Eteenpäin sanoi mummo lumessa

Kyllä tekevällä hommia riittää vaikka en täysillä juoksuun pystykään panostamaan. Varasin huomiseksi ajan urheilulääkärille ja tavoitteena on kävellä vastaanotolta pois kortisoni pistos vamma-alueella. Se tietää taas muutaman päivän lepoa että lääke vaikuttaa kunnolla, mutta luulen kestäväni. Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kevättä kohti tässä ollaan menossa ja se on positiivista.

Tänään istuin melkein kolme tuntia taloyhtiön hallituksen kokouksena varajäsenenä tosin. Käsiteltävänä oli monta ihan mielenkiintoistakin asiaa. Se täytyy todetan, että kyllä hommia on aika paljon yhdessä kerrostalossakin! Isännöitsijä joutuu varmaan kuuntelemaan monenlaista inisijää, mutta meidän taloyhtiössä on mielestäni hyvä henki. Ehkä siksi mukaan asukastoimintaan lähdinkin. Lähinnä uteliaisuudesta, mutta myös oppimisen kannalta. Kokouspalkkiotakin saan mahdollisesti nostaa loppuvuodesta.

Treenien puolelta eilen juoksin aamulenkin 8km+3x100m ja illalla hiihtelin Joonaksen kanssa tunnin verran Halssilan maastoissa. Pito oli suksissa suorastaan loistava ja nautin lykkimisestä. Tänään oli ohjelmassa suunnilleen samanlainen, mutta Laajavuoressa ja aamulenkki oli 9km+3x100m. Yritin tehdä myös pikkasen liikkuvuutta ja lihaskuntoa. Ajatuksena oli jopa juosta reipasta tänään illalla, mutta muutin sen hiihdoksi. Jotenkin jatkuva kutina kantapäässä ei aina innosta kovaan reenaamiseen.

Reissusta paluun jälkeen kämpillä odotti radiologin lausunto magneettikuvasta. Sen verran ymmärsin kun kaveri konsultoi Facebookissa, että nilkkanivelessä on lievä turvotus ja pitkäaikaisen ärsytyksen/tulehduksen aiheuttamia löydöksiä nilkassa on. Kortisoni siihen voi auttaa jos se sattuu osumaan oikeaan kohtaan. Muuten olen ajatellut syödä nyt Ibumaxia ja sivellä voltaren voidetta nilkkaan. Pikkasen kyllä ärsyttää koko tilanne ja vammoja näyttää kasaantuvan. Eka syksyllä oli ongelmia takareiden kireyden kanssa. Kävin pilateksessa jne ja nyt tuli kantapääjuttuja. Voi olla että nilkan liikkuvuutta olisi aiemmin pitänyt parantaa, vähentää hallijuoksua ja niin edelleen. Vammat kuitenkin tuevat kun ovat tullakseen. Lenkkareista en yleensä ole tinkinyt, enkä usko että Fuerteventuran leiri olisi paikkoja jotenkin enemmän rikkonut. Tuuri on vain ollut huonoa ja miehen kroppa aika juostu. Periksi ei silti anneta, täältä tullaan vielä!