Niin vain on jälleen uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Eilen oli yhden reenin päivä ja aamupäivä sujui tien hyvässä porukassa. Kaksi tuntia ja 25 kilometriä myöhemmin olin jälleen kämpillä huilimassa ja ruokaa laittamassa. Käynti Kallen kanssa keskustassa kahvilla ja ilta kului mukavasti swahilin kielen käännöksiä tehdessä. Mitä sitä ei rahasta tekisi.
Tänään aamulla väsytti edellisillan tietokoneen näytön tihrustaminen, mutta kympin lenkki sujui rutiinilla. Eilisellä pitkällä tuli juostua kohtuu reipasta loppulenkistä ja sen kyllä tunsi jäsenissä. Mietin miten jaksan kiskoa illan mäkireenin. Saavuinkin hyvissä ajoin kämpille ottamaan pienet kauneusunet ennen treeniä. Työasiat pyörivät vielä mielessä verryttelyä tehdessäni, mutta kaikkosivat ensimmäisen vedon alkaessa. Se hyvä asia kovissa treeneissä on, että siinä on pakko keskittyä ja miettiä itse suoritusta. Tänään ne olivat torstain tapaan 70 sekunnin mäkivedot. Kavereita tällä kertaa oli sen verran vähän harjoittelemassa, että jouduin/ pääsin vetämään vedot yksin. Yllätyksekseni pääsin joka vedossa pidemmälle kuin viime viikolla ja tunnekin oli varsin hyvä. Tossu irtosi pyörätien hiekkapinnasta kuin Kipketerillä ja henki kulki kuin lehmällä. Läähätysta alusta alkaen. Mäen päällä on sillan kaide, jossa on vuosiluku 1982 Kallen syntymäpäivän muistoksi. Viimeisessä vedossa olin niin omissa maailmoissani, että en edes kuullut valmentajan pillin vihellystä juoksun lopettamiseksi. Painoin menemään hullun lailla ja ihmettelin kuinka pitkälle oikein pääsen. Jossain vaiheessa palasin takaisin maan pinnalle ja lopetin juoksun. Paljon pidemmälle kuin Juha. Aikaa meni varmaan puoltoista minuuttia. En tiedä mutta loppusataset 10x100 meetriä kulki vähintään yhtä hyvin kuin ylämäet. Pakko oli käydä Juhaa morjestamassa puntilla ja reteilemässä hiukan. Samalla tein silmänlumeeksi hiukan keskivartaloa.
Toivottavasti olet nyt tyytyväinen :)
VastaaPoistaTulin Saksasta vain tänään keskiyöllä .