kahvin voimalla

Junan kulkusuunta on muutettu. Nimittäin kulkemattomuuden aikakaudesta on taas siirrytty kulkevaisuuteen. Pienestä se on kiinni, eikä vähiten korvien välistä. Kuluneet pari viikkoa on ollut enemmän tai vähemmän tukkoisen tuntuista. Ilmassa on ollut muun muassa väsymystä ja tukkoisia jalkoja. Jatkuva vaihtelu lumisten/jäisten olosuhteiden ja pitävän asvaltin välimaastossa ei ole juoksijan kropalle parasta mahdollista settiä. Tähän kun lisätän vakio kevätväsymys täytyy olla varovainen että ei vedä joko a yli tai b hanki itselleen rasitusvammaa. Voisi kuvitella tämän olevan helppoa, mutta ei. Reenata pitäisi ja kovaa, sillä tähän aikaan vuodesta tehot alkavat olla tapissaan. Mäkijuoksusta haetaan sitä juoksuvoimaa ja vauhtikestävyyttä eli pahan olon sietoa on useamman kerran viikossa. Arkikin pitäisi hoitaa moitteettomasti eli käydä töissä ja opiskellakin.

Kevätaurinko alkaa nyt paistamaan jo ennen kello kuutta. Viimeiset kolme päivää olen saanut nukkua kunnolla, mutta silti kroppa vaatii aamulenkille seitsemän aikaan. Tänään onnistuin vetkuttelemaan +1 tunnin, mikä tuntui sankariteolta. Ehkä asia kertoo siitä, että mitään yliväsymystä kropassa ei siis ole tai että ehdin työharjoittelun aikana sopeuttamaan kroppani aamuheräämiseen. Niin tai näin juoksin tunnin (13km+3x100m) aamulenkin vaikka valmentaja ei ollut aamulenkkiä määrännytkään.

Päivällä yritin tsempata kandin parissa, joka käsittelee siis maahanmuuttajien sopeutumista liikunnan avulla sosiaalityön näkökulmasta. Kirjallista materiaalia olen saanut ihan kiitettävästi, mutta jotenkin silti tökkii. Ei tässä auta muu kuin tulta päin vain jatkaa ja sinnikkäästi puurtaa menemään.

Tänään vedin mäkireenin kahvin ja suklaachippicookien voimalla (Coffee housesta 4,90e S-etukortilla). Yllättäen se ei painanut mahassa yhtään eikä onnettomuuksia sattunut. Päinvastoin meikä oli aika lailla liekeissä ja juoksu tuntui hyvältä. Viimeisessä vedossa pääsin tavoittelemani sillankaiteen luo eli minuutin vedon aikana kerkesin kirmata pikkasen etäämmälle. Sykkeet oli yllättäen yli 170 lukemissa ja lopussa 178 kun aiemmin olen vasta lopussa päässyt yli 170:n. Myös 2min palautuksen aikana syke ei ehtinyt laskeutua alle 130 kun yleensä se on alle 120. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että joko reeni oli hyvä ja/tai kahvi pikkasen nostaa sykettä. Fiilis reenistä oli kuitenkin hyvä.

Setti oli 4km+ 2x6x1min/hölkkäpal/ 7min sarjapal+ 10x100m reippaasti+4km vr. Antero oli mukavasti mukana kellonsa kanssa ja puhui jo "setistä" sanan "sarja" sijaan. Taitaa MM-kisojen kansainvälinen tunnelma tehneen Antsasta kielimiehen :) Kämpillä olin aivan liekeissä ja täynnä hyvää reenin jälkeistä oloa. Tein pikkasen selkiä/vatsoja/kylkiä ja olin tyytyväinen itseeni. Hyvä viikko tulossa!

Onko tonnin vedoille vaihtoehtoja kysyy Ari Paunonen Juoksija-lehdessä