Parkanossa

Tekniikka on mennyt eteenpäin jälleen aika paljon vuoden aikana. Viime vuonna, vaikka omasinkin Macin koneen, en olisi yhtä kätevästi ja nopeasti osannut laittaa kuvia ja tekstiä eetteriin. Nyt narsistisen luonteenpiirteen omaavat saavat päivitettyä tuntemuksiaan toisten luettavaksi hetkessä. Kanaviakin on useita kun Facebook, Twitter ja Instagram ovat omien nettisivujen lisäksi käytössä. Twitter taisi Suomessa lyödä itsensä läpi Lontoon olympialaisten aikana ja Instagram hakee vielä käyttäjiään. Scoopshottiin yritin laittaa pari kuvaa myytäväksi napattuani pari kuvaa Tampereen juna-aseman junaliikenteestä. Ei ole hilloja tullut vielä tilille.

Perjantaina ulkoilin aamupäivästä 20km, mistä osan Henrin kanssa. Töitä ei ollut koko päivälle tarjolla, enkä jaksanut oikein opiskellakaan. Päivä oli siis pyhitetty treenaamiselle, kavereille ja matkustamiselle.  Puolilta päivin menimme porukalla syömään thailaiseen ja juttelemaan niitä näitä. Porukkalounaat on ollu kesän/syksyn ja talven aikana hieno juttu. Kannatan, että jatketaan niitä edelleenkin. Lounaan jälkeen kiiruhdin kämpille pakkaamaan kamoja ja joululahjoja. Juna Parkanoon ei odottanut, mutta ehdin kyytiin siskon kanssa. Kotitaloon tulo on aina hauskaa, sillä kävin lukion sieltä käsin. Parkanossa alottelin myös juoksu-uraani. En ajatellut sen kestävän aivan näin pitkään, mutta mikäs tuossa.

Illalla kävin vielä kevyen 8km+3x100m tutustumassa kylänraittiin sekä kävin saunassa. Veljen perhe tuli lauantaina Helsingistä ja toivat mukanaan vauhtia. Meitsi fanittaa kaksi vuotiasta Joonatania ja hän mun tekemiä jumppaliikkeitä ja hyppyjä illan venyttelyn yhteydessä. Keli oli aamusta -22 ja laski hätäsesti alle parikympin iltapäiväksi. Ei auttanut kuin lähteä ulos tarpomaan pitkää lenkkiä. Se kulki yllättäen todella mallikkaasti ja helpon tuntuisesti. Vaatetta oli päällä paljon ja lumi aika nihkeää juostavaksi. Lenkkari piti ja kroppa tuntui toimivan. Juoksin 26km ihan hyvää 4.30 kilsavauhtia vajaat pari tuntia. Nautin tutuista Lapinnevan maisemista ja aurinkoisesta säästä. Arkisin ei aina pääse päivänvalossa lenkille kuten nyt jouluna.

Tänään sunnuntaina odottelin myös pitkään kelien lämpiämistä. Turhaan, sillä kello yhdeltä pakkasta oli vielä -18 eilisen tapaan. Päätin, että juoksen tänään eiliseksi kaavaillun reippaan, mutta pikkasen lyhyempänä. Mielessä oli tuttu 15km mittainen lenkki vaihtelevassa maastossa. Juoksu lähti jälleen hyvin käyntiin ja kroppa lämpesi. Päällä oli kolme ohutta paitaa ja sormikkaitakin pari. En katsonut gepsin kilometriväliaikoja ollenkaan vaan reippailin tunteella. Vasta treenin tehtyäni katsoin mittarista keskivauhdiksi 4.03 min/km. Keskisyke oli suunniteltu 149 eli hyvin reeni meni perille. Henkeen ei ottanut juurikaan, mikä lienee merkki kohtalaisesta juoksukunnosta. 

Uutta räplättävää lukijoille Vizify: https://www.vizify.com/miika-takala