Jälleen on hyvä ja raukea kovan treenin jälkeinen fiilis. Tähän olotilaan on kyllä vuosien aikana tottunut, mutta aina sitä arpoo jonkin verran ennen kovaa treeniä. Ehkä se on jonkinlaista henkistä valmistautumista. Yleensä lepäilen tai saatan ottaa tirsat ennen treeniä. Silloin tällöin otan kupin kahvia jos siltä tuntuu. Välillä ottaa pattiin jos on kiireinen päivä takana ja ei ehdi kuin käväistä kämpillä juoksukamat vaihtamassa päälle ennen lenkkiä tai treeniä. Silloin saattaa kestää jonkin aikaa ennenkuin mieli rauhoittuu ja treeni alkaa sujua. Parhaimpia treenejä ovat kevyet verryttelylenkit ennen kisaa. Kunto on tuolloin kova ja kroppa herkistymässä tulevaan koitokseen. Passailet lenkkeilyvauhdeissa ja haet sopivaa stimmunkia tulevaan kisaan. Toivon mukaan koen tuon saman tulevana keväänä ja kesänä. Mielellään vielä niin, että kisasuoritus vastaa asetettua tavoitetta. Viime kevääseen verrattuna olen ollut terveempi pientä sairastelua lukuunottamatta. Tuolloin veivasin pyörää maaliskuun ja ennen Karhu-viestiä olin ehtinyt juosta vain viikon. Jotenkin sitä silti sai kammettua ennätyskesän eikä enää harmittanut maaliskuun rasitusmurtuma.
Olen siis takaisin Jyväskylässä ja ensimmäinen kova treeni Suomessa takana. Ohjelmassa oli 70 sekunnin kovia mäkivetoja. Hieman otti pattiin lähteä tekemään kyseistä harjoitusta, sillä en ole erityinen mäkijuoksun kannattaja. Olotila on mitä kettumaisin ja jotenkin tuntuu, että niistä ei ole mitään hyötyä. Ajattelin jättää leikin kesken jo 8 vedon jälkeen. Jotenkin sain vielä piestyä itseni neljään uuteen vetoon ja kulku oli vähintään kohtalainen. Juha veteli kaukana edellä, mutta Kallen kanssa meillä oli hyviä vääntöjä. Hengitys kyllä joutui töihin ja syke huiteli siinä 170-175 paikkeilla. Ei siis älyttömän korkealla, mutta vetokin kesti vain reilun minuutin. Päälle teimme vielä 10x100m rennosti ja viimeisessä karkasin pojilta :) Ennen reeniä verryttelyä 4km ja jälkeen 4km. Illalla maistui ruoka.