JKU järjestää palkitsemisgaalan pe 13.11 klo 18.00 Yliopiston Mattilanniemen A-rakennuksessa. Tilaisuuteen kutsutaan palkittavat urheilijat junnuista veteraaneihin. Tilaisuus on kaikille avoin. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Keskustelu aiheesta juoksijan ruokailu näyttäisi herättävän mielenkiintoa. Idea kestävyysnylkyn ruokaresepti-kirjasta ei välttämättä ole huono idea. Jos sellaisen väsää, niin se on lähinnä huumoripainotteinen. Nimittäin mistään gourmee aterioista kun ei voi todellakaan puhua! Ruuista käytetyt nimetkin viittaavat kaikkeen muuhun kuin makunautintoon. Ehkä herkullisimmilta niistä kuulostavat tappomässyt ja herkulliset baakkelssit. Näistä ensimmäinen pitää sisällään:

Pastaa, purkillisen tomaatti pyreetä, pannullinen käristettyä jauhelihaa ja kaikki nämä yhteen sekoitettuna. Tärkeintä ei ole makuelämys, vaan se että ruokaa riittää nälän poistamiseen. Vaikka nälkä olisi vielä tappomässyt syötyään voi energiahuoltoa täydentää herkullisella suklaatäytteisillä baakkelsseilla. Erojärven Vesa oli tämä herkun legendasyöjä! Toinen syömisen asiantuntija oli Petri "Pete" Saavalainen alias paskamaha. Hän pystyi lähtemään ruokapöydästä suoraan lenkillä ja hänen tiedetään käyneen kesken lenkin mäcissä täydentämässä energiavarastojaan!

Päivän työrupeaman jälkeen sosiaalistuminen jatkui Tynin Mikon kanssa paikallisessa kuppilassa. Mikko oli tiukkaan minuuttiaikatauluun saanut sovitettua kahvitauon ja mulle se tottakai sopi. Keskustelussa sivuttiin mahdollista kevään Haagin puolikasta. Saas nähdä toteutuuko se.

Mikä miestä vaivaa kun hän alkaa leipomaan? Sanoisin että äijällä on silloin nälkä. Aloin illalla tekemään lättyjä, mutta ei ollut paistinpannua. Se kuuluisa vispilä kuitenkin löytyi ja sain aikaiseksi pikapullaa. Helppoa: pari munaa, 4desiä maitojauhtetta, 7desiä vettä ja 1/2 teelusikallista suolaa. Aineiden linkous ja pellille paistumaan. Ainoastaan maku on vielä toteamatta. Ohjeessa luki, jotta uunijuusto, mutta pian selviää mikä on maku.

Radio rokista kuuntelen aamuisin äijien höpinöitä. Teksti on välillä aika karkeaa, mutta sisältää sitä miehistä energiaa mitä heräämiseen tarvitaan. Tänään sain nukkua niin pitkään kun halusin, mutta pahaksi onneksi aurinko viikkojen piilossaolon jälkeen päättikin näyttäytyä. Tuo kummallinen valoilmiö posotti suoraan meitsin boltsiin ja pakkohan sitä oli kammeta itsensä ylös aamulenkille. Edellispäivänä tehdyt loikat tuntuivat kivasti pakaroissa ja juoksu oli aika tukkoista. Hienoa sen sijaan oli aurinkoinen keli kiertäessäni Palokka- ja Jyväsjärven rantoja. Taivallettuani 12km olin jälleen kämpillä syömässä aamupuuroa. Illan juoksenteluun kuului käväisy Hipposhallin puolella tsiigailemassa paikallista menoa. Ohjelmassa oli valmistava 6x200m hölkkäpalautuksella. Yllätyksekseni Iso-Erik ilmestyi paikalle ja yhdessä ravasimme vedot. Ainoastaan kerran Erkki paukautti paikallista junnua päin täydestä vauhdista. Muuten väistely onnistui tällä kertaa samoin kuin leveäharteisten jääkiekkoilijoidenkin kiertely. Pienellä jännityksellä saa varautua tulevan talven halliharjoituksiin. Mun kroppa kun on viritelty niin hienoon vireeseen, että yksikin kaatuminen tai nopea väistäminen voi aiheuttaa jonkin haaverin. Joo pikapulla maistui ihan kelvolliselta.

Kuulutko totaalivalmennuksen piiriin? -kysyi mies minulta lenkkipolun varrella. Olin kesken lenkin pysähtynyt tekemään loikkia, kun tämä pohjanmaanmurretta taitanut miekkonen tuli yllättäen juttusilleni. Ensin hän tiedusteli urheilulajiani ja pian sen jälkeen tiesi tuntevansa hyvän mäen mäkijuoksua varten. Sanoin välillä käyväni mäkiä juoksemassa, mutta nyt loikkivani. Hän kyseli paljonko olin kympin juossut ja vastauksen saatuaan kysäisi kuulumistani totaalivalmennukseen. Se mitä hän kyseisellä termillä tarkoitti jäi avoimeksi, mutta omaan mieleeni se painui syvälle. Välillä tämä mies jatkoi kävelylenkkiään, mutta palasi pian takaisin. Suojuoksua harrastetaan nykyään kuulemma liian vähän, hän tokaisi. Sanoin, että suunnistajat taitavat harrastaa sitä hiihtäjien ohella edelleen. Ajatukset harhailivat asiasta toiseen ja selväksi tuli, että kyseinen mies on heittänyt puukeihästä 56metriä ja harrastanut sotilashiihtoa. Jatkoin lenkkeilyäni. Päällimmäisenä tunteena oli pieni huvittuneisuus, mutta samalla ajatus siitä kuinka vähän nykyään tulee ventovieraille juteltua. Kyseisen keskustelun jälkeen olin hyvällä tuulella loppulenkin ja juoksu kulki hyvin. Mietin vain mielessäni sanaa totaalivalmennus...

Tänään oli tuomiopäivä kun menin kuulemaan vastausta magneettikuvista. Tiivistys pitkästä radiologin teksistä oli, että selän 5-6 nikaman välissä on hiukan vähemmän nestettä kuin muissa mikä viittaisi jonkinasteiseen rasitukseen. Isompi ongelma sen sijaan oli SI-nivelissä, joista vasemmassa oli jotain luuödeemaa. Ei siis murtumaa, vaan jotain muutosta. Vasen pakaralihaksen alueella näkyi jotain muutosta, mutta en saanut selvää mitä. Se ei ollut tulehdus, murtuma eikä pahempaa. Lääkkeeksi sain kehotuksen käydä fysioterapeutilla, jolle järjestyikin aika samalle päivälle. Selvityksenä oli syvempien vatsalihasten heikkous sekä selän pieni notko. Luulin välillä jo mahani kasvaneen, kun se ajoittain näytti aikamoiselta pallolta. Tosiasiassa tämä johtui huonosta ryhdistä joka kääntää lantiota eteen, mikä rasittaa alaselkää. Vastaukseksi tarjottiin erilaisia jumppaliikkeitä ja niitä tulen jatkossa tekemään.

Keskustelu eilisestä aiheesta jatkui tänään 1.47 kasin juoksijan kanssa. Ajatukseksi vahvistui, että juttuja on pureskeltava valmiiksi ja vasta sitten tarjottava niitä Keskisuomalaiselle. Kysymys onkin onko kaikki sen arvoista vai kannattaako yksinkertaisesti tyytyä kohtaloonsa? Seura tekee monien muiden tuntemattomampien lajien kanssa arvokasta työtä olematta jatkuvasti urheilu-uutisissa. Jokainen siis valitkoon sen lajin, mistä pitää ja pääasia on että harrastaa jotain. Sen ei välttämättä tarvitse olla se kaikista vaativin ja rankin laji. Voihan sitä ns. vain harrastella muutaman kerran viikossa ja lisätä näin elämänlaatua. Valitettavan usein juuri yleisurheilussa ollaan kiinnostuneita vain tulevaisuuden huipuista. Laji kun on vahvasti sentti ja sekunttipohjalle rakennettu. Urheilijan kehitys näkyy selkeästi tulosparannuksena ja sitä kautta kilpailuissa. Omasta mielestäni kuitenkin kaikki urheilu on yhtä arvokasta.

Päivän projekti työssäkäymisen lisäksi oli magneettikuvassa käynti. Kuvat otettiin niin alaselästä kuin lonkastakin. Kuvat sain heti kotiin vietäväksi, mutta huominen lääkärillä käynnin pitäisi antaa valaistusta tilanteeseen. Uskoisin, että siellä saattaa olla joku tukos jossain kohti joka säteilee ajoittain pakaralihakseen. Nyt se on keskivartalojumpalla pysynyt kunnossa, mutta hyvähän se on varmistaa asiat. Aion nimittäin juosta kilpaa vielä monta vuotta.

Päivän reeni: aamulenkki jäi väliin laiskottelun vuoksi, päivällä hieronta ja illalla 18km maastossa. Juoksu kulki todella hyvin ja suorastaan nautin läpstttelystä valaistulla purudadalla. Tuli mieleeni ajatus "Mä olen aloittanut lenkkeilyharrastuksen". Silloin joskus ei kehdannut oikeen vielä juosta ja piti illalla lenkkeillä. Mitä ne toiset ihmiset ajattelee kun mä juoksen? Mikä on mun juoksutekniikka, näyttääkö se ihan hassulta? Kehtaako sitä?

Ajatuksia palloilusta Jyväskylässä

Paikallinen jalkapalloseura JJK varmisti eilen paikkansa Suomen korkeimmassa sarjassa. Tämä kulkee nimeltään veikkausliiga. Nimensä mukaisesti lajissa liikkuu raha eri tavoin kuin monissa ns. perinteisimmissä lajeissa. Jalkapallolle on kuitenkin selkeästi ollut Jyväskylässä tilausta jo pidemmän aikaa, siitä kertovat korkeat katsojaluvut. Itse katsoin kesän aikana yhden matsin ja varsin viihdyttäväähän peli oli, varsinkin kun JJK sattui voittamaan sillä kertaa. Kovin vähille voitot koko kaudella jäivät ja uhkana oli ykkösdivariin putoaminen. Tämä olisi tiennyt suunsoiton vähenemistä ja nöyryyden palaamista. Jotenkin vain tuntuu, että tässä kaupungissa tietty laji, siis yleisurheilu ei ole suosiossa. Kenttämestarit valittavat kun urheilukoulujen vuoroilla reenataan ja väillä juostaan henkseleitä nurmikolla. Nurmi on kuulemma mennyt piloilla tästä juoksentelusta, ei niinkään nappiksista. Kalevan kisojen aikaan 2006 yritettiin viritellä keskustelua katsomoiden laajentamisesta, turhaan. JJK:n noustua sarjaa ylemmäs oltiin valmiita jo rakentamaan omia jalkapallostadioneita. Kenttävalaistuksen saaminen vähimmäisvaatimuksena. Kovat puheet laantuivat kauden edetessä ja tultiin siihen tulokseen, että töitä on paljon tehtävä. Kaverien on reenattava ja kehitettävä peliään. Ostomiehet eivät tuoneet ratkaisua ja rahaa paloi varmaan kohtalaisesti. Sponssituki on varmaan hiukan eri luokkaa kuin yleisurheilussa ja rahallahan saa tunnetusti näkyvyyttä. Paikallislehti Keskisuomalainen on valinnut jääkiekon, jalkapallon ja rallin pääalueikseen mitä se pyrkii tuomaan esille. Palstatilaa kyllä annetaan muillekin lajeille, mutta usein tyydytään tylsiin STT:n tiedotteisiin. Ne ovat värittömiä tiivistyksiä tapahtuneesta eivätkä sytytä ketään. Lehden "omia" lajeja sen sijaan spekuloidaan kolumneissa värikkäästi ja antaumuksella. Vastoin hyviä lehtietiikkaa kyseiset lajit saavat runsaasti ennakkomainosta ennen pelejä. Yleisurheilusta taas ei etukäteen suostuta juurikaan kirjoittamaan, vaan pienempi viikkolehti SuurJyväskylä on tässä onneksi tullut apuun. Monesti on tullut esiin, että jos esim. JKU laatii valmiksii tiedotteen tai kertoo, että heillä on tälläinen ja tälläinen juttu tulossa kiinnostuu Keskisuomalainen asiasta. Juttu pitää ikäänkuin valmiiksi pureskella heille. Jos tämä on pelin henki, on yleisurheiluseura JKU:n siis panostettava tiedottamiseen ja omaan ulkoasuunsa. Nythän seurassa tehdään erittäin hyvää työtä, mutta se ei niinkään näy ulospäin. Urheilukoulut ja -kerhot ova täynnä junnuja ja ns. aikuisurheilijoitakin löytyy kohtalaisesti. Tänä vuonna JKU oli muistaakseni jotain Suomen 5-6 paras yleisurheiluseura. Siis sama kuin jos JJK olisi veikkausliigassa keskikastissa tai sen yläpuolella!

Päivän reeni 3x2kierrosta harjua kierroksen palautuksella. Viimeinen kierros kauden parasta vauhtia 5.15, muut 5.45 keskiarvolla. Keli oli lämmin, mutta maa liukas sateen jäljiltä ja pimeys haittasi vauhtijuoksua epätaisaisessa maastossa.