takareisi

Tänään tuli tietty kyllääntymispiste täyteen. Takareiden oireilu ja kireys vaikutti siihen, että jätin päivän reippaan juoksematta suosiolla ja palauttelin illan hierontaa varten. Sain onneksi Tommille ajan nopealla varoituksella yleensähän käyn Timolla. Uusi aika on jälleen tiistaina, mutta se olisi mennyt pikkasen kauaksi. Viime päivien hyvä treenijakso tehollisesti ja määrällisesti kyllä alkoi tuntumaan jaloissa. Aamun lenkki oli jälleen se kulminaatiopiste. Juoksu ei kulkenut ja askel töpötti. Aikaa olisi ollut juosta vaikka tunnin aamulenkki, kuten usein olen tehnyt maratonin lähestyessä. Nyt ei vain huvita juoksu kun ei tunnu hyvältä. Ja päivän ongelma on takareiska.

Maanantaina juoksin hyvän reippaan uuden treenikaverin, Joonas Luostarisen kanssa. Kiersimme Harjun purua seitsemän kertaa 5.30-40 kierrosvauhdeilla minuutin palautuksella. Vauhti oli siinä rajalla, että jutella ei pystynyt. Muuten oli aivan loistavaa kun oli kaveri reenaamassa. Antero on Espanjassa aurinkoa ottamassa ja tämä viikko pitää reenailla omikseen. Aamun lenkin olin jättänyt suosiolla väliin ja illalla kilsoja tulikin 21 kappaletta. Verkat oli 3+4 ja kierrosjuoksun jälkeen vedimme aika vauhdikkaasti 7x100m. Maunokin juoksi omaa kevyttä lenkkiään ja Harjulla näkyi tusina muitakin JKU:laisia. Hämärä alkoi laskeutua, mutta tunnelmaa se ei latistanut.

Eilen sitten ehkä vähä hölmösti lähdin aamusta punttisalilla käymään. Juoksin 7km vesisateessa Hippokselle, missä tein aika monipuolisesti kaikkea (selkiä/vatsoja/kylkiä/penkille nousua/saksihyppyä/tangolla kyykkyä ym ym). Päälle tein aitakävelyä sekä hölkkäsin kämpille 3km. Tämä treeni oli ehkä hiukan hölmöä tehdä väsyneella päälle kolmikymppisellä kropalla. Toisaalta johonkin väliin olisi kerran viikossa hyvä ujuttaa lihaskuntareeni. Keskiviikko vois sopia paremmin, mutta silloin on yleensä reipasta ja torstaina juostaan portaita. Ehkä silloin pitäisi tehdä samassa yhteydessä viikon ainut lihaskuntoreeni ja tyytyä siihen. Niin tai näin, aina ei voi voittaa. Reenattava silti on mitä sitä muuta sinkkumies tekisi.

Syksyn maraton on edelleen avoin. Yritän selvitellä pääsemmekö sinne Fukuokaan vaiko emme, mutta vastaus tulee jos on tullakseen. Vähän niin kuin elämässä yleensäkin minä suunnittelen ja joku muu tekee päätökset. Tämä Herran haltuun ajattelu voi joskus kysyä hermoja, mutta vie samalla pois omaa ressiä. Yleensä kuitenkin elämää pitkällä aikajänteellä taakse katsottuna näkee johdatuksen omassa elämässä. Tai ainakin haluan näin nähdä.

Eilen tiistaina ohjelmassa oli pitkähkö 20km lenkki. Onneksi Joonas lähti mukaan ja tukkoisilla jaloilla juostuna sujui kohtalaisesti. Illalla ei muuta tarvinnutkaan kuin makoilla vain sohvalla. Enemmän mietitytti takareiden tilanne, mikä tämän aamun (9km+3x100m) lenkillä ei ollut mikään erikoinen. Tietäis nyt vain, mikä tilanteeseen auttaa parhaiten. Hierojat on ollu sitä mieltä, että vamma on syvällä takareiden lihaksissa. Pojat on jynssännyt aluetta miehekkäästi eikä meikä ole ruikuttanut. Tommikin ihmetteli mun korkeaa kipukynnystä. Pakaroissa ei ollu jumia, mutta reiden ulkosyrjissä jonkin verran.

Summa summarum, takareisivamma on tullut pitkän ajan kuluessa eikä näköjään ole heti paranemassa. Lämpö ja hieronta tekee hyvää, venytellä saa kohtuuden rajoissa. Reenatakin vissiin kannattaa niin pysyy päänuppi kunnossa. Voimaa saa ja kannattaa syksyllä hankkia, eikä syksyllä tarvi tehotreenien olla tapissaan. Korvaavan teko on suositeltavaa, mutta pyöräilykelit alkavat olla ohi. Josko sitä vesijuoksua/uintia alkais Jaakon kanssa tekemään kun miehen takareisiä on tuunattu. Nyt tällä hetkellä pitää vain katsoa tilanteen etenemistä. Sitä odotellessa ostin ja söin tänään mummon kääretortun.