Onnea uudet ylioppilaat! Te olette päivän sankareita. Kova työ palkitaan ja moni varmaan suuntaa katseensa jatkokoulutukseen. Toisilla on edessä armeija heinäkuussa. Meikäläisellä juhlista ja armeijan harmaista on jo kulunut kymmenen vuotta ja voi vain todeta ajan rientävän. Toivottavasti nyt on edes hieman enemmän järkeä päässä kuin silloin.
Niin kiireinen oli päivän aikataulu, että tyydyin tänään vain yhteen treeniin. Juoksin verryttelyä hieman enemän eli tunnin verran ja kirmasin radalla lenkkareilla 5¤200m kolmenkymmenen sekunnin pintaan aika helpolla. Päälle Anteron spesiaaleja lähtöharjoituksia telineistä kymmenen kertaa. Sen pitäisi tuoda juoksuun tarvittavaa terävyyttä. Lopuksi vielä keskivartaloa ja verryttelyä.
Loppupäivä meni siis uusia ylioppilaita juhliessa. Onnea Tommi ja Lari! Toivotan teille myötätuulta kaikkeen tekemiseen! (kuvassa Miika, Juho Kaihlajärvi, Tommi Liikanen, Anssi Puttonen, Jaakko Nieminen ja Terho Jussinoja.

Tiesto vierailee Helsingissä!

reteetä

Aika reteetä, nimittäin vieressä oleva kuva. Siinä on aistittavissa ns. jäätävä meininki. Kolme äärimmilleen treenattua urheilijaa seisoo imagolleen ja egolleen sopivan välimatkan päässä toisestaan. Kuva sopisi vaikka levyn kanneksi. Eräänlaisia artistejahan juoksijat ovatkin, nimittäin jalkataiteilijoita. He eivät aivan vähään tyydy ja ovat valmiita vaihtamaan maisemaa tilaisuuden tullen. Sitoutuneita he ovat ainoastaan ja vain ainoastaan ensirakkauteensa juoksuun. Lajin parissa hiippailee muutama siinä rajamailla kulkevia, mutta heille annettakoon heikkoutensa anteeksi. Juoksijallahan ei ole salaisuuksia juoksijoiden kesken. Vai miten se nyt olikaan?

No joo. Eiköhän riitä. Tässä on taas muutama päivä elelty ja menty kohti kesää. Itse en maltellut kauaakaan palautella kympin jälkeen vaan jo eilen rempasin kolmosen. Se meni oikeastaan yläkanttiin ja siitä positiivinen mieli. Juoksu oli yllättävän herkän tuntuista, mutta loppusilaus jäi puuttumaan. Eiköhän tänä kesänä mene vielä alle 8.30. Seuraavaksi on tiedossa harjoituskisoja ja treeniä. Tarkoitus on hakea sitä kisoissa tarvittavaa puristusta sekä pitää vielä yllä kestopohjaa. Sillä metodilla meikä on yleensä saanut nostettua kuntoa pitkin kesää. Nyt se kesä nimittäin näyttäisi alkaneen.

Ensi viikosta tulee todella kiireinen sillä tiistaina on pm-viestit, keskiviikkona Nice Run-tapahtuma ja viikonloppuna nuorten pohjoismaiden mestaruusottelut. Tarkoitus on kuitenkin ehtiä reenaamaan normaalisti ja yrittää lukea parin viikon päässä häämöttävään sosiaalityön pääsykokeeseen.

PM 10000m Tanska

Sain ladattu kuvia PM-kympistä onnistuneesti koneelle ja sieltä nettiin. Ovat nyt sitten kaikkien pällisteltävissä. Taustamusiikiksi suosittelen dj tiestoa -se tuo rytmiä elämään ja rupeaa veri kiertämään. Sain veljellä käydessäni poltettua kolme tieston rieskaa ja siinä on kyllä jyskettä tuntikaupalla. Voi jollain vanhuksella olla nitrojen tarvetta. Oma valmentajani Antero ainakin kuunteli tiestoa meno ja tulomatkan SM-maastoihin mukisematta.

Nyt alkavat fiilikset rauhoittua. Saavuin Jyväskylään tänään aamusta ja jouduin olemaan Tampereella yötä, kun junat eivät enää liikkuneet kymmenen jälkeen. Asia johtuu ilmeisesti Jämsässä tehtävistä tunnelinkorjaustöistä. Aamu oli melkoista kohellusta kun luulin ehtiväni kuuden junaan, mutta todellisuudessa olin tunnin myöhässä kun kelloni näytti vielä Tanskan aikaa! Löysin netistä kuvia eilisestä skabasta.
Samanaikaisesti, kun juoksimme Henrin kanssa Tanskanmaalla raastoivat muut JKU:laiset omia kisojaan. Suurin osa kilpaili Portugalissa seurajoukkueiden Eurooppacupissa . Mielelläni olisin ollut sielläkin. Eikä tässä vielä kaikki. Kalle Ruohola ja Terho Jussinoja ryhdistäytyivät kilpailemalla SELL-kisoissa Espoossa viikonlopun aikana. Maastot ainakin menivät Kallelta mallikkaasti muutama tunti kasin kisan jälkeen!

Kuka lohduttaisi lyötyä miestä? Juoksija itse. Jälleen kerran osoitti kilpaurheilu julmia kasvojaan kohti itseään ruoskivaa juoksijaa. Kova yritys ei tuottanut toivottua tulosta ja aiheesta voi syyttää vain juoksijaa itseään. Miksi et juossut kovempaa! Olisit yrittänyt edes! Tässä asiassa yksilöurheilun koko karmeus tai ihanuus tulee esille- tuloksentekijä on yksin ja ainoastaan itse vastuussa tekemisestään. Joku saattaa onnistua, useinmiten ei. Oma suoritus ei ollut sitä mitä lähdin tavoittelemaan. Reilun viiden sekunnin tulosparannus ei alkuunkaan innostanut. Lähdimme matkaan tasaista 3 minuutin vauhtia. Toinen tonni oli myös tasan 3min ja kolmas siinä 3.03. Vedimme kakkosporukkaa Hambergin kanssa kahdestaan. Ruotsalaisista ei ollut vetojuhdaksi. Kärki pakeni vääjäämättömästi meidän vauhdin hiipuessa 2.06 vauhtiin. Mikään ei auttanut. Välillä vedin itse ja loppumatkasta ruotsalainen. Katselin edelläni hiipuvaa Jokista, mutta häntäkään en saanut kiinni. Tuntui kuin voimia olisi ollut, mutta juoksuvauhdeissa se ei näkynyt. Puuskittainen tuuli esti yksin karkuun lähdön. Odottelin parin viimeisen tonnin alkua ja viimeisen sainkin rykäistyä 2.56. Kisa oli kuitenkin pilalla jo ennen puolimatkaa. Miksi et lähtenyt roikkumaan kärjen vauhtiin uuno? Turha selitellä tässä vaiheessa, seuraava yritys on raastokympillä heinäkuun puolella. Toivottavasti saadaan kisa aikaiseksi. On tämä kovaa peliä. Hyvin menneet maantiet ja maastot ja sitten radalla tuntee epäonnistuvansa. Onneksi kesä on vasta alkamassa. Itse olisin valmis seuraavaan kymppiin jo kuukauden sisällä. Niitä mahdollisuuksia tukee kuitenkin loppujen lopuksi aika harvoin. Tänään meni yksi ohi suun. Tanskasta palasi tyytyväisiä ja ei-niin-tyytyväisiä raastajia ja raastajattaria. Onneksi junnut tekevät uutta tuloaan! Tsemppiä teille! Pappa siirtyy vielä syrjään. Oli muuten kyllä mielenkiintoinen Tanskan reissu, kiitos siitä teille- Miika

SM-maastot 2008 Vammala

Kiitti Jarno. Hädässä ystävä tunnetaan. Tää on tää bloggaus muutenkin aika mielenkiintoinen tapa pitää yhteyttä. Kuka olisi arvannut vaikka kymmenen vuotta sitten että ihmiset viestittävät naamataulussa (facebook) tai blogissa? Yksi asia tässä on positiivista ja se on se, että puhelinlaskut pysyvät kurissa.
Tänään oli viikon valmistava harjoitus. Olimme ulkosalla tyvenessä, mutta hieman vielä viileässä säässä Harjun maineikkaalla stadionilla. Paikallinen JJK omii sitä itselleen, mutta todellisuudessahan se on suvereenisti yleisurheilijoiden! Kapuloita yritetään iskeä jatkuvasti rattaisiin ja kiistana on nyt saako nurmikolla juosta se kun pilaa nurmikon. Jep jep. Juoksimme Kallen ja Mikon kanssa niin että tonnit 3.03, 3.00, 2.57, 2.55 ja 2.54 kahden minuutin palautuksella. Päälle vielä kolme kaksisatasta. Meno oli ihan ok hyvää, mitä nyt pientä lihasväsymystä ehkä jaloissa oli vielä. Harjoittelin oikeaa hengitystekniikkaa eli puhallusta ulos ja nopeaa hengitystä sisään. SM-maastoista vedin liikaa happea keuhkoihin ja palkeet pullotti liikaa ja naamavärkki hakkasi punaisella. Aina on jotain uutta opittavaa näinkin nuorella junnulla. Toivotaan vielä, että rauta-arvot olisivat kunnossa. Viimeksi mittautin ne maaliskuussa.

Nyt alkaa fiilikset pikku hiljaa rauhoittua viikonlopun skabasta. Kisa oli hyvä, mutta ei täydellinen. Kunnon urheilija ei saa täysin tyytyväinen olla suoritukseensa. Muuten tulee taantuma. Sitten joskus toivottavasti vuosien päästä huomaat, että parhaat tuloksesi teit tiettynä kesänä tietyissa kisoissa. Niin se vaan menee. Mulla oli loukaantuminen 2006 ja sen jälkeen kehitystä on jälleen tapahtunut jatkuvasti. Toivottavasti jatkuu vielä pitkään.
Tänään tuli postissa kumma kirje, jossa luki onnea edustuspaikasta. Ei mua valittu Suomea edustamaan ratakympille Tanskaan, mutta kilpailun ulkopuolella saan raastaa tasapuolisesti toisten rinnalla. Siitä kuka maksaa viulut ei ole aavistustakaan. Katotaan sitten tuleeko laskua perässä. Maanantaina kävin 7.30 palauttelemassa jalkoja hierojalla ja illalla juoksin 1.20 kevyitä spurtteja tehden. Kulku oli hyvä, vaikka vähän lihaksissa kisa ja hieronta tuntuikin. Tänään aamulenkki ja illalla 1.25 +10¤100m Erikin ja Kallen kanssa. Huomenna radalla tonneja. Kulku on ollut kyllä vaivattoman tuntuista ja veikkaan viikonlopusta hyvää kisaa. Ainakin viimeksi Penan kympillä SM-maanteiden jälkeen olin iskussa. Päivän kuvassa Jyväskyläläisiä sinkkumiehiä (valmentajaa lukuunottamatta) valmistautumassa maastokoitokseen.

Täytyy tässä vaiheessa kiittää kaikkia tsemppaajia ja reitin varrella sunnuntaina kannustajia. Välillä tuntui, että sain parhaimmat huudot koko porukasta miesten 12km matkalla. Räkä poskessa en valitettavasti ehtinyt morjestella takaisin, mutta kiitän kyllä jos juttusille päästään. Pistäkää vaan palautetta blogiini niin tämä kirjoittelu on vähän vuorovaikutteisempaa. Sain Picasaan laitettua kuvia SM-maastoista. En osaa kuvaa ja linkkiä siitä kuten Jarno, pitänee kysyä jeesiä hiukan.

kauas on pitkä matka

Suomi voitti pronssia. Minä olin neljäs. Tähän voisi kiteyttää kuluneen viikon projektin. Vertasin omaa valmistautumistani SM-maastoihin minulle niin vieraaseen jääkiekon MM-kilpailuihin. Perjantaina ja lauantaina Vammalassa tuli seurattua pronssiottelua mikä vei ajatukset sopivasti pois kisasta. Majoituimme hotelli Ellivuoreen, missä viimeinen verryttelylenkki tehtiin. Illan sauna rentoutti jonkin verran, mutta silti yöunet jäivät katkonaisiksi. Valmentaja (salli dj tieston kuuntelun menomatkalla koko levyllisen verran) ei kuorsannut tällä kertaa, mutta jokainen rapina tuntui pitävän hereillä. Onneksi yksi heikosti nukuttu yö ei kisamenestykseen vaikuta. Sunnuntaina aamupalan jälkeen oli aikaa rötvätä ja kuluttaa aikaa ennen kisapaikalla lähtöä. Yöllä oli sadellut vettä ja keli oli yllättävän viileä +5 vuodenaikaan nähden. Päätin juosta puolibörjellä ja t-paidalla. Verryttelin Tynin kanssa kisaan ja pienen sählingin jälkeen selvisi että nimeni oli kuin olikin lähtölistalla- kilpakumppanit ilmeisesti vain yrittivät horjuttaa kisavalmistautumistani! Lähtöalueen teltassa kiristin lenkkareitteni nauhat moneen kertaan ja vetäsin vielä dexalin geelin. Ihan varmuuden vuoksi. Startti ja rennosti matkaan. Onneksi kenelläkään ei ollut menohaluja ja kisa lähti rullaamaan kohtuu mukavasti. Melko pian pojat kuitenkin kiristivän ja minä kiristelin hampaita. Pian kuitenkin he jälleen löysäsivät ja sain heidät kiinni. Meno oli niin verkkaista, että menin kärkeen pitämään vauhtia enhän halunnut takaa tulevien ottavan meitä kiinni. Kaksi kierrosta ja jälleen uusi nykäisy. Jäin Pirkolan Juhan kanssa sijoille neljä ja viisi. Aloin miettimään loppuratkaisua ja pidin hyvää vauhtia yllä. Viimeisiin mäkiin sain kirrattua vauhtia ja Juha jäi. Lähes suorin jaloin tulin viimeiset kurvit ja maalissa olin aivan poikki. Tein sen mitä olin suunnitellutkin ja tyytyväinen suoritukseen. Mitaliin se ei riittänyt, mutta ehkä joskus vielä. Pitkä matka on tultu. Aikoinaan Keuruulla olin elämäni ensimmäisissä sm-kisoissa ja sijoitukseni nuorten sarjassa 75.
Huomenna on hieronta aamulla 7.30 ja valmistautuminen sunnuntain kymppiä varten alkaa.

Kasaamisesta tasaamiseen

Veli kävi hiljattain Kambodzhassa työmatkalla. Tuloksena tukku laadukkaita valokuvia. Matka liittyi kirkon vuoden 2008 tasaus-keräyskamppanjaan Tasan käy onnen lahjat. Kambodzha on yksi tämän vuoden pääkohteista. Tasaus löytyy myös facebookista.

On tämä yhtä piinaa. Jatkuvasti on selkä seinää vasten. Yksi voitto tuli ja nyt pitäisi tulla toinen. Helpolla ei suomipoika pääse. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa finaalissa kohtaavat Suomi ja Ruotsi. Jos sinne päästään niin kyllähän sen tietää kuinka siinä käy.
Mulla oli eilen treeni, jossa vedin 10x200m hölkkäpalautuksella 32 sekuntiin. Melko leppoisaa siis. Jotenkin jäi reenin jälkeen sellainen tunne, että olisi pitänyt kestoa hieman hakea. Liian myöhäistä kuitenkin. Tänään oli kevyttä juoksua taas ja vedin hieman reippaamman pätkän niin että hengitys tasaantui hieman. Kestomatkoillahan tärkeää on se hapen saanti ja taloudellisuus. Tällä viikolla on ollut vähän nihkeää kun on tuntunut että juoksu ei kulje. Johtuneeko keventelystä tai mistä, mutta epävärmuuden tunnetta se tuo. Uutta se ei sinänsä ole ja vain valmistaa henkisesti tärkeitä kilpailuita varten. Varmaan jokainen urheilua kilpailumielessä harrastanut tietää tunteen. Sitähän se on: jatkuvasti itsensä paineen alle laittamista, jonka onnistunut suoritus kruunaa monikertaisesti. Urheilun suola vai sokeri?
Illalla on siis tärkeä jääkiekkomatsi. Mulle se on ensimmäinen minkä aion katsoa. Olisi saattanut jäädä vähälle tänäänkin, mutta kavereita tulee kylään. Hyvä valmistautua näin SM-maastoja varten ja unohtaa kisoja edeltävä ressaaminen. Huomenna on edessä matka kohti Vammalaa. Silloin alkaa olla taas huumori pois. Matkalla ajattelin kuunnella Tieston uusinta levyä. Se nostaa tunnelmaa sopivasti. Katsotaan mitä valmentaja Antero tuumaa dancemeiningistä :)

Suomi voittaa

Suomi voittaa illan jääkiekkopelin. Sehän tätä maailmaa tällä hetkellä liikuttaa. Mitä nyt pieni maanjäristys ja tulva-aalto on hieman vaivannut jossain idässä. Suomi voittaa illan jääkiekkopelin. Meikäläinen vietti eilen kevyttä päivää juoksemalla aamulla kympin ja käymällä hierojalla. Loppupäivä kului laiskottelun merkeissä, olinhan käynyt aamulenkillä jo puoli seitsemän. Suomi voittaa illan jääkiekkopelin. Tänään mulla oli kahden kevyen lenkin päivä. Jalat tuntuvat palautuvan täyteen iskuun pikkuhiljaa ja pieni koomaa kertoo vain kropan palautumisesta ja latautumisesta. Spekulointia voisi harrastaa monenlaista juoksupuolella, mutta Suomi voittaa illan jääkiekkomatsin. Jokohan asia olisi tarpeeksi moneen kertaan julki lausuttu niin vaihtoehtona Suomelle ei ole muu kuin voitto!

Tässä on ollut hiema luovaa taukoa. Olen jännännyt, miten oikea pohje kuntoutuu. Lauantai iltalenkin jätin väliin ja sunnuntaina juoksin puolitoista tuntia kevyttä hiekkatiellä Parkanossa. Noin tunnin jälkeen pohkeeseen alkoi hiukan tuntua, mutta matka taittui kohtuumukavasti kämpille. Jäällä olen vaivaa hoitanut ja tänään aamulla pohkeeseen ei enää oikeastaan tuntunut. Eilen illalla otin vain yhden satasen voltarenin, mutta luulen että sillä ei vaikutusta ollut. Tänään illalla sitten lähdin rohkeasti hallille tonneja vetämään. Verryttely tuntui hyvältä, mitä nyt jalat oli aika lailla lyijyä eikä herkkyydestä tietoa. Eka tonni meni omalla vedolla 2.57. Seuraava Kallen 2.52 ja kolmas Juhan 2.49. Vikan vedin taas itse 2.41 ja olin porukan hitain. Kummasti se diisseli lämpesi, vaikka loppukiri ei tänään irronnut. Pääasia oli kuitenkin, että pohje kesti ja oli oireeton koko treenin ajan. Luulen että elimistö tästä vielä herkistyy loppiviikkoa kohti ja juoksutuntuma paranee samoin. Ei sen puoleen pitkällä matkalla riittää hitaampikin matkavauhti. Mielenkiintoista on nähdä onko maasto lenkkareilla vai piikkareilla juostava. Varmuuden vuoksi otan repullisen kenkiä matkaan.

Nyt on ollut varsinainen terapiaviikonloppu menossa. Tulin eilen tänne Parkanoon keikkuvalla bussilla ja mahassa kiersi syöty kuningatartuutti. Kaksijapuolituntinen bussimatka meni mukavasti nuokkuessa ja pääsykoekirjaa lukiessa. Perillä oli isäni Sauli odottamassa, mistä matka jatkui kotiosoitteeseen. Illalla tein kevyen lenkin. Tänään heti aamutuimaan tein päivän pääharjoituksen. Puoli kymmenen lähdin verryttelemään vanhantalontielle. Matkaa sinne kertyi 5km. Perille saavuttuani käväsin pusikossa ja ampasin liikkeelle. Edessäni oli kympin tv-kova tavoitteena 3.20 vauhti. Alku oli hieman liiankin rivakkaa, mutta ajattelin että jos nyt himmaan aamunkankeat jalat eivät enää löydä tarvittavaa rytmiä. Poppi pauhasi korvissa, kun tein ensimmäisen u-käännöksen 3.25km kohdalla. Kello näytti 10.12. Edessä oli hieman nousuvoittoinen osuus, mutta aika 10.40 oli hieman odotettua hitaampi. Viimeisen suoran ajattelin vetää vauhdilla ja viimeisen tonnin kiristin niin, että sain haukkoa happea: 10.20. Hidastui se silti, mutta 9.750m matkaan aikaa meni siis n.31.12, mikä kympin aikana olisi noin 31.40+10 eli siis aikalähelle tavoiteaikaa. Verryttely kotiin ja aamupalaa syömään. Viimepäivinä vihoitellut oikea pohje sai kylmää ja tuntui sen verran, että päätin jättää iltalenkin suosiolla väliin. Tässä vaiheessa ei kannata ottaa turhia riskejä. Pohje on jo tuntunut jokusen päivän ja hiukan mietityttää mikä siinä on. Toivon sen menevän voltarenilla ja kylmällä ohi.
Tämä päivä meni siis Parkanon rompetorilla, puutarhahommissa ja grillatessa. Oli aika terapeuttista lapioida multaa ja kuljettaa kottikärryjä. Melko harvinaista herkkua kerrostaloasukille.

Urheilen ja urheilen puhtaasti

Mielenkiintoista, miten pienestä hölkkäkisasta meikäläinen on saanut näin paljon julkisuutta. Vaajakosken Vesmanni-lehti tuli tänään postiluukusta ja siellä tuli taas pällisteltyä sivulla 6. Pentti Virmalainen, tapahtuman järjestäjä, oli kyllä innokkaasti kehittänyt tapahtumaa. Viime vuonna oli 50 osallistujaa, tänä vuonna sata ja ensi vuonna varmaan jo tuplasti. Hyvä Pena!

Tänään A-talkissa käsiteltiin dopingia. Syyttäjä ja syytetyt olivat saman pöydän ääressä. Ei paljoa päästy puuta pidemmälle. Tärkeää on kuitenkin, että keskustelu jatkuu. Silti on aivan turha tulla entisten maestrojen tulla huutelemaan kentän laidalle kestävyysjuoksun huonoa tasoa. Jätkiä on vähän, ne yrittävät tosissaan ja nauttivat urheilusta puhtain keinoin. Kaikki urheilu eli sportti on loppujen lopuksi yhtä arvokasta. Toiset panostavat enemmän kuin toiset. Toivottavaa olisi, että niitä tosissaan yrittäviä olisi enemmän kuin tällä hetkellä. Varsinkin kestomatkoilla. piste.

Treenit jatkuvat jälleen normaaliin tahtiin. Tarkoitus oli juosta 5+kymppi reipasta+5km. Kalle lähti treeniin mukaan ja miehellä tuntui olevan suksi syönnillä. Piti mennä säyseää neljän minuutin vauhtia, mutta keskivauhti olikin 3.36. No, ei siinä mitään jos mies vain kestää treenit. Huomenna kun pitäisi jälleen viihtyä mäessä. Keli oli kuitenkin tänään suotuisa ja sateen jälkeen mukavasti happea ilmassa. Treeni siis meni hyvin ja oikeastaan huomaamattomasti verrattuna siihen jos yksin olisi vetänyt napit korvissa. Jos olen oikein asian ymmärtänyt, niin tähän aikaan vuodesta thdään vauhtikestävyyttä usein ja haetaan sitä suorituskykyä koneeseen. Vedetään lisäksi kisoja, jotka kehittävät maksimihapennottoa. Kohta lähestyykin aika hakata kovia tonneja ja muita ratavetoja. Sitä ennen juostaan kuitenkin maastojen pitkä matka ja ratakymppi. SM-viestit kuitenkin lähestyvät aikaisin tänä vuonna ja vauhtiakin pitäisi kohtuu aikaisin löytyä. Ehkä se on vain hyvä asia niin kunto on toivottavasti hyvä kesän aluvaiheilla.

Tänään oli mielestäni aivan aiheestakin ansaittu kevyt päivä. Aamulla kevyt kymppi ja illalla reilu tunti ja päälle rennon teräviä satasia kymmenen kappaletta. Iltalenkin juoksin mäkisessä Kangaslammen maastossa, mikä oli viedä mehut miehestä. Eilinen ehkä painoi kropassa, vaikka jalat tuntuivatkin älyttömän hyviltä. Keli on kyllä ollut kylmä ja tuntuu että tälläiseen lihaksikkaaseen kaveriin kylmä tuuli ottaa vielä herkemmin .) Nyt ei vain saisi tulla kipeäksi missään tapauksessa, joten mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta päälle ulkoillessa.
JKU:n toimistolla alkaa olla kiireistä aikaa kesäkuun lähestyessä. Ei varmaan kukaan usko kuinka sikapaljon järjestelypuolella oikeastaan on töitä. Itekin on aiemmin tottunut vain ilmoittautumaan kisaan ja haukkumaan järjestäjiä, jos oma startti on myöhässä. Toimivan aikataulun tekeminen sinänsä jo vaatii insinöörin koulutuksen ja aika harva on valmis vapaaehtoisesti käyttämään aikaansa urheilun saralla. Mestari Kaihlajärvelle täytyy nostaa hattua kovasta työstä. Välillä vain tulee nakkihommia aika paljon meikäläisen suuntaan, joka onneksi osaa ottaa asiat sopivan rennosti. Tähän vielä liitteeksi JKU:n kesän kisat. Jokaiselle pitääisi löytyä jotain kivaa paitsi kestojuoksijalle kunnon kestomatka. Lähinnä sellainen voisi olla Jyväskylä Gamesin 5000m. Jos Juha, Hena, Mikko ja minä lähdetään joku ulkopaikkakuntalainenkin saattaisi innostua. (Hena on Jyvääskyläläinen tai ainakin jkulainen)

En haluaisi alkaa kehuskelemaan tekemilläni treeneillä, mutta tänään tuli iskettyä aika lailla. Ohjelmassa oli nimittäin 5x2000m 3.05/km vauhdilla. Palautus oli 3 minuuttia eli kun syke oli laskenut alle 120. Tänään oli aivan karmea keli ulkona, niinpä pelastukseksi löytyi hipposhallin 200m kallistettu rata. Vedin kaikki vedot tossuilla ja käytännössä hoidin vetotyöt. Kalle tuli mukavasti peesissä ja auttoi vikan vedon ekan tonnin. Sen jälkeen jatkoin matkaa yksin ja rullailin viimeisen kierroksen kirinomaisesti 30 sekuntiin. Heleppoa oli, mutta reeni oli silti laadukas. Päälle pari kaksisatasta ja puntille keskivartaloa tekemään. Sitä ennen kuitenkin muutamat syväkyykkyhypyt. Laskeskelin että olen vähintään kohtalaisessa kunnossa tällä hetkellä. Tämän päiväinen treeni oli hyvä kymppiä varten ja luulisin sellaisen alle/päälle kolmen minuutin vauhdin olevan mahdollista melko rennolla sykkeellä. Hampaat ei irvessä saisi vetää ekoja tonneja, muuten tulee noutaja. Perusnopeutta tarvitaan mielestäni myös kympin nylkkäämiseen. Toivotaan, että kesä tuo tullessaan sille asetetut tavoitteet.

Tänään oli yhden lenkin päivä. Lenkki oli sitten sitäkin pidempi. Parisen tuntia tuli hölköteltyä Kallen, Jarin, Matin ja Jaakon kanssa. Vanha remmi oli jälleen kasassa ja juttu luisti kivasti. Matilla ja Jarilla oli maraton viime viikonloppuna Hampurissa ja reisissä painoi hieman vielä. Lämpöä oli se parisenkymmentä astetta ja aurinko paisteli mukavasti. Iltapäivällä menin kannustamaan Jyväskylän katujuoksun juoksijoita reitin varrelle. Helpolla olisi tänä vuonna saanut palkintorahat pois kuljeksimasta, mutta eilen mulla oli kisa ja tänään pitkälenkki. Olis menny pasmat sekaisin jos olisi tänään kisan vetäny ja huomenna menny radalle jälleen kovia tekemään. Ei se raha aina onneksi kaikkea ratkaise. Ei sen puoleen, ei olisi tarvinnut kuin hölkötellä kymppi neljän minuutin vauhtia niin se olisi ollut siinä. Jälkipeli on kuitenkin turhaa. Katse on suunnattu parin viikon päässä oleviin SM-maastoihin ja reeniputki alkamassa. Nyt on ollut niin aurinkoiset kelit, että juoksu ei ole työnteolta lainkaan maistunut. Onneksi luvassa on kuitenki vesisadetta niin tulee paremmin viihdyttyä jälleen sisätiloissa. Kyllä se arki tekee juoksijallekin hyvää. Perussettiä eli reeniä ja palautumista tarvii tässä vaiheessa kautta vielä. Vauhtien haku on hyvällä mallilla ja toivotaan että nousukunto jatkuu vielä piiitkäään.

Erik se veteli debyyttimaratonillaan 2.25.03. Ei hassumpaa. Onnea!

Tässä on muutama päivä vietetty hiljaiseloa blogin päivityksen puolella. Nyt jälleen on kuitenkin kerrottavaa juoksupuolella ja uuden päivityksen vuoro. Tänään nimittäin käytiin Keski-Suomen piirinmestaruusmaastojuoksut. Kilpailupaikkakuntana Viitasaari ja keli oli miellyttävän aurinkoinen. Viime vuonna tälläisiä parinkymmenen asteen helteitä koettiin jo Karhu-viestin aikaan. Sitten keli viilenekin ja tänä vuonna näyttää siltä että jo ensi maanantaina on jo viileämpää. Maastokisat olivat itselleni välitavoite kovan harjoittelun lomassa ja enkä aivan täpöjä kisaan panostanut. Vaativalle kahden kilometrin pururatataipaleelle kuitenkin ampaisimme Timo Solmulan ja Kalle Ruoholan kanssa rinta rinnan. Eroa alkoi muodostua vasta viimeisen kierroksen alettua allekirjoittaneen hyväksi. Tarkoitus oli irroittautua vasta viimeisen alamäen alkaessa, mutta se tapahtui hieman aikottua aikaisemmin. Kova maaston tappaja ja seurakaveri Juha Puttonen oli valitettavasti poissa, mikä helpotti työskentelyäni. Toivotaan että parin viikon päästä mies on jo täydessä iskukunnossa. Maalissa järjestys oli siis Takala, Solmula ja Ruohola. Terho Jussinoja keskeytti pistoksen vuoksi. Taisi JKU:lle tulla mitaleita monessa sarjassa, mutta tällä hetkellä en ole vielä selvillä montako. Kuvassa tyytyväinen valmentaja, väsynyt Kalle, pirteä Lari m19 sarjasta ja keskeyttänyt Terho. Tulokset Viitasaarelta.