Jälleen yksi asia on ohi. Melkoinen piinaviikko sm-maantielle valmistava viikko oli. Väsytti älyttömästi ja juoksukaan ei tuntunut kulkevan. Tiesin silti, että kun ajoissa keventää niin kyllä se sieltä lähtee. Niin lähti nytkin. Meno Siuntioon tapahtui lauantaina ja majoituimme Lohjan puolella rauhallisessa hotellissa. Illalla kävimme verryttelemässä ja vetäsin pari reipasta minuutin vetoa. Hengitys aukesi hyvin ja olo oli hyvä. Illlalla tein vielä tankkauksen rosson pastalla sekä join hieman hiilarijuomaa. Nukkumaan hyvissä ajoin ja nukuin hyvin valmentajan kuorsaamisesta huolimatta. Olo oli siis kaikinpuolin levollinen. Tänään aamulla ei tarvinnut kuin vartti verrytellä ja se oli siinä. Kisa starttasi yhdeltä ja lähti käyntiin varsin mukavasti. Liimauduin kärjen taakse ja nautiskelin menosta. Kulku oli todella vaivatonta ja vitoseen meni aikaa n.16.20. Tiesin kyllä että siinä vauhdissa en kauaa kestä ja seuraavalle 4.1km kierrokselle lähtiessä aloin tasaisesti jäädä. Kuitenkin vielä kympin kohdalla en ollut vielä paljoa jäänyt ja aika oli siinä 31.40. Tästä alkoin yksinäinen taipaleeni, sillä lähellä edelläni juossut Juha keskeytti kympin jälkeen ja jäin kärkiporukan ja takana tulevan porukan väliin. Tiesin tilanteen ja aloitin tsemppauksen. Sain pidettyä vauhdit kohtalaisena ja takaa tuleva Keron Jaakko antoi kisan tuntua kavereiden kertoillessa väliaikoja. Kannustus oli kaikinpuolin hyvää ja kulku juoksuun oli vähintään hyvä. Yksinäinen vaellus vastaiseen tuuleen toki vaikutti loppuaikaan, mutta loi uskoa hyvään kuntoon ja tulevaan kesään. Aikani 1.07.56 oli lähellä sitä mihin ajattelin pystyväni, vaikka kyllä sitä aina mitalista haaveilee. Olisin saanut laitettua mustanaamioni päälle palkintojenjaossa. Nappailin nestettä kisan aikana joka kerta, tosin vain pari ruokalusikallista sain kurukusta alas. Geelin otin suunnitelmien mukaan 16km kohdalla ja se piristi hieman, vaikka sitkeä powerbar jäi kurkkuun kiinni siihen malliin että sitä nieleskellessä meni mahaan ilmaa. Maali kuitenkin häämötti ja pari vikaa kilsaa pystyin vielä kiristää. Tärkeää tässä kisassa oli, että kengän nauhat eivät tällä kertaa auenneet.Maalissa olo oli hyvä ja loppuverryttely sujui Mikon kanssa. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa palkintojen jakoon henk. koht. kisassa, kun kuusi parasta palkittiin. Jesh. Palkinnoksi kahvimuki. Varsinainen odotettavissa oleva kooma iski suihkussa ja paluumatkalla. Todella surkea olo, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen. Täältä löytyy tulokset. Täytyy vielä onnitella Henriä pronssista, se oli miehen työ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti