sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Göteborg




Maaottelu meikäläisen osalta Ruotsin Göteborgissa on käyty. Lauantain kymppitonni meni aika lailla ennakko arvailujen mukaisesti. Suomalaisten kohdalla ei juuri venymisiä nähty ja oma juoksu oli sitä, että 3min vauhti oli liian kovaa tälle kunnolle. Sen sijaan 3.05 vauhtia pystyin pitämään yksiksenikin melko hyvin. Juoksu itse asiassa kulki hyvin. Se oli rytmikkään tuntuista, askel pelasi ja hengityskin oli sopivan syvää ja rauhallista. Se ei kuitenkaan näissä kekkereissä riitä ja kovempaa olisi pitänyt päästä. Takasuoralla tuuli melkoinen vastainen ja siihen sai puskea aika lailla 25 kertaa.

Perjantaina saavuimme Göteborgiin neljä tuntia myöhässä lentojen säätämisen vuoksi. Hotellille pääsimme kuitenkin ennen iltaa ja kevyen puolen tunnin lenkin juoksimme poikien kanssa läheisessä puistossa. Jalat olivat todella huonon tuntuiset ja tukkoiset. Epäilin, ehdinkö palautua lauantain kisaan mennessä. Lenkin päälle juoksin 2x30sekunnin vetoa, mitkä tuntuivat melko hyviltä. Sen jälkeen kävin hakemassa suomikamat ja menin illalliselle. Uni tuli hyvin illalla eikä nukkumattia tarvinnut kauaa odotella.

Lauantain puolella kävimme 20min hölkkäilemässä. Aamulla oli myös Suomen joukkueen yhteinen palaveri. Siellä käytiin läpi kisaan liittyviä asioita ja esiteltiin ensi vuoden uusi vaatesponsori. Karhu vaihtui siis Asicsiin ja ne pitäisi olla käytössä jo ensi tammikuussa. Saa nähdä minkälaiset vermeet tulevat käyttöön ja toivottavasti vielä joskus saan pukea sinivalkoiset päälleni. Pienemmissä kisoissa kuten Pohjoismaiden mestaruusmaastoissa ne on ollut useasti päällä, mutta Suomi-Ruotsi maaottelussa nyt toisen kerran. Vuonna 2008 Helsingin stadionilla juostussa kisassa olin iskussa ja tulin suoraan Itävallan Kuhtaista. Henki kulki ja aikani 30.12 oli vain sekunnin päässä ennätyksestäni. Sekään ei silloin riittänyt kovin korkealle, mutta oli kuitenkin koko juoksu-urani kannalta tärkeä juttu. Vasta neljä vuotta myöhemmin juoksin alle 30min eli hyvää kannatti odottaa. Nyt loppukesästä en ole ollut aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin kesäkuussa ja siksi en ollut kauheen pettynyt 30.52 aikaani. Kausi jatkuu ensi viikolla Tallinnassa puolimaratonilla. Kisa tulee kyllä pikkasen liian aikaisin, mutta yllättäen tuli myös valinta maaotteluun

Kisapäivään kuuluu aina paljon raastavaa odotusta. Niin myös tänä vuonna, vaikka etukäteen olin päättänyt vain nauttivani maaottelu edustuspaikasta ja hyvästä tunnelmasta. Lounaan jälkeen odottelua oli nelisen tuntia ennen kuin lähdimme verrytelemään Ullevin stadionille. Lähdimme sinne hölkkäilemään tuntia ennen kisaa reput selässä. Verkkaa tuli yhteensä se 4km ja 25min ennen kisaa piti olla callingissa. Ruotsin pojat tulivat taktisesti 10min myöhässä ja ennen kentälle menoa ei ehtinyt tehdä montaa avaavaa vetoa. Kisa lähti käyntiin Mussen lähtiessä vetämään tasaista 3min vauhtia. Tulin mukana pari kilometriä, jonka jälkeen oli jo pakko antaa pikkasen siimaa. En tiedä olisinko väkisin pystynyt roikkumaan pidempään. Loppumatka tuli kuitenkin itsekseen hölkkäiltyä ja eihän se aina mieltä ylennä nähdä loittonevia selkiä. Maalissa kuitenkin perinteinen tuuletettelu ja poikien kanssa spekuloimaan kisan kulusta. Verryttelimme pari kilometriä hotellille ja pikaisen suihkun kautta syömään.

Tänään sunnuntaina oli vielä toinen kisapäivä jäljellä ja meininkiä siis riitti. Aamupäivästä virallisen joukkuepalaverin jälkeen lähdimme lenkille, mistä tuli varsin hyvän mittainen (21km). Tutustuimme Göteborgin juoksupaikkoihin ja ihan kivastihan siinä tuli kaupunki tutuksi. Itse kisassa aikuisissa naiset veivät voiton ja miehet hävisivät. Nuorissa ilmeisesti pojat voittivat ja tytöt hävisivät. Niin tai näin kohta on taas yhdet upeat kisat ohi. Viimeisten lajien alkaessa juoksimme urheilukentän nurmikolle kannustamaan urheilijoita. Tunnelma oli mahtava, vaikka yleisöä Ruotsin puolella ei ole yhtä paljon kuin Suomessa. Huomenna on aamulle lento Suomeen ja tiistaina töitä normaalisti.

2 kommenttia:

  1. Joo..ei sitä ihan joka poika pääse maaottelujuoksuja juoksemaan..saat olla itsestäsi ylpeä..:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta. Kannattaa yrittää päästä sinne joskus. Se motivoi treenaamaan!

    VastaaPoista