Hyvin nukutun yön jälkeen juoksijan kroppa oli jälleen valmis vastaanottamaan kuritusta. Maanantai aamu aloitettiin kevyellä tunnin reippailulla hengityksen avaamiseksi. Keli oli lähellä nollaa ja nilkka muljahti pari kertaa jäätiköllä. Illan vetotreeni oli kuitenkin se minkä takia juoksija elää ja hengittää: saadakseen rankaista kroppaansa siihen pisteeseen, että siitä ei ole enää mitään ulosotettavissa. Ja vielä senkin jälkeen kun tuntuu että mä en jaksa lähdetään vielä kymmeneen uuteen vetoon. Niin yllättävältä kuin tämä saattaakaan kuulosta, ihmisen kehossa on yllättävän paljon voimavaroja. Millä ihminen nousee Mount Everestin huipulle? -Tahdonvoimalla. Millä juoksija juoksee kestomatkat kasista maratoniin? -Tahdonvoimalla.

Alkuverryttelyn ja avausvetojen jälkeen minä, Kalle ja Erik olimme valmiit vastaanottamaan päivän läksytyksen. Kiistaa oli pitkin päivää, kumpi on kovempi treeni; juosta 3x3km vai 10x1km. Kalle oli ensimmäisen kannalla, mutta valmentaja ei antanut periksi. Hän vakuutteli, että minuutin palautuksella vedettynä kyseessä on kestoharjoitus. Ja Kalle sai mitä haki- raastaa jalat rakoille. Lyhykäisyydessään tonnit olivat 3.12, 3.12, 3.10, 3.09, 3.10, 3.09, 3.05, 3.05, 3.00 ja 2.57. Tästä kun oli toivuttu lähdettin iskemään 10x200m 32-31 sekuntiin 200m hölkkäpalautuksella. Ne menivätkin jo mukavasti ja mahassa painanut ruisleipäkin alkoi sulaa.

Huomioita reenistä: Näköjään kestoa alkaa miehestä löytyä, vaikka alun 3.10 vauhteihin sai jo kiskoa. En tosin ollut juossut tätä vauhtia sitten syksyn. Toinen positiivinen asia oli että juoksu pysyi kasassa ja että Erik ei vikassa vedossa enää hiihtänyt kantapäillä :) Muuten mies varmaan jyräisi 3.15 vauhtia vaikka tunnin. Päivän palautuksena Johny English telkkarista.