Kunnon ulkoilut

Tänään tuli vedettyä sen verran manee lenkki, että pakko kirjoittaa siitä. Jo ennakkoon oli tiedossa, että fillarilenkistä tulisi elämän tähän astisista pisin mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Tiesin, että porukalla ja vuorovedolla pidempikin tuntuu lyhyemmältä. Silti ajatus yli sadan kilometrin taipaleesta herätti ajatuksia ennakkoon.

Torstaina aloitin harjoittelun Anteron ohjauksessa. Lintsasin vielä aamulenkin, mutta iltatreeniin lähdin mukaan. Hölkkäilin 5km Harjulle ja sitä ympäri. Tämän jälkeen teimme lämmittelyinä 5x40m pakara ja polvennostojuoksua. Tämän jälkeen oli ohjelmassa siirtyminen Harjun puuportaille, missä haastavaa joka kolmannelle portaalle nousua 3x4 kertaa. Yritin kaikkeni, mutta aina lopussa pakaroista loppui jytku ja vauhti hidastui. Treeni meni kuitenkin siinä määrin perille, että tuntuma jaloissa oli kuin jotain olisi tehnyt. Seuraavaksi ohjelmassa oli rentoja satasten rullailuja 2x10x100m. Ne tuntuivat hyviltä ja porukassa oli hauskaa. Päälle vielä päkiähyppyhä/syväkyykkyhyppyjä, selkiä/vatsoja ja 3km verryttely kämpille niin torstai oli pulkassa.

Eilen perjantaina kävin pitemmän aamulenkin (12km+3x100m) vetäsemässä ennen luentoa. Aurinko paisteli iltapäivällä ja olisi himoittanut lähteä pyöräilemään. En saanut kuitenkaan tällä kertaa ketään mukaan ja tyydyin pimenevässä illassa juoksemaan fiiliksellä tunnin (13km reipahkoa maastossa+3x100m). Yksin olemisen illan kruunasi saunottelu meitsin kerrostalon näköalapaikalla. Lauteilta on hieno näkymä keskustaan ja kyllä siinä sielu lepää aina perjantaisin.

Niin tänään oli kovasti ulkoilua. Starttasimme jo 9.30 sillä tiesimme, että 145km lenkkiin parilla kahvitauolla tulee vierähtämään hetki jos toinenkin. Ennen lenkkiä kävimme pumppaamassa Jarin kämpillä ilmaa pyöränkumeihin. Matka jatkui Jämsän suuntaan aika lailla vastaiseen. Meno ei ollut helppoa, mutta ajoittain aurinko näyttäytyi ja virkisti. Jämsän keskustassa pysähdyimme Elosen kahvioon ruissämpylälle ja kahville. Tämän jälkeen nokka osoitti lähellä sijaitsevaa Jämsänkoskea, joka näytti varsin viihtyisältä paikalta. Edessä oleva tie oli vaihtelevaa ja hiljaista autoliikenteeltä. Seuraavat 40km menivät aivan hurmoksesssa. Sadan kilometrin kohdalla sain pojat usutettua hillittömään kiriin edessä olevan mäen päälle. Ite luovutin jo aikaisin, mutta syke nousi 160 tuntumaan. Pojat kampesivat päälle asti Jarin voittaessa. Seuraavan kerran intouduin Jarin kanssa vauhtiin kun neljä tuntia tuli täyteen. Tässä olin itse kestävämpi ja pian edessä oli Petäjäveden Kyläseppä. Olisin voinut fiiliksissä jatkaa vielä jäljellä olevat 30km Jyväskylään asti, mutta heikompia heikotto. Munkkikahvit naamaan ja baanalle. Itseä alkoi jo pikkasen hiukomaan ja jouduin jojottamaan poikien peesissä. Jaakko heitto jo ilmaan ajatuksen sata mailia elikkä 169km, mutta toppuuttelin jo hieman. Saimme täyteen 145km kun olimme Jaakon kotiovella. Siitä vielä omalla pyörällä kämpille pari kilsaa suihkuun ja ruokaa laittamaan. Täytyy sanoa, että hieno päivä oli eikä unohdu koskaan. Näin kun pikkasen ikää tulee niin elämysten saaminen on lähes yhtä tärkeää kuin kunnon kohoaminen. Eikä siinäkään mitään vikaa jos seura on loistavaa ja juttu luistaa. Hieman hiljaisemmilla pätkillä juttua tulee enemmänkin, vaikka ei siinä nyt ihan filosofian puolelle mennä. Tärkeää on kuitenkin pystyä nauramaan itsellekin. Kiitti pojat lenkistä!