Elämä ei yhden reippaamman lenkin jälkeen ole sen ihmeellisempää. Hetken aikaa urheilija voi hengähtää ja nauttia hyvästä olotilasta. Pian kuitenkin arki iskee ja seuraavan reenin suunnittelu alkaa. Tämä ralli jatkuu 365 päivää vuodesta. Vapaaehtoista kaikki.

Ennen illan lenkkiä ehdimme piipahtamaan kaupasta. Ostin amerikan kartan ja runners worldin. Voltarenia eivät suostuneet myymään ilman reseptiä kuten ei Suomessakaan. Sen jälkeen pikaisesti kämpille ja autolla uudestaan treenipaikkaan. Tällä kertaa Rio Grande joenvartta pitkin juoksemaan. Kymmenen minuuttia verryttelyä ja menoksi. Lähdin maltilla 150 sykkeellä liikkeelle. Puolituntia, käännös ja pikainen käynti puskan puolella. Takaisin tullessa vastatuuli ja yritin kiristää hieman vauhteja. Syke nousi 160-165 hujakoille. Vauhdeista ei tietoakaan, koska podista on patteri vähissä. Takaisin autolle ja 10 min verryttely Martinin kanssa, joka veti kovempaa settiä. Ainakin treenien perusteella mies on paljon mua paremmassa kunnossa. Treeni tuntui kerrankin jotenkin menneen perille. Toivotaan että olo paranee päivien kuluessa ja viimeistään ensi viikolla.