Ma 20min juosten töihin + ilta 12km Halssilan pururadankautta kotiin
Ti 20min juosten töihin + ilta 12km juosten kotiin Kuokkalan kautta
Ke 5km kevyt lenkki
To LEPO
Pe LEPO
La Finlandia marathon pyöräillen
Su 12km juoksua Leppälahden hiekkateillä
Ma 9km kevyttä juosten
Ti 11km Halssilan maastoissa
Ke 20min juosten töihin+ 11km töistä kotiin
Tämän vuoden Finlandia marathon oli varsin dramaattinen. Olin saanut pestiksi polkea pyörällä kärkimaratoonarin edessä. Yleensä virkaa on hoitanut poliisimoottoripyörä, mutta ilmeisesti erilaisten yhteensattumien vuoksi eivät päässeet paikalle. Itse ajattelin saavani edes jonkinlaisen treenin, pakara kun ei edelleenkään anna juosta. Alkuviikosta olin tehnyt elämäni ensimmäiset työmatkalenkit siinä toivossa, että pystyisin säännöllisesti juoksemaan töihin ja takaisin. Tiistain jälkeen alkoi kuitenkin jo tuntumaan, että lepo on paras lääke vaivalle. Keskiviikkona oli tarkoitus tehdä reipas lenkki periaatteella, jos pakaraan ei tunnu juoksen kympin Finlandia marathonilla. Tiistaina kuitenkin totesin, että parempi jatkaa huilia.
Maratonin toimitsijoille oli tiistaina yhteispalaveri ja laskeskelin tapahtumassa olevan reilu sata vapaaehtoista. Melkoinen määrä yhdelle juoksutapahtumalle, jota on kritisoitu kalleudesta ja siitä ettei ns. huippuihin panosteta. Reitti on tunnetusti hyvä ja nopea, mutta profiilina on pysyä massatapahtumana. Siitäkin jäätiin osallistujamäärän jäätyä kolmisensataa osallistujaa pienemmäksi kuin viime vuonna. Uudistumisen paikka siis on edessä, vaikka muut lähiaikoina juostavat tapahtumat varmasti verottivat tämän vuotisia osallistujia. Yksi ulkomaalainenkin ainakin viivalla oli, sillä Etiopiassa tapaamamme Espanjalainen Inigo tuli varta vasten puolikasta juoksemaan Jyväskylään. Hyvin kuulemma viihtyi ja kovasti kehui tapahtumaa.
Itse maratonilla jänistin Iiro Niskasta, joka pisteli rohkeasti menemään 3.45 vauhtia niin että puolikas oli tasan 1.17.30 ja ennakoi 2.30 aikaa heti ensi yrittämällä. Vauhti pysyi yllä hyvin 40km asti, mitä hieman ennen alkoi askel töksähdella ja juoksuryhti hapuilla. Kroppa teki täydellisen stopin Kuokkalan sillan kohdilla, eikä maaliin pääsystä toivoakaan. Ilmeisesti nesteet eivät imeytyneet ja pettymys varmasti oli valtaisa. Niin lähellä maalia kuitenkin oltiin. Siinä Iiroa autellessa seuraavat kärkijuoksijat ehtivät livahtaa ohi ja missasin heidät täysin. Pyöräilin maalialueelle kertomaan kuuluttajalle dramaattisista käänteistä ja lähdin pelipaikalta pois. Jobi oli hoidettu, mutta pikkasen jäi kaivelemaan. Maraton on näköjään miesten matka ja pelit ja leikit ovat ihan erikseen.
Omalta osalta treenaamisesta ei vielä voida puhua. Viime tiistaina kävin kiropraktikolla selkää availemassa. Mitään ihmeempiä ei piriformiksessa tuntunut olevan, kun pari akupunktiopiikkiä siihen samalla sain. Muuten mennään näillä.
Ti 20min juosten töihin + ilta 12km juosten kotiin Kuokkalan kautta
Ke 5km kevyt lenkki
To LEPO
Pe LEPO
La Finlandia marathon pyöräillen
Su 12km juoksua Leppälahden hiekkateillä
Ma 9km kevyttä juosten
Ti 11km Halssilan maastoissa
Ke 20min juosten töihin+ 11km töistä kotiin
Tämän vuoden Finlandia marathon oli varsin dramaattinen. Olin saanut pestiksi polkea pyörällä kärkimaratoonarin edessä. Yleensä virkaa on hoitanut poliisimoottoripyörä, mutta ilmeisesti erilaisten yhteensattumien vuoksi eivät päässeet paikalle. Itse ajattelin saavani edes jonkinlaisen treenin, pakara kun ei edelleenkään anna juosta. Alkuviikosta olin tehnyt elämäni ensimmäiset työmatkalenkit siinä toivossa, että pystyisin säännöllisesti juoksemaan töihin ja takaisin. Tiistain jälkeen alkoi kuitenkin jo tuntumaan, että lepo on paras lääke vaivalle. Keskiviikkona oli tarkoitus tehdä reipas lenkki periaatteella, jos pakaraan ei tunnu juoksen kympin Finlandia marathonilla. Tiistaina kuitenkin totesin, että parempi jatkaa huilia.
Maratonin toimitsijoille oli tiistaina yhteispalaveri ja laskeskelin tapahtumassa olevan reilu sata vapaaehtoista. Melkoinen määrä yhdelle juoksutapahtumalle, jota on kritisoitu kalleudesta ja siitä ettei ns. huippuihin panosteta. Reitti on tunnetusti hyvä ja nopea, mutta profiilina on pysyä massatapahtumana. Siitäkin jäätiin osallistujamäärän jäätyä kolmisensataa osallistujaa pienemmäksi kuin viime vuonna. Uudistumisen paikka siis on edessä, vaikka muut lähiaikoina juostavat tapahtumat varmasti verottivat tämän vuotisia osallistujia. Yksi ulkomaalainenkin ainakin viivalla oli, sillä Etiopiassa tapaamamme Espanjalainen Inigo tuli varta vasten puolikasta juoksemaan Jyväskylään. Hyvin kuulemma viihtyi ja kovasti kehui tapahtumaa.
Itse maratonilla jänistin Iiro Niskasta, joka pisteli rohkeasti menemään 3.45 vauhtia niin että puolikas oli tasan 1.17.30 ja ennakoi 2.30 aikaa heti ensi yrittämällä. Vauhti pysyi yllä hyvin 40km asti, mitä hieman ennen alkoi askel töksähdella ja juoksuryhti hapuilla. Kroppa teki täydellisen stopin Kuokkalan sillan kohdilla, eikä maaliin pääsystä toivoakaan. Ilmeisesti nesteet eivät imeytyneet ja pettymys varmasti oli valtaisa. Niin lähellä maalia kuitenkin oltiin. Siinä Iiroa autellessa seuraavat kärkijuoksijat ehtivät livahtaa ohi ja missasin heidät täysin. Pyöräilin maalialueelle kertomaan kuuluttajalle dramaattisista käänteistä ja lähdin pelipaikalta pois. Jobi oli hoidettu, mutta pikkasen jäi kaivelemaan. Maraton on näköjään miesten matka ja pelit ja leikit ovat ihan erikseen.
Omalta osalta treenaamisesta ei vielä voida puhua. Viime tiistaina kävin kiropraktikolla selkää availemassa. Mitään ihmeempiä ei piriformiksessa tuntunut olevan, kun pari akupunktiopiikkiä siihen samalla sain. Muuten mennään näillä.
Kovaa olisi pitänyt vetää toinen puolikas 2.30h loppuaikaan :)
VastaaPoista