On tämä yhtä piinaa. Jatkuvasti on selkä seinää vasten. Yksi voitto tuli ja nyt pitäisi tulla toinen. Helpolla ei suomipoika pääse. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa finaalissa kohtaavat Suomi ja Ruotsi. Jos sinne päästään niin kyllähän sen tietää kuinka siinä käy.
Mulla oli eilen treeni, jossa vedin 10x200m hölkkäpalautuksella 32 sekuntiin. Melko leppoisaa siis. Jotenkin jäi reenin jälkeen sellainen tunne, että olisi pitänyt kestoa hieman hakea. Liian myöhäistä kuitenkin. Tänään oli kevyttä juoksua taas ja vedin hieman reippaamman pätkän niin että hengitys tasaantui hieman. Kestomatkoillahan tärkeää on se hapen saanti ja taloudellisuus. Tällä viikolla on ollut vähän nihkeää kun on tuntunut että juoksu ei kulje. Johtuneeko keventelystä tai mistä, mutta epävärmuuden tunnetta se tuo. Uutta se ei sinänsä ole ja vain valmistaa henkisesti tärkeitä kilpailuita varten. Varmaan jokainen urheilua kilpailumielessä harrastanut tietää tunteen. Sitähän se on: jatkuvasti itsensä paineen alle laittamista, jonka onnistunut suoritus kruunaa monikertaisesti. Urheilun suola vai sokeri?
Illalla on siis tärkeä jääkiekkomatsi. Mulle se on ensimmäinen minkä aion katsoa. Olisi saattanut jäädä vähälle tänäänkin, mutta kavereita tulee kylään. Hyvä valmistautua näin SM-maastoja varten ja unohtaa kisoja edeltävä ressaaminen. Huomenna on edessä matka kohti Vammalaa. Silloin alkaa olla taas huumori pois. Matkalla ajattelin kuunnella Tieston uusinta levyä. Se nostaa tunnelmaa sopivasti. Katsotaan mitä valmentaja Antero tuumaa dancemeiningistä :)