Jälleen täyttyy yksi tasaluku ja syksyllä aloittamani blogin kirjoittelu on saavuttanut uuden rajapyykin kymmenentuhatta ja samalla tekstejä olen kirjoittanut 130. Ensimmäinen teksti meni eetteriin 7.11. Tällä kirjoittelulla olisin jo saanut tienattua jonkin verran jos jokaisesta käynnistä tililleni olisi tipahtanut vaikka yksi euro. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa kuten ystävyyttä tai tarvetta kertoa itsestään muille. En myönnä, että olisin julkisuushakuinen tai että kirjoittelulla olisi jokin takaa ajatus. Yksinkertaisesti nykyisessä elämäntilanteessa aikaa kirjoittelulle löytyy ja samalla ajattelen eläväni juuri sellaista aikaa jota haluan. Se on pelikorttien katsominen juoksupuolella ja että asiaa ei tarvitse spekuloida myöhemmin kiikkustuolissa. Vuonna 2006 elin vaihetta, jolloin en saanut tehdä sitä mitä halusin vamman vuoksi. Tuolloin vaihtoehtona oli joko luovuttaa tai tulla entistä vahvemmaksi. Valitsin jälkimmäisen. Toinen syy vahvalle panostukselle juoksuun on luultavasti se, että tein elämäni ensimmäisiä lenkkejä vasta 17-vuotiaana. Välillä on harmittanut, kun en polvennostojuoksua ja aitakävelyä ole nuorenat tehnyt, mutta toisaalta olen välttynyt ns. puutumiselta. Virtaa kropasta löytyi lenkkeilyyn heti kun kaverini Tapion Mika pyysi pururatajuoksuihin Parkanossa. Ennen juoksua pelasin tennistä, mutta se jäi pikku hiljaa.
Uusi tasaluku voi myös kertoa unelmastani juosta kymmenentuhatta metriä lähelle puolta tuntia. Allekin saa mennä, mutta lähelle sitä voisi tuoda tittelin arvostetusta "puolen tunnin nylkystä". Tulevana kesänä mahdollisuuksia yrittää on luultavasti kolme. Pohjoismaiden mestaruuskymppi, Raasto-kymppi ja Kalevan kisat. Syksyllä saattaa olla myös mahdollisuus, mutta sinne asti en ole ajatellut odottaa. Tavoitehan oli juosta alle rajan ennen kuin heinäkuu päättyy. Parempia juoksukelejä odotellessa:
Päivän treeniraportti, sillä muutama harjoitus on vielä tehtävä ennen tavoitetta. Tulin kämpille kaupan kautta ja ajattelin huilia hiukan ennen lenkille lähtöä. Perinteisesti kävi tottakai ja uni vei voiton väsyneestä miehestä. Jossain vaiheessa oikein säpsähdin, kun huomasin ajan rientäneen. Vielä olisi ohjelmassa kymppi reipasta 4min vauhdilla 150 sykkeellä ja päälle kolme kilsaa kovaa kiihtyen. Laitoin napit korville toivoen musiikin virvoittavan mieltä. Syke oli matala nukkumisesta johtuen ja vauhdit kohtalaisia. Väsy painoi silti edelleen ja nälkäkin kurni. Sain väännettyä treenin ja jalat toimivat mainiosti. 3.30 näytti rantaraitin pätkä ja Lutakon kautta kämpille. Huomenna on lenkki Erikin kanssa ja saan kysellä kuulumisia Saksan valloitusmatkalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti