Alamäkeä

Tiistaina punttisalin jälkeen tuli lunta tupaan. Illalla alkoi tuntumaan siltä, että flunssa tulee takaisin. Lihaksia alkoi särkemään ja ehkä pikkasen lämpöäkin oli. Olin käynyt hieronnassa klo 13.30 ja ehkä tuokin käsittely heikensi kehon vastustuskykyä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että ei olisi kannattanut kiskoa rautaa kun kroppa on vielä puolikuntoinen. Vielä helpompaa olisi sanoa, että maanantain mattotreeni olisi ehdottomasti kannattanut jättää väliin. Jälkiviisaus on jälkihikeä ja sillä selvä.

Keskiviikkopäivä meni pätsäillessä ja aamulla sain mitattua lämpöä 37.1. Samalla tein analyysiä omasta olotilasta ja päätin, että mykoplasma testi pitää ainakin ottaa ja lääkäri voisi muutenkin kuunnella keuhkoja ym. Aikaa tutuille urheilulääkäreille en hiihtolomalla kuitenkaan saanut. Päätin odottaa seuraavaan viikkoon ja mittauttaa samalla kilpirauhasarvot se kun on ollut myös seurannassa. Samalla keikalla voisi kysyä pottuvarpaan koukistajasta, mikä on kyllä saanut lepoa viime aikoina.

Kaksi viikkoa lepoa siis on alla ja fiilikset sen mukaiset. Pakko oli hieman tehdä analyysiä omasta tilanteesta ja tulla siihen lopputulokseen, että Rotterdamin maraton tulee aivan liian aikaisin. Mies on sen verran huonossa kunnossa ja treenimotivaatiokin nolla, että menee jonkin aikaa että montun pohjalta noustaan taas. Juoksulounas tuttujen juoksijoiden kanssa vahvisti tilannetta ja sain tukea Hampurin maratonille pyrkimisestä. Sen verran paineita itellä on, että huonoa maratonia en halua juosta ja vuoden 2010 kevät on liian raskas uusittavaksi. Tuolloin keskeytin Rotterdamissa 15km kohdalla ja pari viikkoa siitä sitkuttelin maaliin Hampurissa 2.24 ajalla. Puolimatka tuolloinkin oli 1.09 tuntumassa ja loppu kymppi vastatuuleen juostuna ei mieltä ylentänyt, vaikka you tube video toista näyttää. Muuten Hampuri on ilmeisesti hyvä paikka yrittää ja tänä vuonna se juostaan aika myöhään vasta toukokuun ekana viikonloppuna. Riskinä on, että tuolloin on jo hellettä, mutta ainakin treeniaikaa saan enemmän. Kaksi kuukautta saattaa riittää johonkin. Nyt maaliskuussa olisi siis mahdollisuus toipua ja saada mylly jälleen pyörimään. Työt eivät ainakaan paina ja sen puolesta olosuhteet olisivat otolliset reenaamiselle. Harmittaa vain kun Etiopian leiri tuntuu menneen harakoille.

Torstaina kävin graduohjaajaa tapaamassa ja sain ihan hyvää palautetta onneksi. Näillä näkymin toinen maisterin tutkintoni valmistuu ennen kesää. Siinä riittää sopivasti tekemistä kevääksi ja hyvää vastapainoahan se on juoksutouhuille. Torstaina en juossut metriäkään ja eilen perjantaina uskaltauduin aamulla 9km hölkkäilemään. Senkin jälkeen olotila oli tukkoinen ja burana piti ottaa. Päivällä oli siis lounas thailaisessa juoksukavereiden kanssa. Iltapäivälla ajelimme Hannen kanssa Teuvalle ja söimme ABC:lla iltapalan. Hyvä oli hieman vaihtaa maisemia. Tänään aamulla ulkoilin 4km sillä periaatteella, että iltapäivälläkin pystyy juosta.