Corraleos, Fuerteventura; Kanarian saaret

Corraleoksen leiri alkaa lähestyä loppuaan. Kivahan sitä on palata pehmeälle lumelle juoksemaan, mutta harmi vaan kun juuri oli kroppa alkanut ottamaan reeniä vastaan. Luulen, että vilustutin pikkasen itseäni alkuleiristä ja samaan aikaan jalat menivät tukkoon pitävällä alustalla juostessa. Pari lenkkiä saman päivän sisään dyyneillä ja rannalla oli liikaa meitsin lihaksikkaille jaloille. Yritin korjata tilannetta keventämällä, venyttelemällä ja käymällä uima-altaalla. Markku hieroi lauantaina, mutta ei juminen mies heti palaudu. Pelastus ehkä oli, että maanantaina ei vielä päässyt radalle vaan piti odottaa eiliseen. Loppiainen on täällä ilmeisesti jouluakin isompi päivä ihmiset pitävät vapaata töistä. Urheilukenttä ei siis ollut auki ja tämän tiedon toi kisassa tavattu Juan. Mies ilmoitti sähköpostilla asiasta, eikä tarvinnut mennä paikan päälle ihmettelemään suljettua kenttää. Kannattaa aina verkostoitua paikallisten kanssa.

Maanantaina siis kevyt päivä numeroin 8+13. Näistä jälkimmäisen juoksin illan viiletessä ja juoksu tuntui oikein hyvältä. Päätin tehdä kevyttä vauhtileikittelyä ja juoksin 15x100m 100m palautuksella rennosti. Jalat tuntuivat oikeen hyvältä paitsi loppureenistä jalat oli taas tönköt. Tiistai aamuna juoksin myös vain 8km+3x100m ja tein pientä kuntopiiriä sisältäen syväkyykkyhypyt 2x10+ 2xpäkiähyppysarjat+pakara/polvennostojuoksua paikallaan. Samalla haastattelin Markkua, joka kertoi Risto Ulmalan harjoittelusta. Mies veti kaksi kovaa reeniä viikossa, mistä toinen pidempiä vetoja useinmiten vain 6x1000m mutta kovaa ja perjantaina 10-15km kovaa. Mitään välivauhtisia reippaita ei ollut ohjelmassa ja keskiviikkona oli nopeuteen keskittyvä 10x60m sisältäen loikkia ym. Tämä oli kolmen reenin päivä, missä oli kevyt aamulenkki ja aamupäivällä tehty nopeustreeni sekä kevyt iltalenkki. Kevyet lenkit oli vain 4.30 vauhtista helppoa juoksua. Valmentajana siis Esko Lipsonen Jyväskylästä ja harjoittelukaava oli sama koko Riston uran ajan. Hieman hän ihmetteli Samuli Vasalan ja kumppaneiden kovaa harjoittelua Alamosassa, missä oikeasti vedettiin ja kovaa. Ura oli melko lyhyt kun kroppa ei kestänyt kovaa rääkkiä montaa vuotta.

Niin tai näin sain aamulenkin tehtyä ja loppupäivä meni rötvätessä ja iltareeniä odotellessa. En sortunut auringon ottoon ja lounaskin oli tarpeeksi kattava. Bussi Puerto del Rosarioon eli pääkaupunkiin lähti kello neljä ja perillä hölkkäsimme 3km urheilukentälle missä olimme viideltä. Juan odotteli paikan päällä ja antoi mulle ja Markulle urheiluseuran uudet pakasta vedetyt kisapaidat. Kiskoin sen saman tien päälle ja annoin miehelle vanhan Adidaksen paitani kiitokseksi. Suomi-lippistä en viitsinyt, sillä se on ainoa ja Suomi-paidan olin jo vaihtanut aiemmin.

Hölkkälin tekonurmella vielä 1km, kävin vessassa, otin avausvetoja 3x100m ja venyttelin hyvin. Lonkankoukistajat tuntuivat olevan kireällä, mutta sain askeleen jotenkin auki. Vetojen vauhdit 2min palautuksella eivät päätä huimanneet, mutta lopussa kulki jo hyvin. Seurailin 400m väliaikoja, mikä kertoo kropan vireystilan. Eka kierros meni aina pikkasen kovempaa kuin seuraava ja reenin lopussa keskityin pitämään vauhdin loppua kohti. Vetoajat 3.11/14/07/04/03/01 ja 2.58/53 kertovat nousujohteisuudesta ja siitä että reeni meni perille. Viimeisen vedon jälkeen olo oli jopa niin hyvä, että päätin juosta 5x200m 31-30 sekunttiin 200m hölkkäpalautuksella. Jalat tuntuivat aika hyviltä ja tsättäilin poikien kanssa. Juan veti omaa settiään, mutta ehdimme jutella reenin jälkeenkin loppuverkkaa (3km) tehdessä. Mies lupautui heittämään meidät autollaan klo 19 lähtevään bussiin. Hänen oma lentonsa Gran Kanarialle, missä hän työskenteleen lentokentän palomiehenä, lähti klo 20. Ilmeisesti Juan ehti lennolle.

Bussi toi Tadessen veljekset Corraleoon ajoissa ja olimme jo kahdeksan maissa mättämässä kiinalaisessa ravintolassa seisovasta pöydästä. Palautuminen onnistui siis lähes täydellisesti ja uni tuli hyvin. Illalla telkkarista tuli King Kong, jota tuli hetken seurattua. Sen verran oli jännä leffa, että pikkupoikien piti mennä ennen elokuvan loppumista nukkumaan.

Tänään keskiviikkona sitten juoksin aamusta 20km kevyttä+2x100m paranevalla kululla rannan hiekkatietä ja kävin uima-altaalla palauttelemassa. Pikkulounaan (puuroa, täytetty patonki maissimajoneesi täytteellä) oli syöty alle puoli tuntia lenkin päättymisen jälkeen. Pieni rötväys ja lähdimme Maken kanssa parturiin (12e per nuppi) siistiytymään. Uimarannan kahvilan kautta kämpille rötväämään ja blogia päivittämään. Voi sitä näinkin päivän viettää!