Fillarointia

Päivät sujuvat omalla tahdillaan. Tekemistä on riittänyt toistaiseksi sopivasti, mutta liikaa sitä olisi tarjolla. Nyt vain pitää olla pää kylmänä ja tehdä vain harkittuja tekoja. En siis aio tappaa itseäni työllä ja opiskelulla. Korkeintaan kovalla maratontreenillä, sillä se on sen arvoista.

Tällä viikolla alkoivat opinnot ja heti oli tarjolla kirjaa sun toista luettavaksi. Paksuimmassa tiiliskivessä on päälle 700 sivua nimeltään Social Work Practice: A Critical Thinker's Guide - Eileen D. Gambrill. Yritin jo ostaa kirjaa Amazonin verkkokirjakaupasta, mutta toimitusaika olisi ollut neljä viikkoa. Jäi ostamatta tällä kertaa. 

Treenien puolelta eilen juoksin illalla Henrin ja Jaakon kanssa 18km maastolenkin Laajavuoren. Vettä sateli useaan otteeseen kuuriluontoisesti päätyen tällä kertaa raekuuroon. Onneksi oli hyvää juoksuseuraa, sillä muuten olisi lenkki saattanut jäädä aika lyhyeksi. Karpaasi Hena veti kaksvitosen. 

Tänään oli kauan odotettu pyöräilypäivä. Poljin maastopyörälläni Jaakolle, mistä sain lainaan käyräsarvisen. Poljimme aika tarkkaan 50km aikaan 1.50. Lenkki kiersi Mustankorkean kautta Säynätsaloon mistä takaisin. Reitti on aika vaihteleva ja mäkinen. Jokainen oli vuorollaan kärjessä vauhtia pitämässä, mutta Jaakko viihtyi siellä parhaiten. Jouni oli se, joka polki rinnalla aina välillä autoja väistellen. Muutaman kerran sain tsempattua miehen hillittömään irtiottoon, mutta jutustelu ei vähentynyt silti millään. Huuli lensi ja nautin täysillä syksyisestä pyörälenkistä. Liikunta antaa hyvän olon, ei sille mahda mitään.