Katuvitonen

Sunnuntai eli tämä päivä alkoi varhain kahdeksan aikaan auringonpaisteella (Suomen aikaan klo 10). Yhtään ei ollut vaikeaa heräillä vaan suorastaan teki mieli lähteä aamulenkille. Passasin kuitenkin, koska mielessä muhinut päätös juosta katuvitonen oli tullut ratkaistavaksi. Lähden siis tekemään hyvää treeniä ja nautin kisatunnelmasta. Jalat kun ovat kunnossa ja kroppa ehkä pikkasen herkistynyt matkusteluista ja vähäisestä juoksemisesta.

Kävimme Maken eli Ukin (Uudenkaupungin) Tadessen kanssa aamupalalla ja palailin hotellihuoneeseen keskittymään. Kisan startti olisi läheisen ostoskeskuksen pihalta ja kävimme tsekkaamassa mestan. Maken ollessa aamulenkillä siivooja tuli häätäämän ja käski siirtyä toiseen huoneeseen. Asia oli tiedossa, mutta sopivasti 1,5h ennen mun starttia. Sain käärittyä kamat kasaan ja Tadessekin tuli lenkiltä. Siirsin laukkuni toiseen huoneeseen ja lähdin löntystelemään kisapaikalle. Ilmoittautuminen hoitui nopeasti ja pieni kisastimmunki alkoi nousta. Osallistujissa oli enemmän pellen asuihin pukeutuneita kuin perusnylkkyjä. Päättelin tästä, että vastus ei tulisi olemaan kova.

Lähdin tekemään alkuverkkaa 50min ennen starttia ja huomasin juoksevani reipasta kilsan verryttelyn jälkeen. Annoin vauhdin jatkua ja päätin jossain vaiheessa juosta 5km reipasta 3.40 min/km alle ennen kisaa. Juoksu tuntui hyvältä ja arvelin tekeväni oikeaa asiaa. Tarkoitus oli hissutella kilsa mummohölkkää ennen starttipaikalle saapumista, mutta eksyin kilsan verran. Pääsin kuitenkin vaihtamaan kisatossuja 10min ennen starttia ja astelin lähtöliinan alle. Stimmunki alkoi nousta edelleen ja espanjalaiseen tyyliin hehkutusta oli.

Otin startin varovasti ja sain ohitella alkumatkasta. Reitistä ei ollut tietoakaan, mutta se osoittautui edestakaiseksi isoa tietä pitkin kulkevaksi. Kierros oli yli kilometrin mittainen ja maalissa kello näytti 6.32km. Ehkä järjestäjien oli tarkoitus juoksuttaa neljä kierrosta viiden sijaan, jolloin ilmoitettu 5000m olisi saattanut olla lähellä oikeaa. Pienestä lipsahduksesta huolimatta järjestelyt toimivat moitteettomasti, kierrokset näytettiin jokaiselle juoksijalle ja toimitsijat tuntuivat mukavilta

Kisa lähti käyntiin niin, että gepsi napautti ekaan tonniin 2.58. Vauhti yllätti meikäläisen varsinkin kun 180 asteen käännöksiä oli kierroksella aina kaksi kappaletta. Seuraavat tonnit tulivat kontrolloidusti 3.01//06/03/02/01. Pikkasen alkoi lopussa painamaan ja Markku arvioi mopon ehkä hiukan alkaneen keulia. Kuitenkin juoksu pysyi hyvin kasassa ja sain tehdä oman juoksuni. Kymppi noilla vauhdeilla olisi voinut olla pikkasen liikaa eli vitonen oli sittenkin hyvä matka.

Maalissa käteen iskettiin suolapähkinäpussi ja onnitteluita piisasi. Läpsyttelin myös kanssakilpailijoiden käsiä ja juttuseuraa piisasi. Yhden saksalaisen kanssa on tarkoitus mennä huomenna lenkille ja pari huuliota pyytää mua varmaan kaveriksi facebookissa. Palkintojenjaon viipyessä ehdin verkata nurmikolla 3km. Markku haki kaupasta tölkkifantat (50 senttiä purkki) ja söin pari banaania. Palkintojen jaossa käteen iskettiin sopivan pieni ja kotiin vietävä palkinto. Tilaisuus oli sisäpihalla, missä yleisöä riitti ja musiikkiakin. Selkeästi näytti, että kisa oli hyvä markkinointiteko pikkasen syrjässä olevalle shopping centerille. Viiden euron vapaaehtoisella osallistumismaksulla sain teknisen t-paidan. Kovasti pyysivät tulla marraskuulla juoksemaan puolimaratonia..

Kisan jälkeen kävin kylmässä uima-altaassa pulahtamassa jalkoja palauttamassa sekä menimme Tadessen kanssa lounaalle. Videokoosteen tekeminen ja blogin päivitys luonnollisesti veivät seuraavat tunnit, enkä päiväunille ehtinyt. Illalla vielä kevyt kympin palauttava lenkki.

Viime aikojen reenejä voi katsella Garminin sivuilta:  http://connect.garmin.com/profile/gaselli