Nyt on ollut varsinainen terapiaviikonloppu menossa. Tulin eilen tänne Parkanoon keikkuvalla bussilla ja mahassa kiersi syöty kuningatartuutti. Kaksijapuolituntinen bussimatka meni mukavasti nuokkuessa ja pääsykoekirjaa lukiessa. Perillä oli isäni Sauli odottamassa, mistä matka jatkui kotiosoitteeseen. Illalla tein kevyen lenkin. Tänään heti aamutuimaan tein päivän pääharjoituksen. Puoli kymmenen lähdin verryttelemään vanhantalontielle. Matkaa sinne kertyi 5km. Perille saavuttuani käväsin pusikossa ja ampasin liikkeelle. Edessäni oli kympin tv-kova tavoitteena 3.20 vauhti. Alku oli hieman liiankin rivakkaa, mutta ajattelin että jos nyt himmaan aamunkankeat jalat eivät enää löydä tarvittavaa rytmiä. Poppi pauhasi korvissa, kun tein ensimmäisen u-käännöksen 3.25km kohdalla. Kello näytti 10.12. Edessä oli hieman nousuvoittoinen osuus, mutta aika 10.40 oli hieman odotettua hitaampi. Viimeisen suoran ajattelin vetää vauhdilla ja viimeisen tonnin kiristin niin, että sain haukkoa happea: 10.20. Hidastui se silti, mutta 9.750m matkaan aikaa meni siis n.31.12, mikä kympin aikana olisi noin 31.40+10 eli siis aikalähelle tavoiteaikaa. Verryttely kotiin ja aamupalaa syömään. Viimepäivinä vihoitellut oikea pohje sai kylmää ja tuntui sen verran, että päätin jättää iltalenkin suosiolla väliin. Tässä vaiheessa ei kannata ottaa turhia riskejä. Pohje on jo tuntunut jokusen päivän ja hiukan mietityttää mikä siinä on. Toivon sen menevän voltarenilla ja kylmällä ohi.
Tämä päivä meni siis Parkanon rompetorilla, puutarhahommissa ja grillatessa. Oli aika terapeuttista lapioida multaa ja kuljettaa kottikärryjä. Melko harvinaista herkkua kerrostaloasukille.