Keskisuomalainen 27.4.2008

Odottelin tuossa jonkin aikaa, jospa habakeskustelu olisi saanut pontta. Turhaan. Ehkä parempi niin ja keskitytään olennaiseen eli raastamiseen. Eilen sitä sai taas tehdä Harjun pururadalla, minkä pituus on mailin verran. Ohjelma oli niin että aina kaksi kierrosta reipasta ja kolmas kovempaa sitten taas kaksi reipasta ja kolmas kovempaa. Yhteensä yhdeksän kierrosta ja matkaa tuli se vajaa 15km. Hyvää rassausta. Päälle vielä keskivartaloa tekemään puntin puolelle niin päivä alkoi olla pulkassa. Illalla ei kyllä oikein mitään jaksanut tehdä mikä ei ollut yllätys. Tänään oli sitten palautteleva päivä eli aamulla kymppi ja illalla tunti ja 10x100m päälle avaavana huomista harjoitusta varten. Olen järkeillyt, että näin keväällä kun kovat ovat kovia kannattaa ottaa palauttavat päivät niin että todella palautuu. Ei sitä nylkkäystä silti kannata kokonaa jättää. Esim kesällä juoksen yli sadan kilsan viikkoja ja pyrin juoksemaan pitemmänkin lenkin viikottain. Ja seuraavaksi kaupallisia mainoksia:

Jyväskylän Kenttäurheilijat ry järjestää vain naisille oman kuntoilutapahtuman Nice Runin Jyväskylässä keskiviikko-iltana 4.6. Tapahtumassa edetään juosten, kävellen tai hölkäten noin viiden kilometrin lenkki kauniilla Jyväsjärven rantareitillä.
Nice Run -tapahtuma on kesäillan liikuntajuhla oheisohjelmineen. Tilaisuudenjuontaa Big Brother- Extrastakin tuttu Janne Kataja. Tapahtuma alkaa 17.30 ja lenkille lähdetään 19.00. Kuuden hengen ryhmille on tarjolla piknik lenkin jälkeen. Kaikille huoltopisteiden palvelut, maistiaisia ja upea tunnelma! Lisää netistä http://www.nicerun.fi/

keskustelu habasta avattu

Veiressä pari kuvaa Penan ratakympistä parin vuoden takaa. Silloin juostiin radalla ja paikalla oli valtakunnan kärkeä kuten palkintojenjakokuvasta ilmenee. Oheisen kuvan itsestäni laitoin suuren fanittajani Tuomas Puttosen (vieressä) vuoksi. Ei uskonut, että puolen vuoden juoksutauon ja hiihtotalven jäljiltä mulla olisi ollut haukkareita. Lähinnä vasen näyttää joltain, mutta ei Tuomaksellakaan massiiviset habat ole :) Kuva saattaa hieman vääristää, mutta lihasmassaa tuolloin oli enemmän eikä juoksu kulkenut mihinkään kesällä 2006. Niin pitkä oli ollut juoksutauko.

Tänään heti aamutuimaan pitkä parin tunnin lenkki Jaakkojen Kero ja Herranen sekä Tynin kanssa. Loppupäivä on lepoa ja voisi vaikka käydä uudestaan Jyväskylän tivolissa! Kelit ainakin ovat kohdallaan ja lämpöäkin pitäisi olla tulossa lissää. Oli kuulemma ollut meikästä kuva Keskisuomalaisessakin. Pitänee tsekata sekin!

Penan kirmasu- johan oli luukutusta

Suomen kärkijuoksijoiden kilpaillessa Tampereen Pyynikin vaativissa maastoissa huomenna käytiin tänään Vaajakoskella Pentin pinkaisussa kiihkeä kaksinkamppailu. Matkana kymppi ja reitti kokonaisuudessaan vaativuudeltaan Pyynikin tasoa. Edellisvuonna Marko Partanen voitti ajalla 32.24 ja tänä vuonna matkaa oli lisätty reilu sata metriä. Sain valmentajalta ohjeen lähteä matkaan kovaa ja yrittää iskeä pojilta luu kurkkuun heti alkumatkasta. Näin teinkin ja eka tonni oli 3.05. Seurasi kuitenkin mäkeä ihan kunnolla ja Keron Jaakko liimautui kiinni. Toinen tonni oli 3.11 ja luukutus jatkui. Kiemurtelin ja puikkelehdin, mutta en saanut miestä tippumaan. Kolmas tonni 3.19 ja jälleen luukutusta alamäkeen 3.06. Seurasi kisan tasainen osuus: 3.03, 3.09 ja 3.08. Välillä ohitettiin lakaisukone ja lähdettiin jälleen nousuun 3.25. Kisa alkoi lähestyä loppua ja mietin mitä tehdä. Urheilukentän lähestyessä spurttasin ekan kerran, turhaan. Heti kohta alamäkeen seuraavan kerran, turhaan. Yhdeksäs kilometri vei 3.15. Viimeisen kilometrin aikana päätin mäessä, NYT. Kiskoin ja sain hieman välimatkaa. Maali häämötti ja vika kilsa vei aikaa 3.00. Kero voittettu, kisa voitettu ja hillot kääritty. Maalissa Pena onnitteli maaliin saapuneita ja tunnelma oli kuin kunnon kyläkisoissa. Palveluun kuului vielä uima-hallissa käynti ja palkontojen jako, jossa kaikki saivat jotain kotiin viemiseksi. Pena oli hankkinut palkontopöydän täyteen tavaraa. Joo mun voittoaika oli 31.45. Pistelkää alle Pyynikissä huomenna!

voihan mokkula

Viime viikolla tein hätäpäissäni päätöksen. Vaihdon toimivan elisan megan laajakaistan vastaavaan mokkulaan. Kovasti kun sitä on mainostettu telkkarissakin. Olin hyvilläni, sillä saisin alennettua nettimaksua 5e kuukaudessa ja kaupan päälle saisin vielä sen mokkulan. Edes sitoutuminen 24 kuukauden sopimukseen ei pelottanut. Nyt saisin käyttää kannettavaa tietokonetta kisareissisuilla ym. Viikon sisällä tilauksesta postimies toi mokkulan kotiin ja eikun testaamaan. Varsin helppoa käyttöönotto olikin ja netti pelitti. Samaan aikaan pelitti vielä vanha laajakaistakin, mutta päätin siirtyä modernimpaan mobiililaajakaistaan.
Nyt olen testaillut nettiä ja entistä hitaammin tuntuu toimivan. Katkoksia on jatkuvasti ja nopeus on kaikkea muuta kuin luvattiin. Nopeus on usein hurja alle 2Mb eli siis yli luvatun megan? Siltä homma ei ainakaan tunnu, vaan netti pelittää kangerrellen. Pitääkö tällä nopeudella kärvistellä seuraavat 24kk vai pitäisikö vaihtaa kalliimpaan kahden megan settiin?

Jalat alkaa olla jälleen huippuiskussa. Olisiko Zacheuksen kirjan lukemisella ollut vaikutusta. Tänään oli vain 2x2x lyhyttä mäkeä kovalla hapotuksella ja 10x100m, aika heleppoa mutta hapokasta. Mieltä alentaa juoksukaveri Jaakon kärvistely vammapuolella. Kolme kuukautta Afrikassa ja palkintona murtuma lonkassa. Ei aina onnaa...

Oma urheiluseurani Jyväskylän Kenttäurheilijat on aktiivinen tapahtumajärjestäjä. Tulevana kesänä Harjun stadionilla kilpaillaan mm. moniotteluissa nuorten pohjoismaiden mestaruudesta, Suomi-Ruotsi-Viro maaottelussa, perinteisissä nuorten eliittikisoissa sekä Moniotteluiden Euroopan cupin 1. divisioonan skabassa. Kaikki nämä tapahtumat ovat kesäkuussa, mikä tietää kiireisiä aikoja järjestelypuolella. Itselle sopivia kisoja on lähinnä syksyn Finlandia marathon ja ehkä joku piirikunnallinen, mutta muuten hyviä kisoja saa hakea kauempaa. Tähän aikaan vuodesta varmaan moni muukin kolleega miettii tulevaa kilpailukautta ja suunnittelee missä aikoo kilpailla. Tärkeää on myös miettiä, mihin kunto tähdätään. Omalla kohdallani tärkeitä kisoja on maastojen lisäksi moni ratakisa ja tavoitteena on tottakai ennätysten juokseminen. Kalevan kisat on se SM-tason kohokohta ja siellä olisi syytä olla kunnossa. Niitä ennen on kuitenkin monta reeniä tehtävä. Palautuksena voi lukea välillä Nousevan auringon maratoonarit kirjaa, niin pysyy perusasiat mielessä -määrä ja raasto.

Näyttää meikäläisen blogissa käyvän ahkerasti porukkaa. Tulee kirjailijalle paineita tuottaa tekstiä ja kuvia :) Laadusta en anna takuita, jorisen mitä milloinkin sattuu. Laitan kuitenkin muutaman kuvan viime viikonlopusta. Miesten kisasta kuvia on aika vähän, itse kun olin juoksemassa. Ehkä olis pitäny kuvailla alkukilometreillä ja heittää kamera valmentajalle kun kevyt rullailu ei enää onnistu.
Tänään oli kovuudella aamusta klo 7 hieronta. Aamulenkkiä en edes harkinnut. Illalla tein hieman pidemmän parinkympin lenkin ja nautiskelin aurinkoisesta säästä. Kummasti ihmisetkin muuttuvat positiivisemmiksi auringon alkaessa paistaa. Joku vastaantuleva saatta jopa hymyillä. Hyvä suomalaiset! Kämpille päästyäni paistoin pihvit ja syvennyin Zacheuksen Nousevan aurinkon maratoonarit kirjaan. Kirja kertoo Japanilaisista maratoonareista elävän kuvauksen kera, suosittelen.

Tuli tuossa eilen mieleen, että saavuttihan JKU:n Timo Solmulakin mitalin. Hopeisen sellaisen. Sen kunniaksi kuva Timosta tähän viereen.
Oma palautuminen on lähtenyt käyntiin ihan kivasti, mutta varmuuden vuoksi varasin hieronnan huomisaamuksi niin saan pohkeet auki. Muuten tämä päivä oli normaali kahden kevyen lenkin päivä. Yksin illalla juostessa oli sama kisafiilis päällä ja vauhdit tahtoi kiihtyä liikaa. Varmuuden vuoksi juoksen hiekkateitä, oli sen verran kovaa tuo asvaltin takominen kuitenkin. Paluumatkalla lenkiltä morjestin treenikavereita, jotka vetelivät lyhyttä ja terävää mäkeä. Samalla sain valmentaja Anteron digikameran muistikortin lainaan, mistä sain muutamia kuvia eilisestä skabasta. Loppuillasta kävin vielä tervehtimässä jalkavaivaista Jaakkoa, joka on kolme viikkoa ollut jo juoksematta nivusvaivan vuoksi. Mies oli etelässä kuukausikaupalla ja melko pian Suomeen saavuttuaan loukkaantui. Toivotaan että paikat kuntoutuu pian.

SM-maantie Siuntio 20.4.2008

Jälleen yksi asia on ohi. Melkoinen piinaviikko sm-maantielle valmistava viikko oli. Väsytti älyttömästi ja juoksukaan ei tuntunut kulkevan. Tiesin silti, että kun ajoissa keventää niin kyllä se sieltä lähtee. Niin lähti nytkin. Meno Siuntioon tapahtui lauantaina ja majoituimme Lohjan puolella rauhallisessa hotellissa. Illalla kävimme verryttelemässä ja vetäsin pari reipasta minuutin vetoa. Hengitys aukesi hyvin ja olo oli hyvä. Illlalla tein vielä tankkauksen rosson pastalla sekä join hieman hiilarijuomaa. Nukkumaan hyvissä ajoin ja nukuin hyvin valmentajan kuorsaamisesta huolimatta. Olo oli siis kaikinpuolin levollinen. Tänään aamulla ei tarvinnut kuin vartti verrytellä ja se oli siinä. Kisa starttasi yhdeltä ja lähti käyntiin varsin mukavasti. Liimauduin kärjen taakse ja nautiskelin menosta. Kulku oli todella vaivatonta ja vitoseen meni aikaa n.16.20. Tiesin kyllä että siinä vauhdissa en kauaa kestä ja seuraavalle 4.1km kierrokselle lähtiessä aloin tasaisesti jäädä. Kuitenkin vielä kympin kohdalla en ollut vielä paljoa jäänyt ja aika oli siinä 31.40. Tästä alkoin yksinäinen taipaleeni, sillä lähellä edelläni juossut Juha keskeytti kympin jälkeen ja jäin kärkiporukan ja takana tulevan porukan väliin. Tiesin tilanteen ja aloitin tsemppauksen. Sain pidettyä vauhdit kohtalaisena ja takaa tuleva Keron Jaakko antoi kisan tuntua kavereiden kertoillessa väliaikoja. Kannustus oli kaikinpuolin hyvää ja kulku juoksuun oli vähintään hyvä. Yksinäinen vaellus vastaiseen tuuleen toki vaikutti loppuaikaan, mutta loi uskoa hyvään kuntoon ja tulevaan kesään. Aikani 1.07.56 oli lähellä sitä mihin ajattelin pystyväni, vaikka kyllä sitä aina mitalista haaveilee. Olisin saanut laitettua mustanaamioni päälle palkintojenjaossa. Nappailin nestettä kisan aikana joka kerta, tosin vain pari ruokalusikallista sain kurukusta alas. Geelin otin suunnitelmien mukaan 16km kohdalla ja se piristi hieman, vaikka sitkeä powerbar jäi kurkkuun kiinni siihen malliin että sitä nieleskellessä meni mahaan ilmaa. Maali kuitenkin häämötti ja pari vikaa kilsaa pystyin vielä kiristää. Tärkeää tässä kisassa oli, että kengän nauhat eivät tällä kertaa auenneet.
Maalissa olo oli hyvä ja loppuverryttely sujui Mikon kanssa. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa palkintojen jakoon henk. koht. kisassa, kun kuusi parasta palkittiin. Jesh. Palkinnoksi kahvimuki. Varsinainen odotettavissa oleva kooma iski suihkussa ja paluumatkalla. Todella surkea olo, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen. Täältä löytyy tulokset. Täytyy vielä onnitella Henriä pronssista, se oli miehen työ!

Stimmunki alkaa löytyä. Sen löytymiseen auttaa mm. djtieston sivuilla käynti. Eilen piti edellispäivän hieronnan jäykkyydet poistaa kevyellä reippaalla. Lihaksisto kyllä tuntui palautuneen ja herkistyneen. Nyt pitää vielä etsiä rentoutta suoritukseen. Pitäisi kestää samaa jumputusta 21km ja mielellään vielä niin että ensimmäinen kymppi menee huomaamatta. Antti lupasi tulla karjumaan reitin varrelle loppumatkasta. Eilisen reippaan päälle tein rentoja satasia reenikaveri Juhan kanssa. Tuli siinäkin spekuloitua tulevan viikonlopun hässäkkää. Mukaan tällä kertaa lähtee valmentajakin niin ei ole ainakaan siittä kiinni. Paineet on valtavat tottakai, ei vaan tuttua ja turvallista kun tuntee kaikki kilpakaverit vuosien takaa. Täytyy silti myöntää, että helpompaa oli Saksassa juosta viime vuonna, kun en ennestään tuntenut ketää ja Erikin tiesin juoksevan kaukana selkäni takana. Ei juokse enää. Silloin takana oli ratakesä ja juoksu rentoa. Nyt tilanne on toinen ja hieman sopivan helpontuntuisen vauhdin löytyminen mietityttää. Tänään illalla meikä pikkurikollinen kävi taloyhtiön saunassa, vaikka en ole maksanut vuoroa. Kaikkea sitä tekee suomalaisen kestävyysjuoksun hyväksi :)

Valmistautumisviikko jatkuu. Eilen oli vain yksi kevyt lenkki ja tänään pari helppoa ja lyhyttä lenkkiä sekä hieronta. Jalat tuntuvat toimivan hyvin, mutta kroppa on ollut väsynyt. Uni on maistunut enemmän kuin riittävästi. Hyvä onkin kai ajoissa keventää, niin kroppa ehtii palautua ja kerätä voimia tulevaa koitosta varten. Maanantaina haettiin tuntumaa kovempaan juoksuun ja huomenna saatan vetää hieman reipasta sekä rentoja vetoja päälle. Enää ei kunnon hyväksi voi juuri mitään tehdä ja ainut mihin voi vaikuttaa on vireystaso. Ei siis muuta kuin stimmunki päälle!

Wilson Kirwa piipahti 45minuuttia ohjelmassa. Ei aio kuulemma vielä vähään aikaan jäädä eläkkeelle juoksusta. Siinä on monelle kasin juoksijalle tavoitetta ensi kesäksi - voittaa Wilson, Suomen leijona!

valmistautumisviikko

Joku on joskus sanonut, että kisoja edeltävä viikko on todella helppo. Valmistaudut vain kisaan ja otat rennosti. Yleensä harjoittelu on kevyttä ja lähinnä herkkyyden hakua sekä henkistä valmistautumista. Itse en ole koskaan ollut lepäilijä ja huiliminen ei tahdo onnistua. Kesälläkin juoksen päälle sadan kilsan viikkoja ja teen aamulenkkejä. Tuntuma ja jonkinnäköinen juoksuvoimakin pysyy paremmin yllä kun tekee kevyitä lenkkejä.
Näin kevään ja kesän korvilla alkaa kestävyyskuntoilija tuntea kropassaan kesän lähestymisen. Treenit kovenevat ja kilpailukausi pyörähtää käyntiin aluksi hölkkäkilpailuiden muodossa. Hallikaudestakaan ei ole pitkä aika, mutta into on kova päästä jälleen hyvään tuloskuntoon. Ensi lauantain SM-puolimaraton ei sekään ole kaukana. Tarkastin juoksupäiväkirjastani miten treenasin edeltävän viikon ennen ennätysjuoksuani puolikkaalla. Tästä syystä tein tänään hallissa 4x1000m hakeakseni hieman alle kolmen minuutin vauhteja. Pitäisi sitten 3.10 vauhdin tuntua kohtuu helpolta alkumatkasta. Olo tänään tosin oli aika tukkoinen ja luulen sen johtuvan eilisesta kahden tunnin lenkistä ja lauantain Karhu-viestistä. Treeni sujui kuitenkin kohtalaisesti ja luotan kevennyksen tuottavan tulosta. Keskiviikkona on vielä hieronta ja torstaina nopeuspainotteinen harjoite 2x10x100m.

Hyvä Janne!

Käsiajalla 2.10.45!

"Suomen ennätys[3] 2.11.35 Suomi Jukka Toivola 23. lokakuuta 1983 New York" siirtyi historiaan!

Karhu päihitti JKU:n

Jokakeväinen Karhu-viesti on juostu. Käteen jäi ns. luu, voittoa kun lähdimme tavoittelemaan. Jokainen joukkueemme juoksija pisteli varmasti parastaan, mutta tällä kertaa se ei riittänyt muille joukkueille. JKU johti vielä kolmannelle osuudelle lähtiessä, minkä jälkeen Sjundeå ja Turun Weikot pikku hiljaa hiipivät edellemme. Tehtäväkseni tuli juosta viimeinen osuus ja otin sen kunnialla vastaan. Laskelmieni mukaan Karhu-viesti 10.s tai 11.s omalla kohdallani, joten jonkinlaisesta perinteestä voi jo puhua. Aivan fiiliksissä lähestyin Karhu-hallia ensimmäistä kertaa urani aikana ja ylitin maaliviivan parhaani antaneena. Tunne oli kyllä hieno ja kannustustakin sain matkalla muiltakin kuin JKU mobilen matkalaisilta. Maaliin saavuttuani hain välittömästi lämmintä vaatetta päälle, verryttelin ja palasin hallille kavereita jututtamaan. Itse juoksu sujui suunnitellusti, vaikka juoksu tuntui alussa jäykältä. Olo parani kivasti koko ajan loppua kohden ja sain raastaa jo loppuvaiheilla. Alaselkä hieman jäpitti ja kengän nauhat aukesivat ensimmäisen kilometrin aikana, mutta muuten sain painella hyvällä fiiliksellä. Vaivanpalkkioksi JKU:n joukkue sai palkinnoksi digitaali vaa´at omaa painonhallintaa ja rasvaprosenttia tarkkailemaan. Olenkin ollut sitä mieltä, että painoa on kyllä pudotettava ja raakasti ennen kesän koitoksia, muuten ei ennätykset pauku. Vesi dieetille Kalle ja Terho! Itse sen sijaan saisin syödä kisamakkaroita ihan huoletta. Eilinen päivä oli kyllä pitkä kun paluumatkalla poikkesimme Karviassa saunomassa ja syömässä. Mukavaa oli myös jutella kavereiden kanssa asiasta kuin asiasta matkalla Jyväskylään. Rohkea Markku lähti vielä jyräämään Ouluun yötä myöden. Lisää kuvia linkistä.
Satakunnan kansan jutut saa multa pdf tiedostoina jos pyytää. Ertsi ainakin oli hyvin esillä!

JKU:n kestävyyskoneet puolustamaan Karhu-viestin voittoa

Huomenna lauantaina kilpaillaan epävirallisesta SM-maantien viestijuoksun tittelistä perinteikkäässä Karhu-viestissä. Enää vuosiin ei virallista SM-maantieviestikamppailua ole ollut, vaan juoksijat itse ovat arvostaneet Karhu-viestiä korkealle. Tapahtuma mittaa urheiluseurojen harrastajamäärää juoksupuolella sekä kykyä saada koottua laadukas seitsemän henkinen viestiporukka. Samalla tapahtuma toimii kevään kilpailuiden avauksena ja kuntotestinä ennen seuraavan viikon SM-maantiejuoksuja, jossa nuoremmat juoksevat 10km ja vanhemmat puolimaratonin.
Viime vuonna Jyväskylästä kootussa porukassa juoksi viisi JKU:laista ja kaksi Jyväskylässä opiskelevaa eri seuraa edustanutta juoksijaa. Jyväskylän kikkailijat nimellä juossut porukka oli nopein, mutta ei siis voittanut urheiluseurat sarjaa, vaan kunto- ja erikoisseurat sarjan. Tälle vuodelle JKU päätti koota koko porukan omasta seurasta ja kilpailla urheiluseurat sarjassa tavoitteena voitto. Tulokset selviävät lauantaina illalla.

Karhu-viesti ja tulokset:

10000 ja yksi

Jälleen täyttyy yksi tasaluku ja syksyllä aloittamani blogin kirjoittelu on saavuttanut uuden rajapyykin kymmenentuhatta ja samalla tekstejä olen kirjoittanut 130. Ensimmäinen teksti meni eetteriin 7.11. Tällä kirjoittelulla olisin jo saanut tienattua jonkin verran jos jokaisesta käynnistä tililleni olisi tipahtanut vaikka yksi euro. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa kuten ystävyyttä tai tarvetta kertoa itsestään muille. En myönnä, että olisin julkisuushakuinen tai että kirjoittelulla olisi jokin takaa ajatus. Yksinkertaisesti nykyisessä elämäntilanteessa aikaa kirjoittelulle löytyy ja samalla ajattelen eläväni juuri sellaista aikaa jota haluan. Se on pelikorttien katsominen juoksupuolella ja että asiaa ei tarvitse spekuloida myöhemmin kiikkustuolissa. Vuonna 2006 elin vaihetta, jolloin en saanut tehdä sitä mitä halusin vamman vuoksi. Tuolloin vaihtoehtona oli joko luovuttaa tai tulla entistä vahvemmaksi. Valitsin jälkimmäisen. Toinen syy vahvalle panostukselle juoksuun on luultavasti se, että tein elämäni ensimmäisiä lenkkejä vasta 17-vuotiaana. Välillä on harmittanut, kun en polvennostojuoksua ja aitakävelyä ole nuorenat tehnyt, mutta toisaalta olen välttynyt ns. puutumiselta. Virtaa kropasta löytyi lenkkeilyyn heti kun kaverini Tapion Mika pyysi pururatajuoksuihin Parkanossa. Ennen juoksua pelasin tennistä, mutta se jäi pikku hiljaa.
Uusi tasaluku voi myös kertoa unelmastani juosta kymmenentuhatta metriä lähelle puolta tuntia. Allekin saa mennä, mutta lähelle sitä voisi tuoda tittelin arvostetusta "puolen tunnin nylkystä". Tulevana kesänä mahdollisuuksia yrittää on luultavasti kolme. Pohjoismaiden mestaruuskymppi, Raasto-kymppi ja Kalevan kisat. Syksyllä saattaa olla myös mahdollisuus, mutta sinne asti en ole ajatellut odottaa. Tavoitehan oli juosta alle rajan ennen kuin heinäkuu päättyy. Parempia juoksukelejä odotellessa:

Päivän treeniraportti, sillä muutama harjoitus on vielä tehtävä ennen tavoitetta. Tulin kämpille kaupan kautta ja ajattelin huilia hiukan ennen lenkille lähtöä. Perinteisesti kävi tottakai ja uni vei voiton väsyneestä miehestä. Jossain vaiheessa oikein säpsähdin, kun huomasin ajan rientäneen. Vielä olisi ohjelmassa kymppi reipasta 4min vauhdilla 150 sykkeellä ja päälle kolme kilsaa kovaa kiihtyen. Laitoin napit korville toivoen musiikin virvoittavan mieltä. Syke oli matala nukkumisesta johtuen ja vauhdit kohtalaisia. Väsy painoi silti edelleen ja nälkäkin kurni. Sain väännettyä treenin ja jalat toimivat mainiosti. 3.30 näytti rantaraitin pätkä ja Lutakon kautta kämpille. Huomenna on lenkki Erikin kanssa ja saan kysellä kuulumisia Saksan valloitusmatkalta.

mäki kulkee

Niin vain on jälleen uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Eilen oli yhden reenin päivä ja aamupäivä sujui tien hyvässä porukassa. Kaksi tuntia ja 25 kilometriä myöhemmin olin jälleen kämpillä huilimassa ja ruokaa laittamassa. Käynti Kallen kanssa keskustassa kahvilla ja ilta kului mukavasti swahilin kielen käännöksiä tehdessä. Mitä sitä ei rahasta tekisi.
Tänään aamulla väsytti edellisillan tietokoneen näytön tihrustaminen, mutta kympin lenkki sujui rutiinilla. Eilisellä pitkällä tuli juostua kohtuu reipasta loppulenkistä ja sen kyllä tunsi jäsenissä. Mietin miten jaksan kiskoa illan mäkireenin. Saavuinkin hyvissä ajoin kämpille ottamaan pienet kauneusunet ennen treeniä. Työasiat pyörivät vielä mielessä verryttelyä tehdessäni, mutta kaikkosivat ensimmäisen vedon alkaessa. Se hyvä asia kovissa treeneissä on, että siinä on pakko keskittyä ja miettiä itse suoritusta. Tänään ne olivat torstain tapaan 70 sekunnin mäkivedot. Kavereita tällä kertaa oli sen verran vähän harjoittelemassa, että jouduin/ pääsin vetämään vedot yksin. Yllätyksekseni pääsin joka vedossa pidemmälle kuin viime viikolla ja tunnekin oli varsin hyvä. Tossu irtosi pyörätien hiekkapinnasta kuin Kipketerillä ja henki kulki kuin lehmällä. Läähätysta alusta alkaen. Mäen päällä on sillan kaide, jossa on vuosiluku 1982 Kallen syntymäpäivän muistoksi. Viimeisessä vedossa olin niin omissa maailmoissani, että en edes kuullut valmentajan pillin vihellystä juoksun lopettamiseksi. Painoin menemään hullun lailla ja ihmettelin kuinka pitkälle oikein pääsen. Jossain vaiheessa palasin takaisin maan pinnalle ja lopetin juoksun. Paljon pidemmälle kuin Juha. Aikaa meni varmaan puoltoista minuuttia. En tiedä mutta loppusataset 10x100 meetriä kulki vähintään yhtä hyvin kuin ylämäet. Pakko oli käydä Juhaa morjestamassa puntilla ja reteilemässä hiukan. Samalla tein silmänlumeeksi hiukan keskivartaloa.

Hyvä Erich!

Doctor Erik Hass oli tänään hurjassa kunnossa saksanmaalla. Uusi ennätys kirjoitetaan nyt luvuin 1.07.42. Hyvätasoisessa kisassa Erik sijoittui sijalle 7. Seuraavaksi voimme odotella pahaa jälkeä huhtikuun alussa juostavalta Saksanmestaruus maratonilta. Mies pitää tavoitteinaan Takalan ennätysten murskaamista. Puolikas jäi neljän sekunnin päähän, mutta maratonin ennätys 2.26.48 on enemmän kuin realistinen. Kestävyyttä kun tällä maantiejyrällä riittää. Vaajakosken kuohu varmaan kiittää juoksijaan ja toivoo miehen juoksevan SM-maantielläkin.

JKU:n ja Vaajakosken kuohun Karhu-viestin karsinta/katsastuskilpailu käytiin tänään lauantaina Palokan tiellä. Juoksijoita oli paikalla kymmenkunta ja voittajaksi julistettiin GIF:n maajoukkueravuri Mikael Bergdahl. Hänen aikansa mäkisellä pyörätiellä ja hieman tuulisissa olosuhteissa oli n.15.15. Tiukkaa taistelua toisesta sijasta kävivät Miika Takala ja Timo Solmula. Kepeäaskelinen Solmula laittoi Takalan tosissaan juoksemaan ja eroa syntyi vasta viimeisellä kilometrillä Takalan hyväksi. Näyttö kertoo Solmulan olevan kunnossa ja valmis Karhu-viestiin ja SM-maantielle, missä hän puolustaa pronssimitalia. Takala oli mielissään tiukasta vastuksesta ja näki katsastuksen mainiona hapennottoharjoituksena. Alle hän juoksi maratoonarimaisesti 5km reipasta 3.50 vauhdilla sekä verrytteli Palokasta Jyväskylään asunnolleen n. 7km.

Palokka cup/ Karhun karsinta 5.4.2008

Mikael 15.15

Miika 15.50

Timo 15.55

Jyrki Ruohomäki Vaajku 17.30

Kimmo Leivo Vaajku 17.34
Tommi Liikanen 17.40
Matias Haarahiltunen Vaajku 17.58
Jari Lahti Vaajku 18.15
Jaakko Haarahiltunen HU-82 n. 21 min
Pentti Virmalainen Vaajku (järjestää viikko sm-maanteiden jälkeen nimikko hölkän)

Jälleen on hyvä ja raukea kovan treenin jälkeinen fiilis. Tähän olotilaan on kyllä vuosien aikana tottunut, mutta aina sitä arpoo jonkin verran ennen kovaa treeniä. Ehkä se on jonkinlaista henkistä valmistautumista. Yleensä lepäilen tai saatan ottaa tirsat ennen treeniä. Silloin tällöin otan kupin kahvia jos siltä tuntuu. Välillä ottaa pattiin jos on kiireinen päivä takana ja ei ehdi kuin käväistä kämpillä juoksukamat vaihtamassa päälle ennen lenkkiä tai treeniä. Silloin saattaa kestää jonkin aikaa ennenkuin mieli rauhoittuu ja treeni alkaa sujua. Parhaimpia treenejä ovat kevyet verryttelylenkit ennen kisaa. Kunto on tuolloin kova ja kroppa herkistymässä tulevaan koitokseen. Passailet lenkkeilyvauhdeissa ja haet sopivaa stimmunkia tulevaan kisaan. Toivon mukaan koen tuon saman tulevana keväänä ja kesänä. Mielellään vielä niin, että kisasuoritus vastaa asetettua tavoitetta. Viime kevääseen verrattuna olen ollut terveempi pientä sairastelua lukuunottamatta. Tuolloin veivasin pyörää maaliskuun ja ennen Karhu-viestiä olin ehtinyt juosta vain viikon. Jotenkin sitä silti sai kammettua ennätyskesän eikä enää harmittanut maaliskuun rasitusmurtuma.
Olen siis takaisin Jyväskylässä ja ensimmäinen kova treeni Suomessa takana. Ohjelmassa oli 70 sekunnin kovia mäkivetoja. Hieman otti pattiin lähteä tekemään kyseistä harjoitusta, sillä en ole erityinen mäkijuoksun kannattaja. Olotila on mitä kettumaisin ja jotenkin tuntuu, että niistä ei ole mitään hyötyä. Ajattelin jättää leikin kesken jo 8 vedon jälkeen. Jotenkin sain vielä piestyä itseni neljään uuteen vetoon ja kulku oli vähintään kohtalainen. Juha veteli kaukana edellä, mutta Kallen kanssa meillä oli hyviä vääntöjä. Hengitys kyllä joutui töihin ja syke huiteli siinä 170-175 paikkeilla. Ei siis älyttömän korkealla, mutta vetokin kesti vain reilun minuutin. Päälle teimme vielä 10x100m rennosti ja viimeisessä karkasin pojilta :) Ennen reeniä verryttelyä 4km ja jälkeen 4km. Illalla maistui ruoka.

JKU juoksee Karhu-viestin karsintakisan Palokassa lauantaina 5.4. Matkana 5km ja kaikki ovat tervetulleita!

Lähtö tapahtuu klo 14.00 ja lähtöpaikka on n. 700 m Laajavuorentien ja
Ruokkeentien risteyksestä Palokkaan päin.