Folioissa

Syksy tekee tuloaan samaan aikaan kun vietän pienimuotoista ylimenokautta. Periaatteena on ollut, että jos työt eivät ala vielä kahdeksalta käyn aamulenkillä. Maanantaina hölkkäsin 9km+3x100m aamusta ja menin hyvillä fiiliksillä hoitamaan päivän rutiineja. Sen verran olin saanut noottia huilaamattomuudesta, että sain hillittyä itseni enkä illalla enää ulkoillut. Päätin panostaa seuraavan aamun tunnin lenkkiin (13km+3x100m) ja sitä seuranneeseen raittiissa ulkoilmassa suoritettavaan lihaskuntoharjoitukseen (2xsyväkyykkyhypyt, 2xpäkiähypyt, 2xaskelkävelyt 2x50 kyykkyyn-ja-ylös niin että pakarat ottaa kantapäihin). Tämän jälkeen hissillä siirtyminen seitsemänteen kerrokseen, missä selkiä/vatsoja/kylkiä ennalta määräämätön määrä. Aamupalan jälkeen olin kotikäynnillä tulkkaamassa sosiaalityöntekijöitä. Iltatreeniä ei ollut.

Tänään keskiviikkona tein hyvän työpäivän ja tulkkauksia oli parin päivän edestä. Iltakuudelta menin lenkille E V:een kanssa Halssilan pururadalle. Tarkoitus oli juosta kevyttä, mutta E:llä oli vissiin vauhtileikittelyä, kun ylämäkiin piti aina iskeä. Mies jaksoi lähes tunnin ajan eli jonkinmoisesta kestävyyskunnosta voisi puhua. Naama tietenkin helotti kuin pajasepällä, mutta puhetta riitti lähes normaaliin tapaan. Olen etuoikeutettu kun saan omistaa suuria ihmispersoonia. Paluumatkalla Keskisuomalaisen toimittaja poistui työpaikaltaan juoksujalkaa iltaseitsemältä. Otimme tuon kestävyysjuoksun ystävän kiinni ja haastoimme pari sanaa. Kaikkea mielenkiintoista sitä voikaan tapahtua juoksulenkillä. Pitää vissiin pitää ohjelmassa sitä vielä pitkään.

Syyskuu alkaa olla yli puolivälin. Pimeä tulee jo kahdeksan maissa. Vielä ei harmita yhtään, vaan päinvastoin syksy vaikuttaa ihan kivalta. Toivon, että miehessä on tämän löysäilyn jälkeen virtaa vielä loppuvuodesta. Yleensä on alkanut puuduttamaan viimeistään marraskuulla. PM-maastot kuitenkin esimerkiksi ovat loistava välitavoite ja pitää mielen kirkkaana. Toivotaan, että juoksen maratonin tämän vuoden puolella.

Postista tuli tänään kaksi 440 sivuista blogikirjaa. Hintaa niille kertyi, mutta päiväkirjan tulostaminen paperille on tärkeä juttu. Tekstin lomassa on myös valokuvia ja sitä kautta meitsin oma historiikki saa jatkoa. Yllä oleva kuva on Tallinnasta ja kisan jälkeen sai lämmitellä folioissa. Tai ei nyt varsinaisissa, mutta sinne päin kuitenkin.