Tässä on ollut hiema luovaa taukoa. Olen jännännyt, miten oikea pohje kuntoutuu. Lauantai iltalenkin jätin väliin ja sunnuntaina juoksin puolitoista tuntia kevyttä hiekkatiellä Parkanossa. Noin tunnin jälkeen pohkeeseen alkoi hiukan tuntua, mutta matka taittui kohtuumukavasti kämpille. Jäällä olen vaivaa hoitanut ja tänään aamulla pohkeeseen ei enää oikeastaan tuntunut. Eilen illalla otin vain yhden satasen voltarenin, mutta luulen että sillä ei vaikutusta ollut. Tänään illalla sitten lähdin rohkeasti hallille tonneja vetämään. Verryttely tuntui hyvältä, mitä nyt jalat oli aika lailla lyijyä eikä herkkyydestä tietoa. Eka tonni meni omalla vedolla 2.57. Seuraava Kallen 2.52 ja kolmas Juhan 2.49. Vikan vedin taas itse 2.41 ja olin porukan hitain. Kummasti se diisseli lämpesi, vaikka loppukiri ei tänään irronnut. Pääasia oli kuitenkin, että pohje kesti ja oli oireeton koko treenin ajan. Luulen että elimistö tästä vielä herkistyy loppiviikkoa kohti ja juoksutuntuma paranee samoin. Ei sen puoleen pitkällä matkalla riittää hitaampikin matkavauhti. Mielenkiintoista on nähdä onko maasto lenkkareilla vai piikkareilla juostava. Varmuuden vuoksi otan repullisen kenkiä matkaan.