No niin, reenaus lähtee pikku hiljaa käyntiin. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen lähdin pitkälle lenkille. Tuukka ja Saija oli menossa uimaan alle ennen pyöräreeniä ja sain autokyydin pohjoispuolella kaupunkia sijaitsevaan metsikköön. Kiertelin siellä tunnin ja juoksin motellille. Lämpötila päivän mittaan nousi aika lailla ja meikäläisellä tuli tosi tukala olo. Sykkeet nousivat 140 sykkeestä muutenkin hiukan treenin edetessä, mutta yli 150 oli jo hiukan liikaa. Se kertoo siitä, että elimistössä on rasitusta matkustamisesta ja lämpötilaan kestää sopeutua jonkin aikaa. Tällä kertaa ei olla korkealla, mutta omat haasteensa on 11 tunnin aikaerolla. Tällä hetkellä täällä on ilta puoli yhdeksän ja Suomessa 9.30 aamupäivästä. Hetken siis kestää ennen kuin kroppa sopeutuu uuteen rytmiin. Jonkun arvion mukaan tahti on tunti per päivä. Juoksubaanat täällä tuntuisivat olevan loistavat. Asvalttia ei tarvi juurikaan takoa ja urheilukenttäkin löytyy. Triatlonistille tämä on huippumesta, kun uimapakkoja löytyy avovedestä uima-altaaseen ja fillarireittejä tasaisesta vuoristoon. Mites se Tuukka tänään reenas, 45min uintia + pyöräilyä kolme tuntia päälle. Siihen nähden meikäläisen tunti neljäviis oli aika kevyt lenkki.
Päivä meni makoillessa ja nyrkkeilijä Eva Walströmistä kertovaa kirjaa lukiessa. Alkuillasta käytiin ruokakaupassa. Tänään oli ilmeisesti normaalia lämpimämpi päivä ja vesisadettakin voi olla joskus tarjolla. Uuden-Seelannin kesä vastaa ehkä Suomen kesää. Kaikin puolin siis siedettävää länsimaalaiselle asukille. On se jännä, miten tännekin päin maapalloa on porukkaa tullut ja jäänyt asumaan.
Kai oot lukenu sentään uudenseelannin yu-historian ja kestojuoksujen kunnianpäivät? Lydiard, hallberg, magee, snell...
VastaaPoistanimim. ettei tarvi hävetä
Moi!
VastaaPoistaSen verran pitää kommentoida tähän blogiisi, että tuo Christchurchin yleisurheilukenttä on todellinen harvinaisuus - nimittäin ainoa kenttä 200 kilometrin säteellä siinä osassa maata ja aika vähän kenttiä on muutenkin. Mikä kuulostaa aika erikoiselta kun ajattelee sitä miten paljon siellä juoksua harrastetaan. Joka paikassa tulee ihmisiä lenkeillään vastaan, ihan kaupungin keskustoissakin. Mutta toisaalta ihan loogiseltakin koska maan suosituin urheilulaji taitaa olla Rugby.
Me kiersimme pohjoissaaren Aucklandista Wellingtoniin, lensimme sieltä Christchurchiin ja autoilimme sieltä länsirannikolle ja alas Queenstowniin. Rotoruan kuumat lähteet ja Tongariron tulivuorialue sekä Waitakeren "sademetsät" ja ihanan biitsit tuli nähtyä pohjoissaarella. Eteläsaarella suosittelen ehdottomasti vierailua juuri Arthur Passissa, siitä sitten Punakaikiin (aivan must!) sekä myös jäätiköt Fox ja Franz Josef Glacier, Queenstownin lähellä on muutamia kuuluisia benji-hyppypaikkoja ja upeita maisemia - tietysti ihan joka paikassa. Kaunein paikka ehkä tuo kuuluisa Mont Cook näkymä Pukaki järven rannalta.
Jos haluat Seppo Kuusiston kanssa olla yhteyksissä saat häneen ehkä parhaiten yhteyden Juoksufoorumi.fi kautta - nimimerkki on Massey Ferguson.
terveisin
Merja Ylihärsilä