Toipilas ja takaisin juoksun pariin

Sotsin olympialaiset on vietetty ja paluu arkeen on edessä. Oma sairastelu sattui siinä mielessä sopivaan aikaan, että päivällä ja illallakin riitti tekemistä. Ei tarvinnut muuta kuin makoilla sohvalla ja katsella kun muut urheilevat. Pidemmän päälle penkkiurheilukin alkoi tuntua tylsältä puuhalta. Alaselkä meni ensimmäisenä jumiin ja liikkumattomuus teki tukkoisen olon.

Tiistain puolella ei tapahtunut ihmeempiä. Olotila oli edelleen flunssainen ja odottelin ettei illalla nousisi enää kuume. Maanantaina kävimme kävellen ruokakaupalla ja tiistaina söimme yhdessä valmistettua lohikeittoa. Siitä tulikin ihan hyvää vaikka itse sanonkin. Keskiviikkona Hanne haki lisää sairaslomaa ja hiukan tuli ulkona pyörähdettyä. Lenkille ei ollut vielä asiaa, mutta toivoa oli ilmassa. Keskiviikkona laskeskelin josko pääsisin Jaakon kanssa Hippokselle vetoja vetämään. Turhaksi osoittautui toive.

Torstaina oli jo himpun verran parempi olo ja juoksutaukoa siinä vaiheessa oli tullut täysi viikko. Suunnittelin jo meneväni aamulla pilatekseen, mutta passasin sen ja kävin hipsuttelemassa kevyen 30min ennen Timon hierontaa. Juoksu tuntui erikoiselta, keuhkoihin otti ja yskitti sekä kaikin puolin oli vielä kurja olo. Hienoa sen sijaan oli pieni ulkoilu ja sen jälkeinen hyvän olon tunne. Timo hieroi jumiutunutta selkää ja sai siihen jotain eloa. Tukkoinen olo ei kuitenkaan päivässä lähde jos on viikossa tullut.

Perjantaina juoksin saman verran eli 30min ja olin kiitollinen siitä, että edes sen verran pystyi juoksemaan. Flunssa oli mennyt aika hyvin lihaksiin ja suunnilleen joka askeleella tärähdys tuntui koko kropassa. Lonkan koukistajat olivat jumissa ja hyvä ettei hampaisiin ottanut tärähtely. Lauantaina sateli aamupäivästä lunta kun lähdin poikien kanssa yhteislenkille. Pikkasen ylipitkä siitä tuli sillä 18km oli enemmän kuin olin suunnitellut. Juoksu kuitenkin kulki hyvin hyvässä seurassa ja hyvin ehdin hiihtoakin katsomaan lenkin jälkeen. Iltapäivällä kävimme hevosta ajamassa Leppälahdessa.

Sunnuntaina oli miesten 50km hiihto ja Matti Heikkinen melkein yllätti. En malttanut siinä vaiheessa vielä lähteä lenkille vaan kisa piti katsoa loppuun. Kiersin Palokan kautta ajoittain todella liukkaita pyöräteitä pitkin. Edellispäivän juoksut tuntuivat jaloissa ja väkisin sain juostua 22km Jarin ja Markun kanssa. Iltapäivällä kävimme veljen perheen luona kylässä ja miestä väsytti kunnolla. Ihan kuin olisi jotain urheillut.

Maanantaina oli huumori pois, sillä klo 9.30 olimme matolla juoksemassa treeniä 5x6min 3.20/km 1min palautuksella. Verryttelin 4km hallille ja venyttelin huolellisesti kipeytyneitä jalkoja. Vedoissa jouduin aika lailla koville ja syke naputti 170 luokkaa ja ylikin. Kroppa puski hikeä ja täysillä sai keskittyä matolla juoksuun. Päälle teimme aitakävelyä ja loppuverkkaa (3km) tehdessä takaisin kotiin olo oli aika puhki. Flunssasta toipuminen vie vähintään toisen viikon ja toivotaan ettei tule takapakkia.


Eilen iltapäivällä istuin 3,5 tuntia taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Paljon oli asioita käsiteltävänä ja ehkä jotain mielenkiintoistakin. Kokouspalkkioita en silti voi nostaa, koska olen varajäsen. Ehkä tuostakin hommasta on joskus hyötyä ja ei sitä ole pakko osallistua jokaiseen kokoukseen jos ei kiinnosta. Tänään tiistaina olin aamulla klo 8 uimahallin punttisalilla Jaakon kanssa rautaa nostamassa. Verkat 4+3km ja poistullessa rullailin 6x100m kuten oli ohjelmaan merkattu. Yöllä nukuin aika huonosti ja heräilin vähän väliä. Pakko oli ottaa yksi burana aamuyöstä. Itse puntti meni kuitenkin yllättävän hyvin ja toivotaan asiasta olevan jotain hyötyäkin.

Ste lähetti mulle sähköpostilla noi kuvat. Ne on otettu 2005 Forssan puolimaratonilta. Voitin silloin MM-maratonille suuntaavan Yrjö Pesosen ja pääsin samalle pallille Euroopan mestari Janne Holmenin kanssa. Hieno oli hetki!