Tänään iskettiin hyvästi niin sanotusti. Aamun herätys kello seitsemän ja aamupalalle. Yhdeksän aikaan autolla läheisen high schoolin kentälle. Kolmen kilometrin verryttely ja pari avaria. Kenttä oli kumipinnotteinen ja oikein juostava. Maratontossut jalkaan ja menoksi. Ohjelmassa 10x1000m yhden minuutin palautuksella. Koska nyt ollaan maratonia varten valmistautumassa ja 3.19 tonnit tietävät 2.20 alle menevää loppuaikaa vetojen keskiarvo oli 3.15. muutama meni yli ja useampi alle. Viimeinen 3.05 heleposti. Vetoja olisi voinut jatkaa toisen tusinan jos olisi halunnut raastaa. Vedimme vuorovedoin Martinin kanssa ja itse en kyykähtänyt laisinkaan missään vaiheessa. Syke ei myöskään noussut yli 170, mikä on mulla suunnilleen se anakynnys. Vauhdit olivat tosin helpoja, mutta ottaa huomioon 1600m niin hengitys teki ahkerasti töitä vaikka jalat tikkasivat ihan kivasti. Treeni oli siis semikova ja hyvä rytmiharjoitus. Se palautti kadoksissa olleen itsetunnon maratonkunnosta. Jalkaholvo on jo lähes tunnoton eli kipua ei tunnu missään. On se neljä viikkoa jo vaivannutkin, eli aika oli parantua. Ilman kortisonipiikkiä onneksi tällä kertaa! Verryttelyä 3km ja pari loppuvetoa. Siitä valokuvakin. Jossain vaiheessa kentälle pöllähti armeijan marines joukot omaa kisaa vetämään. Ilman verryttelyä täyteen vauhtiin lähtivät ja vetivät varmaan pari mailia. Teki mieli mennä skapparille haastamaan juttua, mutta en kehdannut. Jotkut duudsonit olisivat kyllä tilaisuuden käyttäneet hyväksi. Antaa jokaisen pitää maailmankuvansa ja käsityksensä. Silti on ihan mielenkiintoista havannoida aina ympäristöä. Eilen muuten hölkkäsimme palan matkaan high schoolin juoksijan kanssa. Kaveri oli selkeästi intiaani alkuperää. Lienikö Apache vai Sioux? Matkalla kuitenkin USA:n mestaruusmaastoihin. Niin tonnit juostiin aamulla, koska mara on aamulla ja iltapäivisin täällä tuulee aika lailla.