Nää meikäläisen blogin päivitykset on nykyään aika lyhkäsiä. Jotenkin tuntuu vain, että aikaa näppäilylle on vähänlaisesti. Toisaalta lukijat ovat varmaan mielissään, kun ei tarvi pitkiä jorinoita lueskella.

Tänään siis aamulla tunnin lenkki+2x100m ja illalla 6km hallille, missä 10x200m/200m palautuksella 32-30 sekuntiin. Vauhti oli juuri sopivaa meikäläiselle, koska en ole vauhteja liikaa pitänyt reeneissä viime aikoina. Tarkoituksena kun oli juosta maraton. Treenin jälkeen menin valmentajalle palaveria pitämään. Saunomista, herkullisia voileipiä ja seuraavan viiden viikon harjoittelun suunnittelua. Samalla tuli siirrettyä Polarin treenit Anteron koneelle, niin koutsi pääsee tsiigailemaan sykekäppyröitäkin. Taitaa mennä jo liian tieteelliseksi valmennus :) Huomenna aamusta alkaen siirtymistä Istanbulin maastoihin.

Tänään tuli kokeiltua hiihtämistä pitkän tauon jälkeen. Viime talvena en käynyt kertaakaan hiihtämässä ja tänäkin talvena kerta oli ensimmäinen. Kokemus oli varsin miellyttävä kun hiljakseen päästeli menemään. Ladun profiili oli sellainen, että ylämäetkin pystyi hiihtämään ilman ankkakävelyksi laittamista. Kilsoja kertyi 17km ja aikaa meni 1.35. Kallen mukaan mun tekniikka ei aivan kauheelta näytä, mitä nyt tasatyöntö on aika voimatonta. Mistäköhän johtyy?! Joka tapauksessa narut eli kädet saivat töitä ja treeni meni perille. Huomenna saattaa nivuset olla hiukan kipeät kun kakkosia vedetään hallissa. Sitten alkaakin jo herkistely sunnuntain kisaa varten. Treenimotivaationa flotrackin ratatreeni.

Vieläkään en ole ehtinyt käsitellä kuvia ja laittaa niitä nettiin. Päivä meni tosi nopeasti, kun otin 13 tunnin kauneusunet. Sitten juoksin kympin alle ennen lihaskuntoharjoitusta ja päälle vielä 3km vr- mies oli aika naatti. Illalla vielä 15km kiihtyvä 4.20 vauhdeista hiukan alle neljään. Sykkeet oli vielä kohtuu korkealla, mutta juoksu tuntui hyvältä ja meno ryhdikästä aamun reenin jäljiltä. Pitänee käyttää punttia toistekin herättävänä harjoituksena.

Huomenna lenkkipäivä ja torstaina hallilla käynti. Tarkoitus olisi juosta 200m vetoja ja perjantaina lähtö Istanbuliin, missä juostaan seurajoukkueiden Euroopan Cupin kisa. Jyväskylän kenttäurheilijoilla on kunnia lähteä sinne edustamaan kotimaataan. JKU:n joukkueessa juoksevat mm. Jani ja Jonne Lakanen, Jouni Haatainen, Kalle Ruohola ja Miika Takala. Valmentajana ja huoltajana toimii mainio seuratyömies Antti Leskinen, joka meidät kisaan järkkäsikin.

Tämä sankari on taas kotiutunut Suomeen. Viime päivinä oli sen verran kiireistä, että en ehtinyt päivittää kuulumisiani. Tänäänkin väsyttää matkustus ja aikaero ja kohta pitää jo mennä nukkumaan. Aika jännästi jalat turposivat lentomatkan aikana ja tänään illalla juoksin vain kevyen kympin. Vielä sunnuntaina juoksimme Pekan kanssa maastossa 14km ja lauantaina reippaan 25km. Paikallisen tavan mukaan se pisteltiin keskivauhdilla 4.15. Perjantaina olin lentänyt Washingtoniin, missä juoksimme turistilenkin valkoisen talon, capitol hillin, Abraham Lincolm memorialien ym ohitse. Pekalla oli mukana loistava kamera laajakuvalinssillä, mistä kuvia hieman myöhemmin.

Torstaina olin vielä Atlantassa Jaakon luona ja silloin kävimme suunnitellussa uutistoimisto CNN toimistolla ja Cokiksen tehtaalla. Sieltäkin laitan muutaman valokuvan myöhemmin. Palaillaan.

Nyt aletaan olla niin sanotusti terveiden kirjoissa. Sykkeet ovat vielä toisella planeetalla. Aamulla juoksin 9km ja illalla 10km ja tuntui, että siihenkin sai kerätä kilometrejä. Olin jo ajatelllut jotain tehokkaampaa tälle päivälle, kun Jaakon porukka oli tänään radalla. Sen sijaan että olisin lähtenyt mukaan jäin nukkumaan päikkäreitä kämpille ja herättyäni kävin hölkkäämässä. Aika nopeasti se vetää kropan tyhjiin jos on oksennustaudissa ja ruoka ei tahdo imeytyä. Vieläkään ei tahdo ruoka maistua ja tässä kropassa ei ole enää yhtään varaa keventyä. Huomenna jälleen jotain kevyttä treeniä ja ehkä käynti CNN uutistoimistolla.

Eilen osallistuin taloustieteen iltaluennolle turismimielessä. Aika lailla perussettiä oli kysynnästä ja tarjonnasta, jotain apronkurssia vastaava. Luennoitsija ei muistanut Zimbabwea ja Mugabea nimeltä ja hieman jeesasimme häntä. Hienoa mielestäni oli, että yleisö suomea aktiivisemmin osallistui keskusteluun, joskin huomasi, että jenkkilässä ollaan. Valtio ei saisi osallistua talouteen jne. Pari kertaa on myös käyty yliopiston ruokalassa syömässä ja kierrelty kampusta. Parkkipaikkoja täällä on todella paljon ja matka yliopistolle, alle 1km mennnään toki autolla. Autot kun maksavat täällä puolet suomen hintaluokasta ja bensa on todella edullista.

Kennensaw:n yliopisto tuli eilen illalla tutuksi kun saavuin Atlantaan Houstonista. Jaakko oli minua vastassa kenialaisen kaverin Allanin kanssa. Paasin heti seuraamaan kuntopiiriharjoittelua, kun Jaakko lahti treenaamaan. 90 minuutin setti vaikutti varsin tiukalta siihen nahden, etta paivalla oli jo vedetty 2x4x400m vetoja kovaa. Koutsi Don McGarey ylpeana kertoili Marjo Venalaisen saavutuksista yliopiston riveissa. Marjo voitti mm. 1500m ja 3000m jenkkien yliopistomestaruuskisoissa ja se jos mika on iso asia taalla. Muistaakseni Tytti Reho on voittanut 800m ja siina varmaan ovatkin menestyneimmat suomalaiset. Miesten puolella menestys vaatii jo ihmetekoja.

Kavimme tanaan aamulenkilla 9km ja taytyy sanoa, etta Jaakon lenkkivauhdit on noussut sitten viimeksi kun Etela-Afrikassa lenkkeiltiin. Selkeasti on kovuutta tullut ja varmaan JKU:n mailerit joutuvat koville ensi kesana :) Iltapaivalla juostaan yliopiston porukan kanssa tunnin lenkki jalkapallokenttaa ympari. Kenttia on vissiin kymmenen vierekkain ja yksi kierros kestaa puolituntia. Niin ja loytyihan ne alennusliikkeetkin. Mukaan tarttui juoksutekstiileja ja jotain pienta. Ostin myos pohjalliset, joita alan kayttamaan kavelykengissa.

Houstonin maraton on juostu. Miesten voittajaksi juoksi Etiopian Gelete Merga ajalla 2.07.51. Tavoitteena oli huomattavasti kovempi aika, mutta luulen miehen taskunpohjia lämmittävän 45 000 dollaria. Naisten voittoaika 2.24 oli myös kohtalainen. Treenikaveri Martin juoksi alavireisellä juoksulla 2.26.30 (ennätys 2.21 viime vuodelta Milanosta). Keli vaikutti optimilta, joskin hiukan lämmintä kisan loppuvaiheessa. Muutama mäkikin löytyy reitin varrelta, mutta voittoaika kertoo, että ei reitti mikään hidas ole.

Itse heräilin aamulla siihen aikaan, kun maraton starttasi kello 7. Seurasin kisaa alkumatkan ja jatkoin unia. Missasin harmittavasti puolikkaiden maaliintulon, mutta ehdin jälleen seuraamaan maratonin loppuhetkiä. Yöllä olin käynyt vain kerran laattaamassa. Lähdin ulos jaloittelemaan ja pääsin ABB:n vippitelttaan morjestamaan Martinia ja muuta porukkaa. ABB on yksi maratonin sponsoreista ja sitä kautta itsekin pääsin kisaan mukaan. Houston on maailman öljyn pääkaupunki ja ABB on jenkeissä vielä kohtuu tuntematon. Hyvä tapa saada näkyvyytta maratonin kautta!

Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi kai aloittaa keskustelu maratonmasennuksesta. Tällä kertaa sellaista ei tule, kun en edes startannut. Reilu vuosihan sitten aloitin tämän blogin kirjoittelun kun en myöskään päässyt viivalle. Silloin aloitin kertomalla, mitä on raasto. Tällä kertaa raasto on sitä, että malttaa odottaa uuteen yritykseen asti!

game over

Niin vaín kävi, että maraton jää jälleen tällä kertaa juoksematta. Eipä ole ensimmäinen kerta ja viimeksi näin kävi vuosi sitten Frankfurtin/Firenzen maratoneilla. En päässyt kumpaankaan, vaikka kunto oli vähintään kohtalainen.

"Houston we have a problem" tuli ensimmäisenä mieleen, kun viime yönä tärisin vilusta. Kävin ensimmäisen kerran laattaamassa kello 5 ja toisen kerran kello 7, kun Martin jo aamulenkillä. En voinut mitata kuumetta, koska mittari oli yllättäen hajonnut, mutta luulen pientä lämpöä olleen. Päivän mittaan olo ei ole kohentunut juurikaan, vaikka kävimme hakemassa numerolaput ja osallistumassa eliittien tilaisuuteen. Täytyy myöntää, että hommat on täällä loistavasti järjestetty ja kaikki on todella isoa. Maratonin lisäksi kilpaillaan jenkkien puolikkaan mestaruudesta ja Brian Sell itse tallusteli vastaan hotellilla. Olympialaisten maratonin neljäs on täällä viivalla ja lähtee 2.06 vauhtia. Houston on kohtalaisen iso 4milj. asukkaan kaupunki ja olisi ollut kiva tutustua siihen juoksemalla. Täytyy kyllä sanoa, että mulla kohtalaisen huonoa tuuria aina maratonilla. Seuraava yritys onkin sitten syksyllä sm-maratonilla ja/tai loppuvuoden jollain muulla maratonilla. Harmi vaan, että panostus ei tuota sitä tulosta mitä lähdettiin hakemaan. Eipä tässä muuta kuin moro lukijoille.

Tassa on ollut pari paivaa hiljaista blogin paivityksessa. Tiistaina juoksimme tunnin lenkin ja paalle 6x100m rullauksia. Loppupaiva meni Albuquerquen juoksukauppoja kolutessa. Loysimme nelja sellaista ja jokainen liike oli hieman erilainen. Mukaan tarttui juoksijoiden kayttama hierontasauva ja pallo jolla voi hieroa jalkapohjia. Luulen, etta jalkapohjan kivut johtuvatkin vain kireasta janteesta ja se tulee kylla kuntoon. Keskiviikkona menimme aamusta 7.30 tekemaan viimeistelyharjoituksen urheilukentalle. Keli oli lahella nollaa auringon paistellessa pilvettomalta taivaalta. 3km verryttelyn jalkeen teimme 4x1500m 2min palautuksella kisavauhtia. Hengitys teki toita ja syke nousi hiukan yli 170. Treeni oli hyva, mutta ei liian kova. Iltapaivalla holkkasimme viela kevyen kympin golfkentalla. Torstaina eli eilen oli lepopaiva ja sen paatimme kayttaa aktiiviseen palautumiseen. Lahdimme aamusta Sandia vuorelle 3200m korkeuteen happea haukkaamaan. Aikaa kulutimme siella viisi tuntia ja teimme kevyen kavelylenkin Tonyn lasketellessa. Illalla kroppa oli tosi vasynyt ja luulin jo flunssan iskevan. Hyvin nukutun yon jalkeen olo oli kohtalainen ja ekstra c-vitamiinin jalkeen juoksimme kevyen kympin Rio Grande joen rantaa pitkin. Sykkeet olivat hiukan kohollaan, mutta uskoisin olon normalisoituvan piakkoin. Nyt on muutenkin tankkauksen aika ja hiilaripitoisen ruuan pitaisi maittaa. Kisassa kaytan jarjestajien tarjoamaa gatorade juomaa ja olen myos itse ostanut samaista juomaa lime maulla. Ajattelin muutamiin pulloihin teipata geeleja kiinni ja kantaa muutaman mukana. Edellismaratoneihin verrattuna koitan parjata vahemmalla kuin kahdeksan.

Kova mies toi Toni Niemczak (2.09.41, Chicaco 2. vuosi?). Miehella on ikaa 55v, mutta eilen lasketteli menemaan pitkan aikaa ja illalla lahti viela golffia pelaamaan. Jos joku aikoo tanne pain tulla treenaamaan, niin majoitus on hyva (+golfkentta+poreallas+pieni punttisali+urheilukentta lahella+ystavallista palvelua)

Uusia linkkejä lisätty linkkilistaan. Ehkä mielenkiintoisin niistä on Marius Bakkenin valmennusapua tarjoavat nettisivut. Kaveri jatkaa nykyään lääketieteen opintoja, mutta on edelleen kiinnostunut juoksu-urheilusta. Eilen ei ollut ihmeellisempi päivä. 21km aamusta ja lennki oli tehty 9.30 mennessä. Sen jälkeen oli huilia ja albun keskustassa käyntiä. Se olikin mielenkiintoinen keikka ja teki hyvää päänupille. Kävimme museossa ja pyörimme vanhassa kaupungissa. Se oli samanlainen kuin Santa Fen keskusta eli aika lailla lännenelokuvia muistuttava ympäristö. Kauppoja oli turisteille tarjottavana. Heitä ei kyllä viileän sään ja vuodenajan vuoksi paljoa näkynyt. Yksinäinen katusoittaja, tällä kertaa intiaani, yritti viihdyttää yleisöä jota ei ollut. Tänään lenkkien puolesta oli 11km+4x100m ja illalla 6km+5x40sek mäkeen/hölkkä pal+3km vr+5x100m. Kaikki tämä golfkentällä jalkojen säästämiseksi. Huomenna luultavasti vain yksi kevyt lenkki ja keskiviikkona radalla käynti. Torstaina ehkä lepo ja sunnuntaina pelipaikalle Houstoniin siirtyminen. Siitä se jännääminen sitten alkaa. Sitä odotellessa voi vaikka ihailla noita mun massiivisia pohkeita :)

.

Tänään iskettiin hyvästi niin sanotusti. Aamun herätys kello seitsemän ja aamupalalle. Yhdeksän aikaan autolla läheisen high schoolin kentälle. Kolmen kilometrin verryttely ja pari avaria. Kenttä oli kumipinnotteinen ja oikein juostava. Maratontossut jalkaan ja menoksi. Ohjelmassa 10x1000m yhden minuutin palautuksella. Koska nyt ollaan maratonia varten valmistautumassa ja 3.19 tonnit tietävät 2.20 alle menevää loppuaikaa vetojen keskiarvo oli 3.15. muutama meni yli ja useampi alle. Viimeinen 3.05 heleposti. Vetoja olisi voinut jatkaa toisen tusinan jos olisi halunnut raastaa. Vedimme vuorovedoin Martinin kanssa ja itse en kyykähtänyt laisinkaan missään vaiheessa. Syke ei myöskään noussut yli 170, mikä on mulla suunnilleen se anakynnys. Vauhdit olivat tosin helpoja, mutta ottaa huomioon 1600m niin hengitys teki ahkerasti töitä vaikka jalat tikkasivat ihan kivasti. Treeni oli siis semikova ja hyvä rytmiharjoitus. Se palautti kadoksissa olleen itsetunnon maratonkunnosta. Jalkaholvo on jo lähes tunnoton eli kipua ei tunnu missään. On se neljä viikkoa jo vaivannutkin, eli aika oli parantua. Ilman kortisonipiikkiä onneksi tällä kertaa! Verryttelyä 3km ja pari loppuvetoa. Siitä valokuvakin. Jossain vaiheessa kentälle pöllähti armeijan marines joukot omaa kisaa vetämään. Ilman verryttelyä täyteen vauhtiin lähtivät ja vetivät varmaan pari mailia. Teki mieli mennä skapparille haastamaan juttua, mutta en kehdannut. Jotkut duudsonit olisivat kyllä tilaisuuden käyttäneet hyväksi. Antaa jokaisen pitää maailmankuvansa ja käsityksensä. Silti on ihan mielenkiintoista havannoida aina ympäristöä. Eilen muuten hölkkäsimme palan matkaan high schoolin juoksijan kanssa. Kaveri oli selkeästi intiaani alkuperää. Lienikö Apache vai Sioux? Matkalla kuitenkin USA:n mestaruusmaastoihin. Niin tonnit juostiin aamulla, koska mara on aamulla ja iltapäivisin täällä tuulee aika lailla.

Tämä päivä ei treenien puolesta ollut ihmeellisempi. Aamulla 11km ja 4x100m siinä seiskan aikaan. Olo oli hyvä ja teki jo mieli juosta kovaa. lounaan jälkeen nukuin hyvin ennen iltapäivän kevyttä. Ajoimme autolla paikallisen high schoolin pihalle. Koulun piha ei ihan mikään pieni ollut, sillä sitä kesti kiertää 5km verran. Siltä reissulta alla olevat valokuvatkin. Lenkki kesti 50km min ja matkan aikana tein joitain spurtteja. Valokuvaamiseenkin meni aikaa. Ulkoilun päätteeksi menimme asvaltti pohjaiselle urheilukentälle, missä juoksimme 8x80m melkein täysiä. Vetojen voittaja kirjoittaa tätä tekstinpätkää :) Päälle lihaskuntoa ennen pimeän tuloa. Autolla takaisin inn at paradiseen eli meidän majapaikkaan herkullista pekonirullaa syömään. Jälkiruuaksi aivan älyttömän hyvää ja makeaa suklaa kakkua. Ruoka näyttää maistuvan tämän maan ihmisille, silti ei mitään älyttömän kookkaita ole vastaan kadulla tullut. Tai ei nyt täällä kukaan kävellen liikukaan. Varmaan yliopistoalueeltakin mennään autolla aidan toisella puolella olevaan starbucksiin. Bensahan on halpaa- puolet Suomen hinnoista.

Huomiseksi on suunnitteilla huumori-pois-treeni: tonnin vetoja. Toivotaan edes kohtailaista kulkua. Onneksi vetojen vauhtien ei tarvitse olla kovia kun maratonille ollaan tähtäämässä. Silti pieni itsetunnon palautus olisi kohdillaan, jalkakin kun tuntuu tällä hetkellä kestävän.

Tänään oli harjoituksellisesti hiukan kevyempi päivä. Ensimmäistä kertaa aamulla oli jo tunnetta, että nyt kulkee. Voi sitä juoksemisen riemua, kun käsijarru vapautuu. Käytiin kaupungin laitamalla lenkillä. Alue on melkein aavikkoa ja tunnelma kuin lännen elokuvissa. Juoksu kulki sen verran hyvin, että juoksin 1.35 ja tein 5x100m päälle. Jalkakin oli lähes tunnoton ja parasta oli, että ekaa kertaa ei tarvinnut käskyttää kroppaa liikkeelle. Jännää oli, että Martin sanoi samaa että ny alkaa kulkea. Luulisin kaiken johtuvan siitä että kroppa alkaa sopeutua.

Aamupalan jälkeen lähdimme jyräämään vuokra-autolla Santa Fe:n kaupunkiin. Reitti kulki Sandia vuorien takaa vanhaa tietä pitkin. Maisemat olivat komeat. Santa Fe sijaitsee 2100m korkeudessa ja ilmaisjakelulehden kannessa komeili kenialaisia juoksijoita, jotka leireilevat kaupungissa. Lehti oli varsinainen löytö. Reissun aikana tuli syötyä kunnon hampparit ja suklaakakut dr pepperin kera. Paluumatkalla teimme kympin lenkin Sandia vuoren rinteillä. Maisemat olivat illan hämyssä jälleen ok.

Elämä ei yhden reippaamman lenkin jälkeen ole sen ihmeellisempää. Hetken aikaa urheilija voi hengähtää ja nauttia hyvästä olotilasta. Pian kuitenkin arki iskee ja seuraavan reenin suunnittelu alkaa. Tämä ralli jatkuu 365 päivää vuodesta. Vapaaehtoista kaikki.

Ennen illan lenkkiä ehdimme piipahtamaan kaupasta. Ostin amerikan kartan ja runners worldin. Voltarenia eivät suostuneet myymään ilman reseptiä kuten ei Suomessakaan. Sen jälkeen pikaisesti kämpille ja autolla uudestaan treenipaikkaan. Tällä kertaa Rio Grande joenvartta pitkin juoksemaan. Kymmenen minuuttia verryttelyä ja menoksi. Lähdin maltilla 150 sykkeellä liikkeelle. Puolituntia, käännös ja pikainen käynti puskan puolella. Takaisin tullessa vastatuuli ja yritin kiristää hieman vauhteja. Syke nousi 160-165 hujakoille. Vauhdeista ei tietoakaan, koska podista on patteri vähissä. Takaisin autolle ja 10 min verryttely Martinin kanssa, joka veti kovempaa settiä. Ainakin treenien perusteella mies on paljon mua paremmassa kunnossa. Treeni tuntui kerrankin jotenkin menneen perille. Toivotaan että olo paranee päivien kuluessa ja viimeistään ensi viikolla.

Elama Albuguerguessa alkaa olla ns. perussettia. Maanantaina aamulla juoksimme tunnin ja illemmalla ns.pyramidiharjoituksen, jossa vedon pituus ja palautus vaihtelivat. Koko ajan vedettiin reippaan puolella ja vedot olivat 12/9/6min ja palautukset 1-3min. Tarkoitus oli vetaa kolmentonnin vetoja, mutta paatin tehda saman treenin kuin Martin. Juoksu oli jaykkaa eika kulkenut mihinkaan. Sykkeiden nostaminen 165 sujui viela vaivatta, mutta 170 hujakoilla alkoi jo hapottaa raakasti. Oltiin siis lahella anakynnysta ja korkealla oltaessa hapot kun iskee niin se tuntuu pahalta. Lisaksi jalka on sohlannut taalla ollessa eika juoksu ole ainakaan ekalla viikolla ollut niin rentoa kuin pitaisi. Uskon kuitenkin etta ensi viikolla kroppa on paremmin sopeutunut, jumit helpottaa ja kevennysviikko tekee tehtavansa maratonia ajatellen. Uutena palautumiskikkana on jacuuzi eli poreallas tossa pihalla. 40 asteinen vesi palauttaa kivasti. Silti on toista jalkateraa pitanyt lillutella kylmassa kala-altaassa lenkkien jalkeen. Se vesi onkin kylmaa silla lampotila laskee taalla yolla alle nollan. Paivalla on lampimana paivana ehka 10-15, mutta viimepaivat on ollu tosi viileita ja talvitrikoilla on ollut kayttoa.

Eilen pyorahdimme Albuquerquen keskustassa viemassa Casperin bussiasemalle (kuvassa kolmas juoksija). Alle 4min tonnivitosen juossut mies lahti Roswellin militaari akatemiaan joululoman paatyttya. Samainen paikka on tunnettu siita, etta sinne tippui UFO 1947 ja kaikki scifi-miehet kylla tuntevat paikan. Albuquerquen keskustan lapi kulkee kuuluisa Route 66 eli valtatie vissiin Amerikan mantereen lapi ita-lansi suunnassa. Itse keskustassa ei paljoa nahtavaa ollut ja kaupatkin taitavat keskittya esikaupunkialueiden ostoskeskuksiin. Alue, missa majoitumme on Paradise Hills ja luulisin etta alue on varsin uutta ja hiljattain rakennettua melko lailla keskelle aavikkoa. Ilman omaa autoa taalla ei parjaisi, silla bussejakin keskustaan menee kai vain kaksi paivassa. Pyorateita on niukanlaisesti ja kaikki suunniteltu autoilua varten. Huvittavaa oli nahda huoltoasemien nakoisia pytinkeja, mista ihmiset voivat nostaa rahaa ilman etta tarvii nousta autosta!

Eilen oli treenien puolesta kevyempi paiva. 14km aamulla ja illalla 11km ja paalle 10x100m. Ensimmaiset viisi rennosti ja seuraavat viisi kiihtyvia kovia. Jotenkin tuntui rytmi loytyvan ja olo oli hetkenaikaa hyva. Paalle kuntopiiri ja olo vain parani. Matkustusjumit ehka pikkuhiljaa alkavat helpottaa. Ja paalle tietysti poreallasta. Tanaan aamulla 11km ja illemmalla olisi tarkoitus vetaa tunnin kiihtyva. Yhta tuskaa tulee olemaan, mutta ma vedan omalla rytmilla kylla sen.

Jenkkilan elama alkaa pikku hiljaa sujua. Eilen sunnuntaina juoksimme tunnin Rio Grande joen vartta pitkin. Kaantopaikan jalkeen reippailimme 5x20sekunnin patkia juoksurytmin hakemiseksi. Illalla juoksimme 1.30 eli 19km kevytta ympari golfkenttaa. Ei tarvinnut kuin kolme kierrosta kiertaa! Paivan aikana satoi lunta ja maa oli valkoinen loppupaivan. Keli oli sen verran viilea, etta lunta oli maassa viela tanaan aamullakin. Voisi siis sanoa, etta kohtuu kylmaa kelia aavikolla! Taallakin on siis talvi menossa ja kylmin aika vuodesta. Luulisin kuitenkin, etta lumi sulaa piakkoin pois. Tarkoitus olisi juosta tanaan vahan reippaampaa illemmalla. Hyva paikka on varmaan joenvarsi ja tasainen hiekkapintainen alusta hyva siihen.

Korkeutta Albuquerquella on n.1700m eli ihan kohtalaisesti ja siita pitaisi saada sopiva vaikutus korkealla olosta ennen maratonia. Kylla sen huomaa, etta lenkkeilykin on hiukan raskaampaa. Vuorokausirytmiin tottuminen ja matkavasymyksesta selviaminen vienee viela jonkin paivan. Olemme menneet nukkumaan jo 9-10 maissa ja heranneet ennen seitsemaa. Osaltaan tama johtuu aikaerosta ja toisaalta Houstonin maratonin startti on kello 7 aamulla, joten siihenkin on syyta valmistautua. Aurinko nousee 6.45 ja pimea tulee ennen viitta. Vuokra-autolla olemme kayneet paikallisissa ostoskeskuksissa ja niitahan riittaa samion kuin ajokaistoja. Yleista on kolme kaistaa per suunta ja kavelyteita ei juurikan ole. Starbucksissa on tullut jo kahvilla kaytya ja kayty tutustumassa armeijan rekrytointitoimistoon. Mielenkiintionen mesta.

Terveisia Albuquerquesta! Saavuimme tanne Ruotsalaisen juoksijan Martinin kanssa 02.00 tanaan aamulla yli vuorokauden reissaamisen jalkeen. Aamulla olin perjantaina herannyt viidelta Helsingissa ja suomen aikaan olimme perilla klo 10 lauantain puolella. Lentokonetta tuli vaihdettua Koopenhaminassa, Washingtonissa ja Phoenixissa. Washingoniin saavuttua astuin ensimmaista kertaa Amerikan maaperalle. Maahan tulo oli kohtuu monimutkaista tulleineen. Piti tayttaa monenmoista lappua ja sormenjaljetkin otettiin. Turhaa sahlaysta ei onneksi missaan vaiheessa ollut. Lentokentan kahvion tarjoilija ei vain tiennyt mika on maraton ja tullimies ei kasittanyt etta olen tullut pariksi viikoksi treenaamaan ennan maratonia ilman mitaan erillisia kutsuja. Jalka sai mukavasti matkan aikana lepoa ja toivonmukaan treenin voi aloittaa kivuttomasti taalla. Aamulla herasin jo kello 8.00 eli 16.00 Suomen aikaa. Kavasin juoksemassa puolen tunnin lenkin viereisella golfkentalla. Albu on varsin karua aluetta, mutta viileaa tahan aikaan vuodesta. Korkeutta on jotain 1800m ja lahistolta loytyy korkeita vuoria. Paikka on kelvannut Alan Webille ja Paula Radgliffellakin on asunto taalla pain. Itse kaupungissa on 1,5milj. asukasta eli mikaan tuppukyla ei ole kyseessa. Vuokrasimme auton, jolla pitaisi paasta mukavasti liikkumaan ja tarkoitus olisi ottaa tama ensimmainen paiva rennosti.

Vuosi on vaihtunut ja vastaanotettu juoksemalla. Hakunilan uudenvuodenkisan voitin ajalla 32.33. Kovempaakin olisi voinut mennä, mutta hyvän treenin sain kisasta. Jalkapohja tuntui alkumatkasta, mutta ei häirinnyt menoa. Ensimmäiset 5km olivat nousujohteista ja paluu laskuvoittoista. Siinä oli hyvä päästellä menemään, vaikka hiukan välillä tossu lipsui. Juoksu oli jäykän tuntuista ja tuntui että olisin juossut lantio alhaalla. Johtunee lumella juoksemisesta tai kovista treenimääristä. Kunnossa ei pitäisi silti olla mitään vikaa.

Huomenna aamulla on lähtö jenkkeihin. Pitää koittaa saada nukuttua ennen kello viiden herätystä. Tiedossa on pitkään istumista koneessa ja varmaan kannattaisi tehdä hiukan selkiä ja vatsoja niin ei tule selkä kipeäksi. Yritän päivittää blogia heti kun mahdollista, mutta siihen voi mennä jokunen päivä.