kuntouttavaa liikkumista

Flunssa alkaa parantua pikku hiljaa ja voin palata reenien pariin. En tietenkään juoksun, sillä lupasin lääkärille olla juoksematta kunnes magneettikuvassa selviää mikä kantapäässä kutittaa. Oikeastaan nyt oli hyvä aika olla räkätaudissa. Monilla se kestää pari viikkoa ja ite selvisin 1,5 viikolla. Ehkä hyvästä kunnosta oli apua. Mieluummin olisin silti täysin terveenä. Aika mielenkiintoista, sillä tämän vuoden teema oli pitää vammat loitolla ja lihaksisto kunnossa. Vuoden vaihteesen asti kaikki meni kuin Stromsössa.

Eilen aamulla herätessä oli jo melko freesi olo. Sain Jaakolta rullat lainaan ja kilpapyörän minkä istutin telineeseen. Alkuillasta tunti kului melko mukavasti 120 sykkeellä lasten piirrettyjä katsellessa. Toi 120 sykekin teetättää jonkin verran töitä. En tiedä onko miehestä intervallien vetäjäksi. Parempi lienee tehdä ns. kuntouttavaa pyöräilyä, missä tärkeintä on että tekee edes jotain. Kyllä siitä aina hyvän olon saa kun on edes pikkasen kuntoillut.

Tänään säästin paukkuja iltareeniin enkä aamulla kuntoillut. Sain tehtyä aamupäivästä jotain opiskelujuttuja ja siitä tulee aina hyvä mieli kun edes jotain hyödyllistä on tehnyt. Mun filosofiaan kuuluu tehdä jotain joka päivä niin ei hommat kasaannu deadlinen lähestyessä. Ja ei se juoksukuntokaan täysin pohjalle mene jos esim kuukauteen ei pääse juoksemaan. Viime viikonlopun SM-hiihdoissa naisten kisassa viidentenä ollut Jyväskylän/ Huhtasuon hiihdon Sini Alusniemellä oli ollut kuusi viikkoa kipsi jalassa syksyllä ja nyt siis pärjäsi hyvin! Voisihan asiaa niinkin ajatella, että nyt kun tulee pakollinen juoksutauko saavat jalat huilia ja palautuvat. Lisäksi kun ohjelmassa on hierontaa ja niitä kuntoutusjuttuja ovat jalat varmaasti taas tuoreet keväällä. Pyöräilystä voi saada reisiin jerkkua, mistä ei ole juoksussakaan haittaa. Tänään siis tunti hiihtoa Laajavuoressa. Suksi piti yllättävän hyvin, vaikka keli oli pikkasen plussan puolella. Ehkä mun vahvat pitoteipit on sen verran toimivat kuten liisteri, mutta pääasia hiihtossahan on että suksi pitää. Alla oleva kalustokin on todella kallis. Maksoin koko paketista 150e vuonna 2005 kun akillesvaivoista kärsin.

Perjantaina on joka tapauksessa lento Castilloon, missä on kovat maastokisat. JKU:n joukkueessa juoksevat Henri Manninen, Jani Lakanen, Jaakko Nieminen ja M Takala. Pari vuotta sitten olimme Cinque Mulinin kuuluisassa neljän myllyn juoksussa Italiassa. Vuosi sitä ennen Bilbaossa Espanjassa ja sitä ennen Istambulissa Turkissa. Kaikki hienoja reissuja, vaikka olosuhteet on aina ollu aika raskaat kuten Istambulin mutakisa. Silloin oli kisapäivänä mielenosoitus käynnissä, kun järjestäjät olivat jyränneet reitin puskatraktorilla tasaiseksi. Harmi vain, että oli satanut ja reitti muuttunut mutaiseksi. Nilkkoja myöden tuolloin talsittiin ja olin paras JKU:lainen! Tuolta löytyi linkki vanhaan tekstiin vuodelta 2009

odotellaan odotellaan

Aika rientää ja blogin päivitys tahtoo jäädä. Keskiviikkona kokeilin juoksua kympin verran ja totesin, että mies on vielä toipilaana flunssasta. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa, mutta olo on flunssainen ja räkää riittää. Torstaina juoksin myös kevyen kympin ja totesin, että kevyt lenkkeily oli kipeyttänyt takareisiä. Ilmeisesti kroppa vielä ottanut vastaan ulkoilua. Perjantaina menin pikkasen turhautuneena lääkärille näyttämään kantapäätä. Olimme puhelimessa sopineet kuvion, missä yleislääkäri kirjoittaa potilasraportin minkä pohjalta urheilulääkäri kirjoittaa lähetteen magneettikuvaan. Homma tuntui kerrankin toimivan ja ripeässä tahdissa. Vauhti pysähtyi kuitenkin heti siihen, että magneettikuvausrekka on seuraavan kerran Jyväskylässä torstaina. Menen sinne ja pyydän kuvaajaa tsekkaamaan näkyykö sitä valkoista viiva kantapäässä merkkinä murtumasta. Mikäli hän ei sitä lue/näe, enkä itsekään tihrustamalla saa mitään selvää on edessä siirtyminen perjantaina Espanjaan Castilloon maastojuoksun seurajoukkueiden Eurooppacupiin juoksemaan. Hyvällä tsäkällä saan lääkärin soittamaan mulle puhelimella kun olen matkalla Helsinkiin. Huonolla tsäkällä kuulen vastauksen kun posti seuraavan kerran kulkee tai kun pääsen viikon päästä siitä lääkärin vastaanotolle...

Niin tai näin, kyseinen selostus kertoo paljon mitä tällä hetkellä päässä liikkuu. Olo on jokseenkin turhauttava, mutta on tässä tilanteessa oltu ennenkin. Sovimme lääkärin kanssa, että en juokse ennen kuin tulos magneettikuvasta on selvilä. Silloin juoksutaukoa on ollut parisen viikkoa, mikä on ainut positiivinen asia koko hommassa. Tilannehan on se, että kipua kantapäässä ei ole ja korkeintaan pientä kutinaa. Valmentaja on sitä mieltä, että se on merkki parantumisesta ja jollei mustelmaa kohdassa ole niin siinä ei ole mitään. Ennenkin on kuulemma juostu vaikka luussa on ollut kipua. Hieman vertaistukea sain Hapolta, jolla tuntuu vamma edenneen paljon pahempaan että kävelykeppejäkin vaaditaan. Juuri tuosta syystä otan nyt juoksutaukoa ja vältän pitkän tauon. Kokemusta kun on vuodelta 2009 kantapään rasitusmurtumasta.

Lauantaina eli eilen en urheillut vaan menin Tommille tutkituttamaan vammaa. Jos se on peroneus, niin sen hän olisi sen saanut hieromalla kuntoon. Ei ollut, sillä kutina jatkuu edelleen. Sain hyvän käsittelyn kuitenkin ja tiistaina uudestaan Timolle normaaliin hierontaan. Loppupäivää kärvistelin Hipposhallilla pm-kisoja katsellen. Miesten kolmonen oli hyvä kolmesta osallistujasta huolimatta. Vaikea spekuleerata missä olisin tuossa kisassa juossut, mutta enkka Hippokselta on 8.37 ja tavoitteena nyt keväänä SM-mitali hallista.

Tänään kävin hiihtelemässä 50min järven jäällä. Ihan mukavaahan se oli ja kiva oli pikkasen hikoilla. Lisää reeniä sain Sillanpään Juuson lihaskuntokartoituksessa, joka kesti 2,5h. Kyseessä oli siis varsin perusteellinen katsaus miehen liikkuvuuteen, venyvyyteen ja niin edelleen. Mitään hälyyttävää ei löytynyt, mutta pikkasen on aina petrattavaa. Tällä hetkellä harmittaa myös se, että tämän vuoden teemaksi laitoin lihaskunnon ja siitä huolehtimisen pilateksen ym muodossa. Syksy ja alkutalvi meni hyvin. Vuosi kun vaihtui alkoivat myös ongelmat. Ei tässä kuitenkaan mitään, kesään on vielä aikaa.

M 3000 m

  1. Martti Siikaluoma                       1992 Kangasalan Kisa                  8.34,98 
  2. Panu Jantunen                           1989 Parikkalan Urheilijat            8.39,34 
  3. Jaakko Piesanen                         1993 Saarijärven Pullistus            9.08,03 

flunssassa

Arki rullaa todella kovaa vauhtia. Elämä on vauhdikkaampaa kuin vertaa leppoisaan leirielämään, missä ei tarvi kuin nukkua, reenata ja rötvätä. Luulin palautuneeni pariviikkoisella lomamatkalla ja olevani valmis kovaan treeniin Suomessa. Ensimmäinen viikko meni kuitenkin väsymyksessä ja otinkin muutamia omatoimisia lepopäiviä. Ajattelin näin piristyväni ja välttävän flunssan. Sunnuntaina uskaltauduin pitkälle lenkille ja se menikin ihan kivasti. Loppupäivän oli ukko kuitenkin väsynyt ja illalla alkoi tuntumaan, että nyt pukkaa flunssaa päälle. Missään vaiheessa ei noussut kuumetta, mutta kokenut kettu tuntee milloin on parempi ottaa iisisti. Vielä jokunen vuosi sitten juoksin kevyitä lenkkejä pikkuflunssassa, mutta en enää. Nyt uskon lepoon ja siihen, että sairaana ei reenit mene perille. Ainut positiivinen asia flunssassa on, että lihakset saavat lepoa. Nytkin jalat saa palautua kunnolla ja kantapääkin saa lepiä. Itse asiassa ihmettelen suuresti mikä siinä on. Pahimmassa tapauksessa siinä on rasitusmurtuma, millainen oli 2009 Kenian leiriltä saavuttuani. Parhaimmassa tapauksessa joku jänne on vain rasittunut tai siinä ole yhtään mitään. Katsotaan mikä spekulaatio osoittatutuu todeksi.

Eilen  maanantaina siis möllötin kämpillä, kun olisi pitänyt olla Hippoksen matolla vetämässä kovia vetoja. Päivällä hoidin perusrutiinit töiden ja opiskelujen merkeissä. Illalla telkkarista tuntui tulevan yllättävän hyvää ohjelmaa eikä ajatus lepopäiväst tuntunut niinkään pahalta. Viime päivien aamuinen aurinkonpaiste on ollut hyvä juttu. Aurinko näyttäytyy puoli yhdeksän maissa, ennen nousuaan pilvien taakse. Aurinko paistaa suoraan mun ikkunasta sisään ja on tosella mahtava kun auringonsäteet sattuvat suoraan olohuoneen takaseinään. Tänäänkin oli lepopäivä ja nukuin kymmenen tunnin yöunet. Aamulla oli kohtuu palautunut olo ja otin niin rennosti kuin vain voi ottaa. Kuuntelin radio ylen ykköstä ja vanhaa musiikkia. Kävin Kelan toimistossa ihmettelemässä opintotuen tukirajoja ja sitä minkä verran voi tienata ja nostaa opintotukea. Kävi vähän niin kuin olin ounastellut eli että palauttelemiseksi sekin meni. Aion kuitenkin vielä pitää joulukuun tuen, sillä raja ei ylittynyt niin selkeästi. Sumplin sitä vielä tässä jossain vaiheessa tai annan Kansaneläkelaitoksen tehdä tuomionsa keväästä.

Hain tänään apteekista nenäsalvaa, joka avaa tukkoisia röörejä. Olen myös napsinut vitamiineja ym siinä toivossa että kroppa selviytyisi nopeasti flunssasta. Lauantainen halli kolmonen on nyt vaarassa, mutta ei asian suhteen ressaaminen auta. Juoksen sen, jos torstaina pystyn reenaamaan Hippoksella.

tammikuu

Päivän kuva on otettu Kalevan kisoista 2004. Kisat käytiin Vaasassa kuten myös tulevana kesänä. Tietyllä tapaa ympyrä siis sulkeutuu. Tavoitteet ovat kuitenkin yhtä korkealla kuin tuolloinkin. Taisin vitosella olla seitsemäs ajalla 14.40,90 ja kympillä 13.s ajalla 31.16,98. Muistan kuinka harmittelin kun juoksin maratontossuilla kympin ja jalka luisti liikaa kengän sisällä. Voitin silloin kuitenkin Pasi Mattilan, joka muutamaa vuotta aiemmin oli ollut kärkijuoksijoita. Siinä vaiheessa hän tosin oli lopetellut, mutta nuorelle juniorille hänen voittamisensa antoi puhtia harjoitteluun.

Vitosesta vielä sen verran, että miehiä oli viivalla kuin meren mutaa. Alkumatka oli aika kevyttä vauhtia ja Bubi Wallenius meuhkasi selostamossa, että nyt kävellään. Loppu tultiin aika railakkaasti ja sain vedettyä vikan tonin 2.46 pintaan. 

Tuleva kevät ja kesä on siis juoksijalla mielessä. Pikkasen olen jo pistänyt ylös kilpailuita, mitä aion juosta. Tavoitteena on juosta kympillä toisen kerran alle puolen tunnin ja se kyllä edellyttää uudestaan kaiken osumista nappiin. Jalat ovat tällä hetkellä ihan hyvässä iskussa, mitä nyt kantapäässä on jotain outoja tuntemuksia ollut pari päivää. Otinkin eilen lepopäivän ja perjantaina kävin vesijuoksemassa (55min+100m uintia ja sauna) Luostarisen kanssa. Tänään testasin jalkaa parin tunnin (25km) lenkillä upeissa talvisissa maisemissa. Aurinko paisteli koko päivän ja oli varsin huikea juoksukeli. Lenkkari piti hyvin auratuilla teillä ja kroppakin toimi melko hyvin. Pikkasen on ollut väsymystä koko viikon ja vähän normaalia löysemmin tässä on tullut otettua. Tärkeät ratareenit olen kuitenkin käynyt tekemässä.

Torstaina oli hyvä 4km+5x80m+ 20x200m/200m pal aikoihin 32-31 sekuntia. Päälle vielä 10x80m Jaakon kanssa rullaten sekä aitakävelyitä. Pyörähdin salilla selkiä ja vatsoja tekemässä ennen kämpille 3km verkkaamista. Jalassa oli uudet Niken Pegasukset jotka tuntui vähä oudoilta jaloissa. Malli on muuttunut pikkasen aiemmasta, mutta ihan hyvät kuitenkin. Oireilu kantapäässä tai ehkä peroneus jänteen kohdalla ei toivottavasti pitkään kestä. Jos se tuntuu huomenna pitänee alkaa hiihdellä. Onneksi on taas tiistaille kuitenkin hieronta varattu.

Kattelin tuossa vanhaa Kenia 2007 videota ja ajattelin laittaa sen youtubeen. Tuolloinkin tuli siis videokuvausta harrastettua ja Jaakko ja Tommi näyttävät tosi junnuilta. Hyvä reissu tuolloin oli ja kesällä juoksu kulki ihan mallikkaasti. Nyt keväällä ei taida korkean paikan leiriä tulla ohjelmaan ja hiukan olen jopa arponut alppiteltan hommaamsta. Sellainen maksaisi 1500 dollaria eli yhden etelänleirin verran. Lisäksi pitäisi viritellä teltta sängyn kohdalle ja kuunnella generaattorin hurinaa yöt. Selkeää hyötyä siitä pitäisi olla, mutta katotaan nyt viitsinkö laitetta hommata.

Keskiviikkona oli hyvä reeni. Se sisälsi 2km verryttelyä +4x10min veekoota 160 sykkeellä ja 3.45 vauhdilla. Palautus oli 1min hölkkää ja loppuverryttely 2km. Ehdin juosta tunnissa 16 kilometriä. Reeni pitäsi löytyä tuolta sivon oikeasta laidasta.

Suomessa taas

Televisiosta tulee parhaillaan vuoden urheilugaala. Avasin television tunnin myöhässä, mutta uskon pääseväni mukaan tunnelmaan. Paikan päällä olevalle palkitseminen toisensa jälkeen saattaa olla melkoista väsytystaktiikkaa. Hyvä kuitenkin on, että muistetaan myös vanhoja mestareita ja taustavaikuttajia vuoden urheilijavalinnan lisäksi.

Kotiutuminen Jyväskylään ja Suomeen on siis tehty jo hetki sitten. Liikkeelle lähdettiin lauantaina siirtymällä Lanzaroten saarelle ja lentokentälle. Edessä oli kuuden tunnin ja 4500km mittainen lento. Helsingissä olin myöhään illalla ja menin veljelle yöksi. Sunnuntai aamulle sain iskeydyttyä SaavaPeten organisoimalle pitkälle (18km) porukkalenkille ennen Jyväskylään siirtymistä.

Kaksiviikkoinen Kanarian leiri oli kuin olikin onnistunut. Mitään ihmeempiä ei kunnolle tehdä parissa viikossa, mutta maiseman vaihto tekee varsinkin henkisesti hyvää. Arkirutiinien aloittaminen Jyväskylässä leirin jälkeen on aina yhtä tukkoista. Kiirettä pitää ja miljoona asiaa pitäisi tehdä yhden päivän aikana. Normaalien treenien lisäksi hoidettava arkirutiinit ja kaupassakin on käytävä. Eilen jaksoin käydä aamulenkillä 9km+3x100m ennen tulkkauskeikkaa ja luentoja. Ennen illan treeniä piti kuitenkin ottaa pikku nokoset. Ohjelmassa oli 600m vetoja kahdeksan kappaletta 1.45 aikoihin eli sellaista 3min/km rytmiä. Alle ja päälle oli 10x80m. Kroppa oli vedoissa aika väsyneen tuntuinen. Ekat pari juoksin elvistellen hihattomalla paidalla. Hartiat sai kuitenkin kylmää viileässä hallissa ja nöyrtyen kiskoin teepaidan päälle. Verryttelyt olivat 4+3km.

Tänään tiistaina tunsin itseni vielä väsyneemmäksi. En saanut nukuttua yöllä kovinkaan hyvin ja puoli kahdeksan herätys oli liian aikainen. En mennyt aamulenkille vaan raahauduin yliopistolle yhdeksäksi. Sain puhuttua, että korvaan luennot kirjatentillä ja palasin takaisin kämpille. Mieli teki mennä takaisin nukkumaan, mutta ulkona oli valoisaa ja lähdin aamulenkille. Kroppa tuntui väsyneeltä ja aamun 9km+3x100m jäi päivän ainoaksi lenkiksi. Illan reeninä oli hierontapöydällä rötväystä tunnin verran. Lihakset olivat aika kireällä ja selkeästi kaipasivat kunnon möyhennystä.

Vuosi 2013 on siis vaihtunut ja kevät on hetki hetkeltä aina lähempänä. Se taas piristää kun tietää tärkeiden kisojen lähestyvän. Päivät ovat edelleen pimeitä ja kello neljältä on jo mustaa. Meitsi ei ole pimeän ystävä ja varsinkin valoisasta tulon jälkeen harmaus väsyttää välittömästi. Syksyllä melkein ehdin jo tottua pimeyteen. No ei muu auta kuin nukkua paljon ja hakea lenkkiseuraa pitkille lenkeille. 

Lopez Lomong jne

(kirjoitettu perjantaina) 

Juoksuleiri loppuu huomenna, kun lennämme Lanzaroten saarelta Suomeen. Siirtymä Fuerteventuran saarelta tapahtuu 25min laivamatkalla. Siitä on vielä tunnin bussimatka lentokentälle. Lentokone laskeutuu Vantaalle klo 22.00 ja jos matkalaukkuja ei tuntikaupalla tarvitse odotella pääsee juoksija ajoissa nukkumaan veljen kämpille. Huomenna ehtii aamulla juosta vielä jonkun lenkin, mutta muuten nyt on tärkeää keskittyä vain palautumiseen. Alla on aamulla juostu 20km lenkki hyvällä kululla ja illalla ajattelin vielä hölkätä kevyen kasin.

Mukavaa kun juoksu vihdoin loppuleiristä alkoi kulkea. Eilinen ratareeni yhden päivän palautuksella kulki erinomaisesti. Juoksin Rosarion kentällä 15x400m 200m eli noin 1min hölkkäpalautuksella siihen 70 sekunnin pintaan. Tarkat ajat olivat 71/72/71/70/71/70/70/70/69/70/69/69/68/68/ ja 66. Päälle rullailin vielä nurmella 10x100m ja tuntuma oli varsin hyvä. Verkkaa reeniin tuli 4km ja 3x100m+ pikkasen pakara/polvennostojuoksua ja venyttelyä. Reenin päälle tein muutamat aitakävelyt, syväkyykkykky- ja päkiähypyt. Kuvasin ne videolle ja selkeästi näkee, että ukko on vielä jumissa. Loppuverkkaa tuli 3km takaisin bussiasemalle. Markku teki myös omaa treeniään ja kehui hyvää kulkua.

Tähän on siis hyvä päättää lyhyt aurinkoleiri. Positiivista on ollut auringonpaiste+lämpö, hyvät juoksumaastot sekä hyvä seura. Urheilukentällä käynti on myös onnistunut kivuttomasti ja palautuminen on aina lähtenyt hyvin käyntiin edullisilla (2-3e halvempaa kuin Suomessa) illallisilla. Lounaat on ollu vähä köykäisempia, mutta esim tänään söin lenkin jälkeen uudestaan aamupalan (puuroa ja leipää), mistä tuntia myöhemmin hampparia ranuleilla. Ok kyseessä ei ole optimiruokaa, mutta ihan ok ja illalla tulee aina syötyä kunnolla.

Samaisella lounasreissulla kävin myös ostamassa hiusvahaa lyhennettyyn lettiin sekä yrittämässä lähettää eilen kuvattua videota youtubeen. Netti oli niin hidas, että millään ei tahtonut lataus onnistua eikä myöskään hotellilla. Siellä 10 tuntia maksaa 10e ja kaksi kertaa tämän leirin aikana ostin tuon. Vapaa-ajalla olen lueskellut Juoksija-lehteä sekä kirjaa Lopez Lomongista. Kirja on ollut varsin koskettava kertomus sudanilaisesta pojasta, jonka armeija kaappasi sunnuntaina kirkosta muiden lasten tavoin ajatuksena tehdä hänestä lapsisotilas kaverin ollessa vasta 6vee. Poika kuitenkin karkasi ja käveli kavereiden kanssa kolme päivää ja eksyi Kenian puolelle Kakuman pakolaisleirille, mikä on nykyään maailman suurin. Siellä hän vietti kymmenen vuotta, ennen kuin USA päätti ottaa 3500 näitä ”lost boyta” pakolaisina. Lopepe eli Lopez sai näin toisen mahdollisuuden ja alkoi juosta. Mies oli Pegingin ja Lontoon olympialaisissa, eli aivan heinähatusta ei voi puhua. Molemmat vanhemmat löytyivät myöhemmin Keniasta, mikä voisi tukea keksittyä tarinaa. Sitä vahvistaa myös kuusi-vuotiaana tehty kolmen päivän kävely sekä myöhemmin pakolaisleirillä juostut lenkit ennen futistreeniä (30km leirin ympäri). Toisaalta kaverin ulkonäkö on mielestäni sudanilainen ja on hyvin mahdollista, että hänet on kaapattu lapsisotilaaksi. Kakuman pakolaisleirillä on viissiin miljoona asukasta ja siellä riittää töitä pakolaisjärjestöille. Olis joskus kiva mennä Afrikkaan töihin, mutta katsotaan nyt.

Corraleos, Fuerteventura; Kanarian saaret

Corraleoksen leiri alkaa lähestyä loppuaan. Kivahan sitä on palata pehmeälle lumelle juoksemaan, mutta harmi vaan kun juuri oli kroppa alkanut ottamaan reeniä vastaan. Luulen, että vilustutin pikkasen itseäni alkuleiristä ja samaan aikaan jalat menivät tukkoon pitävällä alustalla juostessa. Pari lenkkiä saman päivän sisään dyyneillä ja rannalla oli liikaa meitsin lihaksikkaille jaloille. Yritin korjata tilannetta keventämällä, venyttelemällä ja käymällä uima-altaalla. Markku hieroi lauantaina, mutta ei juminen mies heti palaudu. Pelastus ehkä oli, että maanantaina ei vielä päässyt radalle vaan piti odottaa eiliseen. Loppiainen on täällä ilmeisesti jouluakin isompi päivä ihmiset pitävät vapaata töistä. Urheilukenttä ei siis ollut auki ja tämän tiedon toi kisassa tavattu Juan. Mies ilmoitti sähköpostilla asiasta, eikä tarvinnut mennä paikan päälle ihmettelemään suljettua kenttää. Kannattaa aina verkostoitua paikallisten kanssa.

Maanantaina siis kevyt päivä numeroin 8+13. Näistä jälkimmäisen juoksin illan viiletessä ja juoksu tuntui oikein hyvältä. Päätin tehdä kevyttä vauhtileikittelyä ja juoksin 15x100m 100m palautuksella rennosti. Jalat tuntuivat oikeen hyvältä paitsi loppureenistä jalat oli taas tönköt. Tiistai aamuna juoksin myös vain 8km+3x100m ja tein pientä kuntopiiriä sisältäen syväkyykkyhypyt 2x10+ 2xpäkiähyppysarjat+pakara/polvennostojuoksua paikallaan. Samalla haastattelin Markkua, joka kertoi Risto Ulmalan harjoittelusta. Mies veti kaksi kovaa reeniä viikossa, mistä toinen pidempiä vetoja useinmiten vain 6x1000m mutta kovaa ja perjantaina 10-15km kovaa. Mitään välivauhtisia reippaita ei ollut ohjelmassa ja keskiviikkona oli nopeuteen keskittyvä 10x60m sisältäen loikkia ym. Tämä oli kolmen reenin päivä, missä oli kevyt aamulenkki ja aamupäivällä tehty nopeustreeni sekä kevyt iltalenkki. Kevyet lenkit oli vain 4.30 vauhtista helppoa juoksua. Valmentajana siis Esko Lipsonen Jyväskylästä ja harjoittelukaava oli sama koko Riston uran ajan. Hieman hän ihmetteli Samuli Vasalan ja kumppaneiden kovaa harjoittelua Alamosassa, missä oikeasti vedettiin ja kovaa. Ura oli melko lyhyt kun kroppa ei kestänyt kovaa rääkkiä montaa vuotta.

Niin tai näin sain aamulenkin tehtyä ja loppupäivä meni rötvätessä ja iltareeniä odotellessa. En sortunut auringon ottoon ja lounaskin oli tarpeeksi kattava. Bussi Puerto del Rosarioon eli pääkaupunkiin lähti kello neljä ja perillä hölkkäsimme 3km urheilukentälle missä olimme viideltä. Juan odotteli paikan päällä ja antoi mulle ja Markulle urheiluseuran uudet pakasta vedetyt kisapaidat. Kiskoin sen saman tien päälle ja annoin miehelle vanhan Adidaksen paitani kiitokseksi. Suomi-lippistä en viitsinyt, sillä se on ainoa ja Suomi-paidan olin jo vaihtanut aiemmin.

Hölkkälin tekonurmella vielä 1km, kävin vessassa, otin avausvetoja 3x100m ja venyttelin hyvin. Lonkankoukistajat tuntuivat olevan kireällä, mutta sain askeleen jotenkin auki. Vetojen vauhdit 2min palautuksella eivät päätä huimanneet, mutta lopussa kulki jo hyvin. Seurailin 400m väliaikoja, mikä kertoo kropan vireystilan. Eka kierros meni aina pikkasen kovempaa kuin seuraava ja reenin lopussa keskityin pitämään vauhdin loppua kohti. Vetoajat 3.11/14/07/04/03/01 ja 2.58/53 kertovat nousujohteisuudesta ja siitä että reeni meni perille. Viimeisen vedon jälkeen olo oli jopa niin hyvä, että päätin juosta 5x200m 31-30 sekunttiin 200m hölkkäpalautuksella. Jalat tuntuivat aika hyviltä ja tsättäilin poikien kanssa. Juan veti omaa settiään, mutta ehdimme jutella reenin jälkeenkin loppuverkkaa (3km) tehdessä. Mies lupautui heittämään meidät autollaan klo 19 lähtevään bussiin. Hänen oma lentonsa Gran Kanarialle, missä hän työskenteleen lentokentän palomiehenä, lähti klo 20. Ilmeisesti Juan ehti lennolle.

Bussi toi Tadessen veljekset Corraleoon ajoissa ja olimme jo kahdeksan maissa mättämässä kiinalaisessa ravintolassa seisovasta pöydästä. Palautuminen onnistui siis lähes täydellisesti ja uni tuli hyvin. Illalla telkkarista tuli King Kong, jota tuli hetken seurattua. Sen verran oli jännä leffa, että pikkupoikien piti mennä ennen elokuvan loppumista nukkumaan.

Tänään keskiviikkona sitten juoksin aamusta 20km kevyttä+2x100m paranevalla kululla rannan hiekkatietä ja kävin uima-altaalla palauttelemassa. Pikkulounaan (puuroa, täytetty patonki maissimajoneesi täytteellä) oli syöty alle puoli tuntia lenkin päättymisen jälkeen. Pieni rötväys ja lähdimme Maken kanssa parturiin (12e per nuppi) siistiytymään. Uimarannan kahvilan kautta kämpille rötväämään ja blogia päivittämään. Voi sitä näinkin päivän viettää! 

Sunnuntai

Viime päivityksessä taisi jäädä mainitsematta miten keskiviikon reipas kulki. Juoksin sen rantabaanaa pitkin edestakaisena lenkkinä. Menomatkalla oli hyvä myötätuuli ja 3.30 vauhtiin ei tarvinnut tehdä ollenkaan töitä. Paluumatkalla tuli 20s/km lisää aikaa ja sykekin nousi 155 pikkasen yli 160 lukeman. Reipasta tuli yhteensä 13km ja verkat oli 2+1km. Pitempään olis voinu, mutta ei kannattanut sillä kyseessä oli reipas ja ilmassa on ollut jumia.

Torstaina heti seuraavana päivänä oli siis käynti radalla, minkä juoksin tukkoislla ja väsyneillä jaloilla. Illalla yritin venytellä hyvi ja luulin sen menneen perille. Perjantaina oli kuitenkin jumista ja juoksin pari kevyttä lenkkiä numeroin 10+15. Aamusta kuljin hiekkadyynien suuntaan upottavaa hiekkaa vältellen ja illalla keskeneräiseksi kaupunkilähiön kiertäen. Niitä täällä on aika monta ja kertoo siitä, että pankista on saanut lainaa joskus helpolla. Pikkasen liian suureellisia on jollain ollu suunnitelmat ja jossain vaiheessa on realismi iskenyt. Turisteja toki on Fuerteventurassakin, mutta ei niin paljoa, että kannattaisi uusia lomalähiöitä rakentaa.

Torstaina muistaakseni mätettiin illalla kiinalaisessa seisovasta pöydästä. Eri ruokalajeja on tarjolla 108 ja hinta 7,90. Kilpailija tarjoaa 188 lajia pari euroa kalliimmalla. Perjantain iltalenkillä yritin hakea hyvää juoksutuntumaa seuraavan päivän pidempään reippaaseen ja luulin jo onnistuneeni. Kävin jopa jääkylmässä uima-altaassa viilentäytymässä ja illalla venytellessä jumi tuntui helpottuvan. Lonkat paukkuivat, mikä kertoo lihasten löystyvän.

Eilen siis iskin tiestölle tavoitteena parin kympin reipas. Aloin jo nykimään 1km verkan jälkeen ja vauhti näytti ihan lohdulliselta 3.35. Katsoin kuitenkin vieressä olevia tuulivoimalan propelleja ja totesin selän takana olevan kaikkien aikojen bofoori ehkä 20 m/s. Juoksu ei tuntunut erityisen herkältä ja työlääksi se muuttui 10km kääntöpaikalla paikallisen kalastajakylän valkoisen talon nurkilla. Syke pomppasi 10 pykälää ylemmäs yli 160 ja jamppa alkoi tekemään töitä. Sain lykkiä täysiä menemään että vauhti pysyi 4min tuntumassa. Äitiä meinasi tulla ikävä jossain vaiheessa kun etunoja lisääntyi. Jalkojen alla oli hyvä kovapohjainen hiekkatie, mutta iskutus tuntui huonolta kropassa. Tämä kertoo miehen olevan jumissa. Mulla on kaksi kertaa Monte Gordossa ollut sama olotila eli jumi ja molemmilla kerroilla alla taisi olla myös pieni vilustuminen. Lisäksi lumelta sulalle tuleminen tekee aina pienen etureisijumin.

Pääsin Corralejoksen keskustaan, mistä verkkasin viimeisen kilometrin hotellille. Reipasta tuli siis 18km ja verryttelyiden kanssa kello näytti keskivauhdiksi 4.00. Reeni meni jotenkin perille, mutta aloin jo miettiä hierontaa iltapäivälle. Tadesse eli Markku on sen verran herrasmies, että suostui hieromaan meikäläistä. Edellisen kerran miehellä on ollut kädet rasvassa neljä vuotta sitten Etelä-Afrikassa. Hotellihuoneen sohvapöydälle saimme tehtyä hierontapöydän ja sain hyvän käsittelyn. Vasen pohje oli kivikova ja kireää lihasta muutenkin. Tadesse ei säästellyt itseään vaan hiki virtasi. Ruokakaupasta olimme ostaneet Nivean ihoöljyä joka tuntui sopivan hierontaankin.

Illalla menimme Maken Ukin ystäväperheen kanssa syömään kunnon kyljyksiä ja siinä meni ilta ihan kivasti. Heidän hotellillaan oli oikein musiikkishow ja pääsimme näkemään moonwalkin ka gangman stylen. Tänään eli sunnuntaina olikin sitten jälleen työpäivä. Kymmenen aikaan aamusta lähdimme työntämään pitkää lenkkiä. Mulla oli suunnitelmissa 30km kun viime aikoina on tullut laiskoteltua. Otin oikein vesipullon mukaan. Juoksu kulki ehkä pikkasen paremmin, mutta silti se ei mitään herkkua ollut. Kävin pyörähtämässä 10km päässä sijaitsevassa toisessa keskeneräisessä asuinalueessa. Tiet sinne on tehty kuntoon ja muutamia taloja, mutta kukaan ei asu siellä. Jälleen hyvä osoitus siitä, kuinka rakennettu on ja velkaa otettu ilman realismia. Joku lienee silti hyötynyt, vaikka homma on jäänyt kesken.

Törmäsin Makeen 12km kohdalla, joka suunnitteli kaksnelosta. Mulla oli vielä lisäkieppiä ennen takaisin kääntymistä. Käännöspaikalla otin kännykän esiin ja kuvailin videota surffareista. Koko paluumatka osoittautui vastaiseksi ja pieni hengähtäminen teki hyvää. Juoksin kuitenkin 30km 3.44 keskiarvolla, eli jonkinlaisesta lenkistä voi puhua. Vesipullossa riitti vesi ja Dj Tieston bodcastissä musiikki. Tiieston 300:s bodcasti tarjosi tunnin verran reipasta jytkettä ja antoi voimia paluumatkalle. Hotellilla hyppäsin heti jääkylmään uima-altaaseen palauttelemaan. Vesi on arviolta 16-17 asteista ja viilentää hyvin kehoa. Hotellihuoneessa otin lämpimän suihkun ja tein pussikeittoa. Söin sen ruisleivän kanssa parvekkeella auringossa istuen ja menin huilimaan. Makoilin tunnin verran kunnes lähdimme Maken kanssa päiväkahvia metsästämään. Hyvä paikka löytyi rannalta, missä cafe americano suklaakakulla irtosi hintaan 3,75. Päivä alkoi olla pulkassa. 

Torstai

Sunnuntain kisan tulokset pitäisi löytää jostain tuolta: http://www.atletismomajorero.com/. Kisan jälkeen juttelin Juan Francisko Perez Santana nimisen kaverin kanssa ja hän lupasi Facebookissa liittää mut kaveriksi. Miehestä ei kuulunut mitään, ennen kuin näimme häntä eilen pääkaupunki Puerto del Rosariossa puolen tunnin bussimatkan päästä täältä Corraleoksesta. Menimme sinne Maken kanssa tekemään ratatreeniä. Tadesse oli joskus bussin ikkunasta nähnyt, että paikalla sijaitsee urheilukenttä. Tai ainakin moukarihäkin hän näki, muttei rataa.

Tältä pohjalta lähdimme metsästämään kenttää ja heti kaupungin kartasta löytyi joku urheilupaikka. Otimme taksin kentälle, mutta portti oli kiinni. Vieressä lätkittiin tennistä ja paikallinen valmentaja sanoi kentän aukeavan puoli viisi. Lähdin pikkasen yli neljä verryttelemään siinä toivossa, että kenttä todellakin aukeaa puoli viisi. Ei auennut kunnes vasta viideltä. Jatkoin vain verryttelyä vähä väliä käyden tsekkaamassa josko kentälle pääsisi. Ehdin juosta 8km ja jalat alkoivat olla jo tukossa. Itse asiassa ne on ollu tukossa koko viikon siitä lähtien kun tiistaina juoksin pari lenkkiä dyyneillä ja biitsillä. Eka kipeytyi etureisi, sitten toinen penikka ja nyt muuten vaan jalat on tukossa. Näillä ennakkoasetelmilla en kovin mielissäni mennyt kovalle mondolle kaksisatasia nyppimään. Hieno keinonurmi tuntui hyvältä vielä pikkasen verkkaa tehdessäni. Vedin muutamat avarit ja lähdin naputtamaan hitaita kaksisatasia. Jokaisella askeleella särki kroppaa ja menin niin hiljaa kuin uskalsin. Ajat 33-34 ei päätä huimannut ja päätin juosta vain puolet aiotuista vedoista eli kymmenen 200m hölkkäpalautuksella.

Urheilukentälle tuli junnuja tekemään omaa reeniä. Valmentaja laittoi ne heti juoksemaan pari kilometriä vauhtikestävyyttä eikä kukaan valittanut. Mukana oli eri ikäisiä ja eri kuntoisia ja porukka venyi. Verryttelyt tehtiin kuitenkin porukassa. Meikäläinenkin sai kannustusta ja yhden pojan kanssa vaihdoin suomipaidan Lanzaroten urheiluseuran paitaan. Pohjoissaarella on kuulemma enemmän rahaa lähettää kisamatkoille ja siksi hän edusti Lanzarotea eikä Fuerteventuraa. Juan Francisco Perez sen sijaan edustaa ja häntä näkyi kentän laidalla. Oli menossa tekemään veekoota ja lupasi laittaa tulokset kisasta.

Vedot kulki lopussa 31 sekuntiin, mutta en juossut kymmentä enempää. Sen sijaan tein 10x100m nurmikolla verryttelyn lomassa. Jalat olivat edelleen yhtä pihalla. Alkuverkka oli siis 9km ja loppuverkka 2km kun hölkkäsimme Maken kanssa bussille. Mies iski hyvän reenin ja oli aivan mielissään. Pimeä ehti tulla ennen kuin saavuimme Corraleokseen. Suihkun kautta iltapalalle ja päivä oli paketissa. Aamulla olin juossut 10km+2x100m.

Loma jatkuu

Leiri etenee painollaan. Maanantaina päätin aamulenkin aikana juosta yhden pidemmän ja huilailla loppupäivän. Jaloissa tuntui edellispäivän kisa ja ukko oli muutenkin puhki. Loppupäivä meni kirjaa lukiessa ja kahvitellessa Markun kanssa keskustassa. Kävimme pienellä juna-ajelulla kylään tutustuen. Päivä oli aika pilvinen ja tuuli kävi. Saatoin saada siinä vähä kylmää, sillä olo muuttui tukkoiseksi. Tiistaina katsoin järkevämmäksi jatkaa kevyttä lenkkeilyä. Aamusta olo oli todella tukkoinen kun lähdin juoksemaan dyyneille. Maisemat olivat aivan huikeat ja mieli oli kirkas. Dyynit ovat kuulemma Euroopan isoimmat ja hiekka on kulkeutunut ilmeisesti Afrikasta 150km päästä satojen vuosien aikana. Sitä on tuonut hiekkamyrskyt tai veden pintaan tippunut hieno hiekka. Joka tapauksessa alue muistuttaa Saharaa ja näin talvella hiekka on ehkä hiukan kosteampaa ja soveltuu juoksemiseen. Askel ei uppoa juurikaan ja stimmunki on muutenkin mainio. Kiersin kevyen kympin lenkin ja päätin palata illemmalla uudestaan.

Päivä meni kännykkää rämpätessä ja Lopez Lomongista kertovaa kirjaa lukiessa. Lounaaksi teimme Markun kanssa pasta, pussikeitto ja tonnikala yhdistelmää. Coctail osoittautui aika maukkaaksi eikä hinta päätä huimannut. Ruisleipää molemmat toivat pussikaupalla Suomesta ja maha saa tarvitsemaansa kuitua. Olemme aina iltaisin käyneet jossain ulkona syömässä kunnon lihaa. Hintataso on 2-3 euroa halvempi ruuissa kuin Suomessa ja ainakin yksi kiinalainen on älyttömän hyvä mättöpäpaikka.

Majapaikkana tällä leirillä on Apartementos Alisios Playa huoneistohotelli, missä majailee paljon brittejä. Mahdollista olisi ostaa täydellä ylläpidolla paketti, mutta 20e per nuppu majoituksesta ilman ruokia ei ole paha hinta. Portugalissa voisi olla vielä edullisempaa, mutta kyllä meidänkin huoneeseen mahtuisi yksi jamppa olohuoneeseen kustannuksia jakamaan. Pihalla on uima-allas, joka lähinnä käy kovista reeneistä palautumiseen. Yöllä kun lämpötila laskee sen verran, että vesi on viileää.

Corralejossa hyvää on se, että kaikki on lähellä. Kaupunki on sen verran pieni, että autojakin on vähän. Iltalenkillä päätin juosta rantaa pitkin etelään, missä sijaitsee kaksi isoa hotellia sen aavikon reunamilla. Matkan varrella oli surffareiden tuntema FlagBeach. Ilmeisesti aallot ja tuulet ovat loistavat tuuliurheiluun ja MM-kisojakin on täällä järjestetty. Juoksin 5km yhteen suuntaan rantaa seuraillen ja hotellien jälkeen kurvasin aavikolle ja palasin isoa tietä takaisin Corraleokseen. Matkaa tuli 15km ja päälle rullasin 6x100m. Aamulla olin rullaillut kevyesti 10x100m pikkasen tuntumaa hakien. Hiekalla juoksu väsyttää jalkoja ihan eri lailla, mutta onpahan se nylkyn voimaharjoittelua. Aamulla olin lisäksi tehnyt meitsin lihaskuntoreenin lenkin päätteeksi.

Tänään olisi ajatuksissa juosta reipasta, mutta aamulla ei meinannut millään päästä sängystä 10h yöuntenkan jälkeen ylös. Se on aina merkki siitä, että mies on väsy ja kroppaa on kuunneltava. Meinasin jo juosta reippaan aamulla, mutta tyydyin 11,5km+2x100m ulkoiluun ja turismiin. Kävin kuvaamassa läheistä tulivuorta ja palasin hotellille. Make eli Tadesse veti 15km

Reenejä voi kattella Garminin palvelusta:  http://connect.garmin.com/profile/gaselli

Kuvia Kanarian reissulta voi katsella Instagramista, minne olen ahkerasti kuvia laitellut (pitää ehkä kirjautua eka):