Olipa vaiheetksi taas kiva juosta pitkälenkki porukalla. Siitä viime kerrasta onkin kulunut aikaa melkoisesti. Itse asiassa en heti muista milloin en olisi nylkyttänyt yksin kahta tuntia. Lenkkiseuran kunniaksi olikin eilen aihetta mennä aikaisin nukkumaan. Silti hiukan kalvoi mielessä ajatus- viikonloppu ja aikaisin tuutimaan.. Veljekset Jari Lahden ja Matti Haapalan seura osoittautui kuitenkin uhraamisen arvoiseksi ja aivoja tuli tuuletettua koko pitkän lenkin edestä. Nämä kilpailevan urheiluseuran, Vaajakosken Kuohun, herrasmiehet antoivat tulla täysiä omia mielipiteitään ja annoin samalla mitalla takaisin. Kaikin puolin kehittävää keskustelua, jossa itsekin tulee perusteltua omia valintojaan. Totesinkin, että Suomessa näköjään kritiikin kautta ihminen oikeuttaa olemassaolonsa. Kyllähän sen näkee, kun lukee nykyisten juoksijoiden blogeja- aina sinne eksyy itsestään epävarmoja arvostelijoita.

Laajavuoren takaa kiertäneeltä jälleen mäkiseltä reitiltä löytyi innostus aktiiviseen keskusteluun. Puheissa käytiin läpi Keskisalon ja Ulmalan valmennussuhde, omat vahvuudet ja heikkoudet sekä vertailu muiden treeneihin. Veteraanikisoja jo nykyisin kiertelevät Haapala ja Lahti toivat oman kokemuksensa keskusteluun, mutta vain toinen myönsi juosseensa lopullisen maratonennätyksensä. Aurinkoinen syyssää tarjosi huikeita maisemia ja raitista happea. Tästä on hyvä jatkaa. Valokuva vuonna 2004 Kuohun porukan kanssa tehdystä Frankfurtin maratonreissusta. Kuten näkee innokkaita tienylittäjiä löytyi silloin :)

Peurunka hölkkä

Tänään oli jälleen työpäivä. Varsin mieluinen sellainen. Sain autokyydin kylpylä- ja kuntoutuskeskukseen Peurunkaan, jossa järjestettiin jokavuotinen hölkkäkilpailu. Tiesin, että kyseessä olisi enemmän harjoitus minulle ja päätin lähteä mukaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut juosta 18km kiihtyvänä yksikseen Jyväskylän rantaraitilla. Vaajakosken ikijuoksija Pentti Virmalainen sai mut tsempattua Lassen hölkässä uuteen kisaan. Penan 60-vuotisjuhlien lähestyessä on muuten taas tiedossa ratakymppi. Moni muistaa edelliskertana järjestetyn kisan varsin hyvin.

Aamulla melko myöhään juoksin aamulenkkini 7km. Startti tapahtui klo 14.00 ja palautusaika jäi melko lyhyeksi, toisaalta illalla ei enää tarvinnut lähteä ulkoilemaan. Osallistumisesta maksoin 10e ja palkinnoksi saamani kylpylä/buffetkortti kruunasi kisan. Itse kisa oli melko tukkoinen ja reitti haastava. Torstaisen mäkireenin ja eilisen maastossa juostun kevyen lenkin jälkeen ei herkkää menoa voinut odottaakaan. Reitti sinänsä kulki järven rantaa vaihtelevaa maalaismaisemaa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +15 astetta. Oheisesta käppyrästä selviää, kuinka reitille oli onnistuttu saamaan runsaasti mäkiä ja voittoaikani 34.49 kertoo vielä enemmän. En nyt aivan täysiä juossut, mutta eivät jalat olisi paljoa kovempaa eteenpäin vieneetkään. Loppuverryttelyssä tunsin takareidet melko väsyneiksi ja päättelin viime päivien treenin tehneen tehtävänsä. Hyvää harjoitusta tulevaa maastokautta ajatellen kuitenkin! Vaihdettu profiilikuva on Peurunkahallin (pyöreän hallin sisäpuolella kiertää 190m juoksurata) seinälle kirjoitettu Kekkosen mietelauselma. Teksistä saa tietysti väännettyä vaikka mitä vitsiä, mutta tekstin ajatus kaikessa vanhanaikaisuudessaan on silti mielestäni hyvä.

Taas alkaa olla olo kuin juoksijalla kuuluukin. Eilinen meni syvissä vesissä pohdiskellessa pidiformis-jänteen kohtaloa. Aamulla olin hölkännyt 9km ja iltapäivällä kävin Häkkisen Mikalla hierottavana. Hyvä ja pätevä kaveri. Päivällä olin saanut jumppa- ja venytysohjeita pakaravaivan hoitamiseen. Illalla sainkin käytettyä puolitoistatuntia venyttelyyn ja jumppaan. Muuten päivästä tuli lepo.

Torstaiaamu koitti toivoa täynnä; aamulenkin jälkeen pakara kinnasi kuten ennenkin. Ajattelin skipata illan reenin ja keskittyä lepoon. Huilinkin töistä tultuani pari tuntia sohvalla ja otin kunnon päikkärit. Ajattelin että ei tässä mitään menetettävääkään ole ja kiskoin juoksukamppeet ylleni. Olin säätiedotusta seurannut sen verran, että lämmintä keliä pitäisi olla tulossa. Lähdinkin ulkoilmaan sortseissa ja pitkässä paidassa todeteksani kelin olevan varsin viileää. Arpa oli kuitenkin heitetty ja päätin jussimaisesti pärjätä kevyellä vaatetuksella.

Päivän treenistä oltiin sovittu jo maanantaina Mikon kanssa että mäkeen mennään. Ohjelmassa oli 10x2min (n.550m) hölkkäpalautuksella. Treeni tapahtui Laajavuoren rallipolulla joka on juuri sopivan loiva vauhdikkaaseen juoksuun. Jos tosiaan juoksimme reilun puolen kilsan vetoja oli siis vauhtimme alle 4min/km. Ensimmäisissä kuudessa vedossa juttuseurana oli kasin spesialisti Jouni "jone" Haatainen. Itse olin hiukan yllättynyt, kun pakara ei oireillut ollenkaan koko treenin aikana. Ehkä mäkeen juostessa eri jalkalihakset tekevät töitä. Pakaroillahan se työntö tapahtuu, mutta piriformis ei siitä tällä kertaa ärsyyntynyt. Melkein pahinta on kevyt läpsyttely asvaltilla. Niin tai näin kova venyttely ja jumppa jatkuvat. Kämpille päästyäni oli mies aika sippi ja silmissä sumensi. Illan saldona oli 5km vr+5km vetoja/5km palautusjuoksua+1¤alamäkiveto+5km vr. Aamulla olin juossut 12km+2x100m. Motivaationa kuva Lassesta terveisineen Miruts Yifterille. Henokin pitäisi toimittaa kortti perille Mirutsille.

Laita hyvä kiertämään!

Nyt hyvän tekeminen on helppoa. Lähetä Tasaus-videota ahkerasti ystävillesi – jokaisesta katsomiskerrasta kilahtaa 10 senttiä Tasauksen keräyskassaan!

Kummasti tuo kelien muuttuminen vaikuttaa juoksufiilikseen. Tänään oli koko päivän pilvistä ja aurinko ei paljoa näyttäytynyt. Aamusta heti tunsin, että tänään ei kroppa käynnisty ollenkaan. Silti sain veivattua 7km Hippokselle, missä kevyt kuntoilusetti. Vaikka en jalkoja rasittanut oli illalla kulku tukkoista kun olisi kyykkyä tehnyt. Piti tehdä tunti vauhtileikittelyä mutta ne vedot olivat lähinnä vauhdinmuutoksia. Vedoista ei voinut puhua. Jo iltalenkille lähtöä piti pari tuntia miettiä ja ottaa mp3 soitin stimmunkia luomaan. Meikäläisen vakkari treenikaveri Henok lähti tänään Leppävirralle reenaamaan. Ehkä siitä pieni alavire.

Illalla kämpillä rytmiä piti hakea swahilin kielisestä räpistä- siitä Jarkon suosikista. Kenian leirillä sitä tuli kuunneltua aika paljon ja Equador biisiä ehkä enemmänkin. Ehkä maratonin maaliintuloon verrattavan tunneryöpyn koin kun olimme Jarkon kanssa palaamassa Suomeen ja odottelimme taksia joka veisi meidät Eldoretin kentälle. Silloin kehissä oli voimakkaat fiilikset kun tiesi, että pitkä leiri on takana ja pääsee vihdoin Suomeen. Kantapäässä tuntui pientä kutinaa. Keniaan jäi pitkä-Paolo, joka pyysi että ei unohdettaisi kaveria.

Huomenna jälleen pelastava hieronta. ForrestG:n lailla kiristyvä pidiformis jänne vie elämänhalut, kun pakarassa kiristää. Juoksiminen onnistuu, mutta lenkin jälkeen on kankea kuin vanha pappa ja istuminenkin vaivalloista. Venytellyt olen, mutta hyvät neuvot ovat tarpeen.

Lassen hölkkä 20.9.2009

Juuri kun yhdestä haasteesta oli selvitty oli jo tälle viikonlopulle tarjolla jo toista. Alkuviikosta sain yhteydenoton ja kiinnostustani kyseltiin Lassen hölkkään osallistumisesta. Ajatuksena oli aluksi vain lähteä Henokin manageriksi näyttämään paikkoja, mutta kuinka ollakaan viivalla sitä oltiin. Aluksi elättelin toiveita vain kuuden joukkoon pääsemisestä, mutta loppujen lopuksi taistelin koko kisan voitosta. Juoksu kulki melko hyvin ja käytännössä vedin koko matkan, muutamaa Tynin kärjessä käyntiä lukuunottamatta. Simo Wannas alkoi loppumatkan lähestyessä tekemään pelikiikkeitä ja 7km kohdalla olevaan mäkeen pari spurttia pudottivat Henokin ja Mikon. Seuraavan kerran vauhtia kiristettiin 8km kohdalla, ensin Simo sitten minä. Viimeisen kilometrin alkaessa yritin ratkaista ja sain viisi metriä keulaa. Simo kuitenkin imi matkan kiinni ja meni ohi. Omat paukut oli jaettu ja maaliin tultiin sävyisästi ilman dramaatiikkaa. Yllättävää kisassa oli Henokin hyvä kympin kunto. Alun perin ajattelimme sellaisen 34minuutin olevan realistinen aika. Hän kuitenkin tuli kevyesti mukana kyseiseen mäkeen asti ja jäi taistelemaan Tynin kanssa sijasta kolme.

Lassen hölkästä tekee merkittävän itse Lasse ja se että tapahtuma järjestetään Myrskylässä. Kävimme lauantaina tsekkaamassa kuuluisan laivakuopan jossa Lasse harjoitteli. Sieltä löytyi myös hivuttava 500m mäki. Ohitimme Lassen kotitalon sekä tapasimme Lassen veljet Nissen ja Erkin. Kirkonkylän läpi ajelu toi mieleen mustavalkoiset valokuvat Lasse Virenistä kertovista kirjoista kullatut piikkarit ja kullatut sekunnit vai mitä ne nyt olivatkaan. Koko reissun mahdollisti Juoksija-lehden päätoimittaja Ari Paunonen, joka on hänkin ollut tekijämies aikanaan. Saimme majoittua hänen kotonaan Myrskylässä, mikä on herkkua nykypäivänä. Sellaista kyläilykultturia kun ei enää paljoa harrasteta. Kiitos!

Viikonloppu vierähti siis nopeasti, kun perjantaina suuntasimme Parkanoon, mistä lauantaina puoliltapäivin suuntasimme bussilla Myrskylään. Matka kesti käytännössä päivän ja mielestäni sekin kävi maaseutumatkailusta. Matkalla näkyi monta mielenkiintoista rakennusta ja funkkis--tyyliin rakennettua matkahuoltoa. Mukaan tarttui Image lehti, jossa kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa juoksusta. Keli oli aurinkoinen syyskeli ja ainakin mun mieli levollinen. Takana onnistunut maraton ja edessäpäin haasteita juuri sopivasti.

Maratonin jälkeinen lepojakso on pidetty. Kokonaista kaksi päivää maltoinkin olla juoksematta. Maanantaina pidimme palaveria valmentajan luona. Saunoimme ja keskustelimme tulevasta. Tyytyväisyys oli molemmin puolista ja annoin Anterolle valokuvakirjani kiitokseksi kuluneista vuosista. Meininki jatkuu edelleen kuten tähän astikin ja tavoitteena on edelleen kehittää kolmea peruspilaria: peruskestävyys, vauhtikestävyys ja perusnopeus. Mikäli loukkaantumisilta vältytään jatkossa pitäisi maratonennätyksesta olla vielä otettavissa muutama minuutti pois. Tai ainakin näin itse uskon ja moni muukin uskoo.

Keskiviikkona reippailtiin tunti Henokin kanssa. Jalat olivat vielä aika tukkoiset, mutta veivät eteenpäin. Pahimpia lihassärkyjä ei tällä kertaa kuin ei aikaisemminkaan ollut jaloissa. Ainoastaa missä kiristi niin oli vasen pakaralihas ja lonkkien ojentajat. Tilanne korjaantuu huomisessa hieronnassa. Hienoa oli, kun oma vakiohierojakin soitteli kisan jälkeen ja onnitteli. Huomaa, että moni muukin on sydämellä tässä touhussa mukana.

Tänään uskaltauduin jo aamulenkillekin. Sellaiset säälittävät 4km tuli juostua, mutta kroppaan tuli se tuttu hyvän olon tunne ja aineenvaihdunta lähti liikkeelle. Päälle selkiä/vatsoja/ kylkiä niin pysyy ryhtikin kasassa. Illan lenkin aikana alkoi satelemaan siihen malliin, että piti mennä hipposhalliin sadetta pitämään. Olin jälleen Henokin kanssa liikkeellä ja koeluontoisesti juoksimme 3x200m 32/30/30. Veikkaisin Henokin olevan aika tekijä jyrkkäkaarteisella 200m radalla. Mies kun on melko lyhyt ja maileri muutenkin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tuodessaan.

Nyt alkaa olla taas raportin aika. Eilinen tilipäivä oli kyllä sen verran antoisa, että siitä kelpaa kirjoittaakin. Kisa meni nimittäin reilusti yläkanttiin ja kaikki odotukseni ylittyivät. Ensinnäkin se että päihitin Simo Wannaksen ja Anssi Raittilan oli positiivista. Toiseksi se, että juoksin oman ennätykseni 2.21.34, oli ehkä suurin yllätys. Tiesin kyllä koko juoksun ajan missä mennään eli todella kovaa tuli aloitettua. Eka kymppi oli siinä 33min ja puolimatka 1.10.15. Siitä voi jokainen laskeskella mihin loppuaikaan oltiin menossa. Omat arvailuni tämänhetkisestä kunnosta vaihtelivat 2.25-2.28 välillä. Odotettavissa oli siis todella paha katkeaminen- sitä ei tullutkaan. Kuten kuvasta näkyy olin käsivarteeni "tatuoinut" 3.25 kilometrivauhdilla kulkevan maratonin. Sillä olisi juostu 2.24.10. Käteen sitä taiteillessani uskoin olevani yltiöoptimistinen. Onneksi joskus pääsee kovempaa kuin on edes haaveillut.

Vetotyöt kakkosporukassa hoiti kunniakkaasti Anssi Raittila. Lewis Korir oli karannut Kuokkalan sillan jälkeen noin 10km paikkeilla. Siinä vaiheessa hän pisteli kamikaze 3min vauhtia ja erkani meistä nopeasti. Mielessä pyöri siis jo ensimmäisen kierroksen aikana, että mitäköhän tästä kisasta tulee. Juoksu kulki kuitenkin äärimmäisen rennosti ja vain hengitys teki töitä. Edellisen viikon valmistavat harjoitukset olivat onnistuneet ja kisa lähti käyntiin heti alusta lähtien hyvin käyntiin. Olin valmis kovaan vauhtiin. Alussa mentiinkin reilusti alle 3.20 kilometrejä. Tuuli tuntui todella voimakkaalta Viherlandiasta kylille päin juostessa. Välillä tuntui että se oli vielä vastainen vastakkaiseen suuntaankin juostessa, ilmeisesti tuulen suunta hieman vaihteli.

Olin jo putoamassa Wannaksen ja Raittilan peesistä moneen kertaan, mutta aina löytyi rytmiä jalkoihin. Olotila vaihteli tuskaisesta helppoon menoon. Hartiat kuitenkin pysyivät alhaalla ja juoksu rentona. Juomahuolto toimi erittäin hyvin, kiitos siitä Antille, Jarille ja Jaakolle! Oma energiatankkaus onnistui myös ilmeisesti todella hyvin. Lihakset eivät olleet jäykän tuntuiset alkumatkasta, päinvastoin herkkää oli ja silti energiaa riitti koko matkalle hyvin. Yksi syy onnistumiselle olivat kisatossut. Pehmeät Niken Lunaracerit tuntuivat sopivan mun juoksutyyliin kuin nenä päähän. Ne tarjoavat hyvän vaimennuksen, ovat hiukan paksumpipohjaiset ja ennen kaikkea kevyet. Jalat eivät väsähtäneet matkan edetessä missään vaiheessa.

Kisan ratkaisu tapahtui Alban n. 30km kohdalla. Sitä ennen oli ollut jo paljon kierroksella ohittelua hitaammista mikä ei hidastanut menoa, mutta hiukan stressiä aiheutti. Vauhti alkoi siinä vaiheessa hiukan hidastumaan ja vesipisteen jälkeen hiukan kiristin ja Simo ja Anssi jäivät. Itse asiassa juoksin 3.20 kilometrejä eli sitä mitä alkumatkastakin. Yllättävä lyhyt sadekuuro 8km ennen maalia hiukan aiheutti harmaita hiuksia mutta selvisin siitä. Kädet eivät jäähtyneet liikaa ja sain pidettyä hyvän juoksurytmin. Viimeisen 4km aikana ohittelin vielä massoja mutta niistäkin selvittiin. Maaliin saavuin hyvävoimaisena ja ennen kaikkea tyytyväisenä suoritukseeni - ehkä tästä miehestä vielä maratoonari tulee!

Jyväskylän Finlandia marathon vuosimallia 2009 tarjosi hyvän näyttämän SM-maratonille. Reitti osoittautui ennakoitua nopeammaksi, järjestelyt toimivat, tunnelma oli hyvä kuten kelikin. Kahdeksan miestä juoksi alle 2.30 rajan, mikä on hyvä taso suomalaisittain vuosikausiin. Naisetkin juoksivat mielestäni aivan mallikkaasti. Jyväskylän oma massatapahtuma sai varmasti hyvää mainetta ja vielä kun palkintoihin panostettaisiin hieman enemmän houkuttelisi se jatkossakin kovia juoksijoita.

Kilpailujännitys alkaa nousta samaan aikaan kun lauantaipäivä lähestyy. Tänään jo Paviljongista numerolappua hakiessani saatoin kokea jotain jännitykseen viittaavaa. Se on se vanha tuttu tunne tulevasta koitoksesta. Sisällä mielessä on itsevarma tunne siitä, että valmistautuminen on tehty niin hyvin kun voidaan. Kunto on siis paras mahdollinen tähän hetkeen. Kilpailuun lähdetään silti nöyränä, unelmat ovat mielessä, mutta niitä ei kannata ääneen sanoa.

Kuvassa käyttämäni juomapullot huomisessa kisassa. Jos reitin varrella on jotain tuttua ja järjestäjät sen sallivat pulloa saa tarjota suoraan mun käteen. Voin sen silti pöydältäkin napata mikä on ehkä parempi niin. Teippaan kylkeen jokusen geelin kiinni. Omia juomia tulen nappailemaan 5km välein. Huomenna siis juostaan maraton.

Olen valmistautunut tulevaa maratonia varten katsomalla Gebreselassien Endurance elokuvan. Leffa löytyy You tubesta 10 minuutin pätkissä ja sain sen katsomiseen käytettyä tämän illan. Mielestäni leffa oli hyvä ja koskettava. Sympaattinen mies tuo Haile ja varmasti saanut aikaan paljon hyvääkin oman juoksu-uran ohella. Olen kuullut, että mies työllistää noin sata ihmistä ja on varsinainen business mies. Jyväskylässä majaileva Enoch Tsegaye kertoi tuntevansa Hailen ja saaneen tältä autokyytiä kotiin ratatreenin jälkeen. Juoksija-lehden numeron 2/2006 mukaan Enoch oli se Hailen virallinen laukunkantaja joka oli aina radalla reenaamassa silloin kuin Hailekin. Videossa musiikkibiisi Hailesta ja Kenenisasta. Kappaleen alkurytmit ovat Etiopian kansallislaulua ja jatkuu sen jälkeen popilla. Biisistä löytyy remix versiokin ala Peking 2008.

Finlandia maraton osa 3.

SM-maraton tekee tuloaan. Nyt on jo 2500 juoksijaa ja yli ilmoittautunut kolmelle eri matkalla; n.12km, 1/2maratonille ja maratonille. Oma täpinä alkaa lisääntyä sopivassa määrin samaa aikaan kun kropassa alkaa turvotuksen tunne lisääntyä. Tulossa on kovatasoisin SM-maraton pitkään aikaan. Ainakin ennakkoilmoittautumisten perusteella mukana on lähes kaikki parhaat viivalla. 2.20 alittajia on useampia ja vaikka tuosta maagisen rajan alituksesta on joillakin saattanut kulua muutama vuosi ei kavereita voi yhtään aliarvioida, maratonilla kun kokemuksesta on apua. Mukaan on myös ilmoitettu kohujuoksija Lewis Korir, joka taistelee Turun Urheiluliiton riveissä Helsingin Kisa-Veikkoja vastaan. Tiedossa on tiukkaakin tiukempi pistetaistelu Suomen parhaan urheiluseuran tittelistä. Tämä on molemmille seuroille erittäin tärkeä seikka ja ilmeisesti jopa Simo Wannas lennätettiin sitä varten kotimaahan. Viime kädessä sunnuntain SM-kävelyt kuitenkin ratkaisevat tilanteen, sillä sen jälkeen ei enää tämän vuoden puolella ole SM-kisoja tarjolla. Itse en asialla sen enempää päätäni vaivaa vaan keskityn omaan suoritukseeni ja tähtään sekä hyvään sijoitukseen että aikaan. Peesailemaan en lähde enkä anna kenenkään peesata itseäni! Kilpailu ratkaistaan rehdin urheiluhengen mukaisesti eli ensimmäisenä maalissa oleva on voittaja. Kaverille annetaan vesisientä, häntä ei bloggailla ja vetovuoroihin suostuu jokainen.

Viimeinen kova treeni ennen maratonia on tehty. Nyt pitää vain syödä kunnolla ja pitää kone sopivalla tyhjäkäynnilla niin että se ei hyljeksi kisavauhteja lauantaina. Käytännössä tämä tietää kevyttä lenkkeilyä, muutamia spurtteja ja normaalia elämänrytmiä. Enää kunnon hyväksi ei voi tehdä mitään, työ on tehty ja valmistautua voi ainoastaan henkisellä puolella. Zeta kirjoittikin, että maratonkeskittyneisyydellä voidaan loppuajasta viedä 5minuuttia pois. Toivotaan, että hän on oikeassa. Siis huumori pois seuraavien päivien ajaksi ja hiilareita naamaan.


Päivän setti siis piti sisällään 4x2000m minuutin palautuksella 3.10 vauhdilla. Valmentaja sanoi viisi vetoa ja mä neljä. Sain pitää pääni, koska tuollaisen treenin jälkeen ei saa olla täysin tyytyväinen. Juoksu tuntui naurettavan helpolta jos nyt vähän liioitellaan. Jalat kuitenkin veivät hyvin eteenpäin kun olin eilen käynyt hierojalla. Hengitys teki sopivasti töitä, mutta missään vaiheessa ei tarvinnyt puristaa tai ns. vääntää. Pyrin rentoon juoksuun ja hyvään ryhtiin. Katsotaan miten juoksu kulkee lauantaina. Illallan katsoin leffan ja söin sitä ruokaa. Huomennakin on työpäivä.

Alkaa olla taas päivitysten aika. Kulunut viikko oli aika kiireinen ja välillä meinasi väsyttääkin. Olin parina iltana tulkkaamassa vanhempainillassa ja pienessä kiiruussa piti illan lenkit heittää. Vielä tiistain reeni meni mallikkaasti, mutta keskiviikkona alkoi puuduttamaan. Tiistain reeni oli 3x2kierrosta 1,6km mittaista pururataa reippaasti yhden kierroksen palautuksella. Setti meni kivasti, mutta keskiviikkona hiukan painoi jaloissa ja juoksin 9+15. Torstaina oli tarkoitus juosta vauhtileikittelyä 70min, mutta tyydyin 50min kevyeen ulkoiluun muutaman spurtin kera. Eilen sitten pääsin syömään lounasta vasta hiukan ennen neljää ja päätin pitää järkevänä miehenä huilipäivän. Ei noita lepopäiviä muutenkaan liikaa ole ja arvioisin, että kesä taisi mennä ilman totaalilepopäivää. Toki kevyitä päiviä on aina sopivasti ohjelmassa ja kevyt kympin lenkkihän vastaa aktiivista lepoa :)

Perjantaina palautumista edistettiin aktiivisella saunomisella ja Brysselin kultaisella liigalla. Tänään oli normiherätys, kun piti lähteä Tikkakoskelle hölkkäkisaan. Mun osalta se oli hyvä valmistautuminen kohtuu mäkisessä maastossa ja sain kymppiin kulumaan aikaa 33.25. Sillä irtosi voitto ja reittiennätys. Näin kavereita ja keli oli kohtalainen. Pientä virittelyä pitää vielä alkuviikosta tehdä ja sitten alkaa keskittyminen maratonille. Huomenna sitä ennen kuitenkin pitkälenkki. Tänään taisin tehdä elämäni ensimmäisen kolmen treenin päivän. Aamulla hilpasin 4km kasin aikaan, Tikkakoskella 5+10+4 ja illallla vielä Henokin kanssa kevyt 10 ja muutama leuanveto. Kuvana kesän nopein vitonen todisteena huonosta kunnosta.