Kotiuduttu ollaan. Pitkä ja hikinen matka olikin. Lauantaina ennen lentoa ehdin juosta parikymppiä. Loppumatkasta juoksin biitsillä ja hiekkadyyneillä. Yritin nauttia fiiliksestä ja maisemista.

Lennot menivät suunnilleen niin että kolme tuntia ja Sydneyhyn, 12 tuntia ja Pekingiin. Päälle vielä kahdeksan tuntia ja Helsinkiin. Omat porukat olivat yllätyksekseni vastassa lentokentällä ja heiltä sain autokyydin Tampereelle, mistä junalla Jyväskylään. Suomessa tulee pimeää viiden jälkeen ja se vaikuttaa kyllä vireystasoon. Tänäänkin teki tuskaa lähteä iltalenkille. Päälle vielä 11 tunnin aikaero niin ehkä on parempi ottaa kevyesti. Juoksinkin aamulla 11 tunnin yöunien jälkeen kevyen kympin ja äsken illalla kevyen kympin. Huomenna on palauttava hieronta ja yritän päästä arkirutiineihin kiinni taas.

Ihan kiva oli palata omaan kämppään. Illalla soitti vuokranantaja ja ilmoitti nostavansa vuokraa. Samalla hän tiedusteli halua ostaa kämppää. Kuluneena talvena olen käynyt pankissa neuvottelemassa lainajutuista ja etsiskellyt asuntoa. Katsotaan mihin tilanne etenee. Vielä hetki sitten maisemat olivat kuvan kaltaiset..

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Meikäläisetn TJ lenkit myös. Iltapäivällä pitäisi Tuukan kanssa juosta reipas kiihtyvä. Huomenna juoksen puolipitkän ja sitten pitääkin jo lähteä lentokentälle. Koneessa istumista kokonaisuudessaan tulee kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta josko se kotiinpaluu menisi nopeammin. Aikaa on ainakin lueskella ja blogikirjaa väsätä. Olen sitä viime aikoina tehnyt ja toinen versio paperille printattuna siis on tulossa. Ei sitä koskaan tiedä, koska nämä nettiin kirjoitetut tekstit katoavat. Lähinnä siksi paperiversio.

Christchurcin museosta tuli otettua paljon hyviä kuvia. Tuossa kultanugetteja lasivitriinin takana. Aika isoja kuitenkin ja varmasti arvokkaita. Pistän kuvia reissusta joskus enemmän nettiin kunhan kerkiän.

Huh, rankkaa puuhaa tämä opiskelu. Kuluneen viikon aikana olen yrittänyt osallistua avoimen yliopiston verkkokurssille aineena sosiaaliset ongelmat. Kurssi pyörähti käyntiin niin, että piti katsoa videoluennot. Sen jälkeen oli itsenäisen opiskelun vaihe ja nyt intensiiviviikolla keskustellaan verkossa. Joka päivä olen yrittänyt päästä nettiin lukemaan keskustelupalstaa. Sain myös oman työni lähetettyä ja sitä onkin kommentoitu kiitettävästi. Itsekin olen koittanut keksiä kirjoitettavaa asiasta ja asian vierestä..

Tulin tänne Christchurchin keskustaan päivää kuluttamaan. Aamupäivällä kävelin puistossa, kävin lounaalla ja museossa. Sitten tulin tänne kirjastoon nettisignaalia hakemaan. Onnistuin ja monta tuntia on tullut istuttua läppäri polvilla.

Eilen kävin palauttavassa hieronnassa ja aamulenkki (55min) meni jo paremmin. Illalla olisi nopeusvetoja ja toivon hyvää kulkua. Uusi-Seelanti alkaa vetelemään viimeisiään ja koitan nauttia kesästä 2011, kuten täällä radiossa muistutetaan. Suomessa se koittaa puolen vuoden päästä..

Kuinka hyvin onnistuisi pikajuoksulähtö telineestä tuolla tavalla? Huomaa, että ponnistava jalka ja käsi ovat vastakkaiset. Tuolla tavalla voittaja juoksi satasen yhteentoista ja puoleen. Kisojen tuloksia voi lisää seurata tuolta.

Eilisen päivän vietin keskustassa hengaten. Seurasin keskuspuistossa koomikko esitystä ja nautin hot dogista pekonilla ja kananmunalla. Käveleskelin hiukan ympyrää ja ostin matkamuistoja. Neljäksi palasin asunnolle, sillä tarkoitus oli Tuukan kanssa tehdä reeni. Se sisälsi puolen tunnin verkan jälkeen 50min kuntopiiriä+ 6x80m vetoja ja verryttelyä. Meikä oli sen verran jäässä, että hävisin triatlonistille vedoissa. Samalla tuli otettua pari juoksuvalokuvaakin.
Tänään aamulla käytiin Tuukan kanssa autoajelulla läheisillä kukkuloilla. Tuolla kuvan taustalla näkyvän vuorijonon päällä menee autotie ja se on suosittu fillarilenkkikin. Jossain vaiheessa nousua oli 13 astetta, mikä on paljon se.

Tänään on lenkkipäivä ja illlalla hieronta. Kummasti alkaa leiri jo väsyttämään ja odotan että pääsen istumaan lentokoneeseen pariksi vuorokaudeksi.

Eilen oli välipäivä bloggauksesta. Reenauksesta se ei sitä kuitenkaan ollut. Kävin pitkällä lenkillä Suomen joukkueen papin, Olli-Pekan kanssa. Tutustuimme viime keväänä Hampurin maratonilla. Kisan jälkeen menimme saunomaan merimieskirkolle, mihin suomalaiset on perinteisesti menny palauttelemaan.

Sunnuntain pitkä lenkkini meni niin, että juoksin keskustaan 50min, juoksimme Hagley Parkissa 50min ja juoksin takaisin Brightoniin 40min. Kello näytti pari sekunttia alle 2.20 ajan! Kolmisen kymppiä oli mittarissa ja päivän reenit paketissa.

Tein lounaan mikä sisälsi nuudeleita, vihanneksia ja kanakebabia jotka valmistin uunissa. Loppupäiväksi menin katsomaan kisoja urheilukentälle. Aiemmin aamupäivällä Leo-Pekka Tähti oli kelannut 100m mestariksi. Sain napattua ihan hyviä kuvia päivän aikana ja laitan niistä muutaman blogiin.

Aamulenkillä ajattelin kirjoittaa paikallisesta Maori-kulttuurista. Lauantaipäivän kunniaksi heitä näytti kokoontuneen puiston nurmikolle pelailemaan. Peli näytti rugbyltä ja siinä oli eri ikäisiä pelaajia. Iloista pelailua säesti taustajoukot nurmikolla. Maanantaina keskustassa pyörähtäessäni nuoret Maorit esittivät perinteisiä lauluesityksiä. Asiaan kuuluivat villit kiljahdukset ja naamalla irvistely. Hiukan urheilua enemmän seurannut varmaan on nähnyt Uuden-Seelannin rugby joukkueen valmistelurituaalit ennen peliä. Aika hurjan näköistä meininkiä.

Missä muualla olen nähnyt Maoreja? Hedelmiä myymässä, karaoken esilaulajana, televisiossa nyrkkeilijänä jne. Lisäksi paikannimet ovat usein maorinkielisiä. Tämäkin Brightonin kirjasto on Nga Kete Wananga-o-Otautahi kahdella kielellä.

Eiliset reenit olivat kasi aamulla ja iltapäivästä reeni Tuukan kansa. Juoksimme läheisessä metsikössä koko lenkin ja mutkittelevilla poluilla. Kahden kilsan verkan jälkeen vauhti oli sellaista 4.20 luokkaa. Tätä kymppi ja vikat viisi kilsaa reippaampaa kiihtyen tasaisella 4.00/3.49/3.39/3.35/3.19. Pikaisen suihkun jälkeen lähtimme 3d-leffaan. Green Hornet oli varsin viihdyttävää katsottavaa ja kymmenen euron hintaan sai lisäksi 3d lasit kotiin vietäväksi. Illan kruunasi käynti Burger Kingissä. Annoksen hinta 5,50 dollareissa ei päätä huimannut. Leffaa katsellessa ja popkornia napostellessa onnistuin lohkaisemaan hampaan- ei pitäis syödä niitä kovia siemeniä. Nuuka kun on kaikki maksettu pitää syödä..

Torstaina kävin raastamassa radalla. Kyseessä oli nurmikenttä, koska mondolle ei pääse kisojen vuoksi. Raastolla pääsin aikoihin 32/1.09/1.52/2.29/2.28/1.49/1.06/30 kun viikko sitten radalla juoksin setin 31/1.06/1.42/2.18/2.17/1.40/1.03/28. Hapennotto teki kuitenkin voimakkaasti töitä, mikä kai se oli tärkeä juttu. Aika lailla kolme kovempaa reeniä tähän viikkoon sain sovitettua eli sen puolesta voi olla tyytyväinen.

Pari viime päivää on ollut viileää ja pilvistä. Aikaa olen kuluttanut toisen blogikirjani parissa. Kohta on 200 sivua taitettuna eli puolivälissä ollaan.

Viime yönä alkoi tapahtua. Ensimmäinen maanjäristys, voimakkuudeltaan 5,1 richteriä tuli kello kuusi. Olin silloin täydessä unessa ja jotenkin vain ihmettelin kun sänky heiluu ja natisee. Alitajunta kuitenkin funtsi mitä tapahtui ja tulin älykkääseen johtopäätökseen maanjäristyksestä. Kun toinen, voimakkuudeltaan heikompi, tuli kahdeksan jälkeen tajusin jo mistä on kyse. Aamupäivällä vielä tuli kolmas ja sen tunnistin selkeästi. Ennen järähtelyä tulee jännä kumea ääni jostain kaukaa ja sitten alkaa täristä. Toi 5,1 on vissiin jo jokin moinen lukema. Silloin syyskuussa, kun asvalttitiet halkeilivat, sillat vääntyivät ja ikkunat helisivät taisi olla kunnon jysäys eli asteikolla kahdeksan. Kaupungilla liikuttaessa näkee taloja, joita on tuettu parruilla, korjauksia tehdään siellä ja täällä.

Aamulla maksoin majoituksesta ensimmäisen viikkoni. Motellin pyörittäjä oli jo muutamaan kertaan kysynyt maksua ja siitä kauanko meinaan majoittua. Ilmeisesti tähän aikaan vuodesta on matkustajia liikkeellä ja hinnat normaalia korkeammalla. Tammikuu vastaa Suomen heinäkuuta. Olin yllättynyt, että viileimmillään heinä-olokuussa elohopea saattaa laskea kymmenen allekin. Ehkä se johtuu siitä, että ollaan melko kaukana päiväntasaajasta ja etelämanner on kohtuullisen lähellä.

Eilen illalla oli eka hieronta sitten elokuun. Hieroja oli melkoinen jässikkä, mutta onneksi sain puhumalla sen kevyempään käsittelyyn. Tänään aamulla tuntui hiukan jaloissa ja toivotaan että iltareeni menee kivasti. Radalle pitäisi päästä, mutta saatan joutua juoksemaan nurmikentällä. Se ei sinänsä ole huono juttu, ainut vaan että vaadittaviin vauhteihin voi olla ongelmallista päästä. Huomenna olisi Tuukan kanssa reipas kiihtyvä ja mies on uhannut kyykyttää mua! Ei siis passaa liikaa tänään rehkiä..

Toi kuva on tosta kirjaston edestä. Maanantaina joku paikallinen taiteilija teki hiekkaan melkoisen taideteoksen hiekkaa haravoimalla ja tasoittamalla. Kuva on otettu hetkestä, jolloin nousuvesi alkaa jo huuhdella kuviota pois.

Hyvän treeniviikon jälkeen päätin pitää yhden lenkin päivän ja ottaa hieronnan. Hieronta sinänsä on uusi juttu, sillä viimeksi kävin elokuussa hierojalla! Ajattelin siinä vaiheessa pitää pitkän ylimenokauden ja antaa kropan palautua. Sen jälkeen syksy oli kevyttä harjoittelua ja jalat pysyivät hyvässä kunnossa. Nyt määrän lisääntyessä hieronta voi tehdä ihan hyvääkin. Lisäksi vedoissa alkaa olla myös vauhtia ja palautuneilla jaloilla ne sujuvat paremmin.

Tänään siis juoksin aamupäivästä parikymppiä ja menen illalla käsittelyyn. Ohjelmassa on myös kaupoilla käyntiä ja se on päivän vaihtelu arkeen. Facebookista löysin Tampereen kommunistijuoksijoiden blogin "juoksuweikat". Toi kommunisti nimike on vähä sisäppiirijuttu ja viittaa enemmän Teivon marjapuurosortseihin ja kommunistimaastoihin..

Päivän kuva on pohjoissaarelta ja kuvaa ehkä parhaiten sitä, kuinka puhdasta ilma on. Jäkälät ja varsinkin naavat ei tietääkseni kasva jos saastetta on ilmassa..

Eilen piti iskeä kymmenen kertaa tonni radalla. Sinne ei kuitenkaan päässyt, vaan piti keksiä joku toinen paikka. Queen Elisabeth II liikuntapuistoa kiertää 2,1km mittainen hyvä hiekkapolku ja päätimme tehdä reenin siinä. Tuukka veti pari kaksitonnista ja juoksin ekan mukana. Jatkoin sen jälkeen matkaa itsekseni pikku hiljaa vauhtia kiihdyttäen. Tuukka siirtyi tonneihin ja vedätty mulle yhden 3.15 vauhtisen pätkän. Kokonaisuutena kiersin viisi kierrosta eli lyhyellä matikalla matkaa tuli 10,5km. Voisi puhua jopa tv-kova kympistä. Kierrosajat olivat 7.16, 7.04, 6.59, 6.54 ja 6.46. Keskisykkeet olivat 166, 168, 169, 173 ja 177. Meno tuntui kohtuu vahvalta, mutta mitään parasta Miikaa se ei vielä toivottavasti ole. Arvioisin kyseessä olleen 34 minuutin "aikakoe". Päälle juoksimme tuukan kanssa 4x200m niin kovaa kuin kintuista pääsi. Yritin piiskata teräsmiestä liikkeelle onnistuen ainakin kipeyttämään Tuukan pohkeet. Niitä ja koko kroppaa palauteltiin loppuverkan jälkeen kylmä ja kuuma-altaassa sarjalla 3x molempia. Kylmää 17 asteista minuutti ja poreallasta liian pitkään.

Tänään tiistaina aamulenkin jälkeen (55min) tulin tänne Christchutchin keskustaan. Näin Suomen vammaisjoukkueen huoltaja/valmentaja Elina Holopaista. Osa porukasta oli menossa torstaina uimaan delffiinien kanssa ja arvoin itse sinne lähtemistä. Lähes sata euroa koko paketista sai kuitenkin ainakin toistaiseksi passaamaan keikan. Jotain turistikeikkaa pitää silti vielä kehitellä johonkin väliin, mutta kyllä tässä on vielä päiviä jäljellä.

Chirsthurchissa sataa tänään vettä ja lämpotila on 20 asteen paikkeilla. Valokuva tosin on mäkisemmästä Wellingtonista.

Leo-Pekka Tähden kenraalikisa meni putkeen.

Uusi viikko pyörähti käyntiin. Tällä puolella maapalloa se käynnistyi pilvisenä. Aamulenkillä tuli jopa pientä tihkusadetta. Paikallisilla kävelijöillä oli jo takkeja päällä kun ite juoksin sortseissa ja t-paidassa. Saldo 10km+5x100m.

Aamupalan jälkeen tulin tänne kirjastolle aikaa kuluttamaan ja nettiä käyttämään. Vierailin paikallisessa museossakin, jossa sain ystävällistä palvelua. Selvisi, että tänne Brightoniin on ratikka kulkenut joskus 50-luvulla ja tuo merelle ulottuva silta "pier" oli ensin puuta ja vuonna 2007 tehtiin betonista. Nykyisen kirjaston paikalla oli jokin toinen rakennus, josta jäljellä on ulkona torni. Kirjasto on sinänsä loistomesta ja aina täynnä ihmisiä. Musiikkia voi kuunneella sohvalla löhöillessä ja ne näkymät merellekään eivät ole hassummat.

Eilen siirsin kamani viereiseen kämppään motellissamme. Nyt mulla on oma asunto ja tilaa reilusti. Tilaa olisi parille juoksijalle jakamaan kustannuksia, mutta taitaa tulla kutsu liian lyhyellä varoituksella. Keittiössä voi kokkailla ruokia, mutta tänään hain Subwaystä itselleni patongin lounaaksi. Hinta pitkästä "foot long" vajaa 5 euroa.

Illalla on tarkoitus juosta tonnin vetoja. Se sopii hyvin, sillä päivä on hiukan viileämpi muutenkin. Aamullakin sen voisi tehdä, mutta yleensä kroppa on vielä sen verran unessa että kovien tekeminen tuottaa ongelmia. Aikaahan täällä ollessa on eli parempi jättää reeni iltaan.

Vammaisurheilun MM-kisat pyörähtää käyntiin loppuviikosta. Pitää selvitellä missä sarjassa ja lajissa Suomen lupaukset kilpailevat ja mennä katsomaan heitä. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että Leo-Pekka Tähti kilpailee satasella lauantaina 22.1 luokassa 54 kello 9.40. Mulla on reipas reeni aamuupäivällä, mutta semifinaaliin klo 19.05 vois jo ehtiä. Finaali oli sunnuntaina kello kymmenen ja jäljellä on vielä matkat 200m ja 400m. Maraton on sunnuntaina 30.1, jolloin meikäläinen on jo lentokoneessa tai lentokentällä jossain Pekingin suunnalla. Juoksureitti menee tätä rantaväylää pitkin ja olis ollu kiva kattella menoa.

Tähti spekuloi satasta seuraavasti "Pahimmat kilpakumppanit 100 metrillä lienevät 14.02 kolme viikkoa sitten Aasian mestaruuskisoissa kellottanut Thaimaan Koysub Supachai, Hollannin Kenny Van Weeghel sekä Saksan Marc Schuh joka on mielestäni suurin ennakkosuosikki 200 metrin ja 400 metrin matkoilla. Unohtaa ei voi myöskään Kiinalaisia, Meksikolaisia sekä suomen toista edustajaa Esa-Pekka Mattilaa jolla on kaiken mennessä kohdalleen hyvät mahdollisuudet saavuttaa pistesija satasella".

Ei yhtään pöllömpi ilta-aurinko lauantaina!

Tulevia kisoja: 6.2.2011, Cinque Mulini Italia (Seurajoukkueiden EM-maastot- JKU porukalla)
5km maantiekisa 10.2.2011, Armagh road race Irlanti (Joonas& Joonas ja Miika)
maastokisa 13.2.2011 Ras na hEirean, sama porukka, Boylen taistelun maisemat
SM-hallit Helsinki

Päivän raastoreeni oli kaksi tuntia juoksua helteessä. Onneksi oli juomavyö mukana, muuten olisi tullut noutaja. Eilen illalla käytiin vielä salilla ja uimassa eli päivä oli ihan hyvä. Moneen viikkoon kun en ole salilla käynyt tuntui se jaloissa. Mukavaa sunnuntaissa on se, että kun pitkälenkki on tehtynä voi loppupäivän ottaa rennosti. Luultavasti tulee syötyö jäätelöä ja lueskeltua kirjaa. Sitä ennen kuitenkin pienet päiväunet.

Saijan blogi kiwimaasta.

ou jee

Tämän hetken takia on kannattanut nähdä vaivaa. Istun Christchurcin merenrannalla olevan Brigthonin kirjaston sohvalla ja surffaan netissä. Ikkunasta avautuu näkymä merelle. Ihmiset viettävät lauantaipäivää ja osa heistä surffaten. Ennen tänne tuloa kävin kahvikupposella ja lueskelin Syntynyt juoksemaan- kirjaa. Suomessa kiireen keskellä luettuna se ei ehkä olisi antanut samoja lukuelämyksiä kuin täällä. Nyt ajatus suorastaan liitää. Elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, aina kannattaa katsoa valoisaa puolta.

Aamupäivällä juoksin Tuukan kanssa hyvän reenin. Ajoimme autolla läheisen vuoren juurelle ja hölkkäsimme puoli tuntia sen päälle. Päältä avautui uskomaton näkymä eri suuntiin. Palasimme takaisin alas kevyesti juoksuvauhtia kiihdyttäen. Viimeinen kymppi tuli alle neljän minuutin vauhtia ja vikat kilsat tv-kovaa. Tuukka tuli hyvin mukana, vaikka miehellä oli viikko sitten kisa. Ohjelmassa oli 20km kiihtyen ja se toteutui. Illalla käyn salilla ja teen vesijuoksua. Sitä ennen kuitenkin nautin elämästä.

Viime päivinä olen kattellut kämppää lopuajalle. Tekee ihan hyvää päästää Tuukka ja Saija olemaan kahdestaan. Reenit jatkuvat normaalisti ja eilen heitettiinkin Tuukan kanssa kevyt 17km. Torstaina iskin hyvän ratareenin matkustelun herkistämillä jaloilla. Reeni oli sama kuin viime torstaina, mutta vauhdit parempia ja tuntuma hyvä. Samalla radalla järjestetään viikon päästä liikuntavammaisten MM-kisat ja viivalla lienee Leo-Pekka Tähti. Pitää selvitellä aikatauluja ym. tarkemmin ja mennä tsiigaamaan kisoja.

Ens ma pääsen vielä radalle, mutta sitten se on viikon kiinni kisojen vuoksi. Silloin voisi juosta vitosen kisan paikallisessa puistossa. Chritchurchin keskusta on muuten tosi manee. Eilen istuin vanhan ratikan kyytiin ja nautin menosta. Kuljettaja kertoi historiaa ja vitsejä. Matkustajilla oli hauskaa. Ens viikolla ehdin vielä tarkemmin tutustumaan mestoihin.

JKU:n maratonkoulu alkaa keskiviikkona 26.1. ja muutamia paikkoja on vielä vapaana. Yhteys Antti Leskiseen jos kiinnostysta löytyy.

Christchurchissa

Keikka saaren pohjoispuolelle on heitetty. Eilen autolla ajoa ja lautalla istumista tuli koko päivän edestä. Aamulle ehdin juosta kevyen kympin ja illalla juoksimme 3km ruokakauppaan ja takaisin täällä Christchurchissa. Kello oli siinä vaiheessa puoli kymmenen. Ilma oli yöllä melkoisen viileää ja hyvä oli nukkua palauttavat yöunet. Heti aamusta täällä on kuitenkin jo niin kirkasta että herääminen on suhteellisen helppoa. Pimeä tulee yhdeksän jälkeen. Keniassa oli täysin pimeää jo seiskalta.

Meikäläisen oleilua tällä puolella maapalloa on pari viikkoa jäljellä. Tavoitteena on saada nyt reenattua ehjästi. Maanantain kaksitonniset jäi nuhan takia väliin, mutta muuten olen päivittäin päässyt edes jonkinlaiselle lenkille. Perinteinen kymppi plus kymppi kyllä pitää kuntoa yllä. Illalla olisi tarkoitus juosta radalla ja täytyy toivoa, että polveen ei tule enää mitään uusia juttuja.

Istun nyt Christchurchin kirjastossa ja edessä avautuu ikkunan läpi näkymä meri. Onko se sitten Tyyni valtameri vai mikä? Kirjasto on ihan siisti ja porukkaa paljon. Täällä on menossa kesäloma ja ihmisillä on aikaa. Lisäksi matkailijoita ja turisteja on paljon liikkeellä. Taitaa olla vuoden vilkkainta aikaa.

Hyvä nettisivu paikallisesta juoksusta.

Rotourua ja Taupo

Uusi viikko pyörähti käyntiin. Tarkoitus oli aloittaa se kovilla kahden tonnin vedoilla. Yön aikana totesin flunssan riuduttaneen sen verran miestä, että parempi on passata. Niskat oli jumissa hotellin tiiliskivityynyn ansiosta, nenä vuosi eikä olokaan ollut kehuttava. Aikainen ajankohta kello kahdeksan ei muutenkaan ole meikäläisen bravuuriaika. Tyydyin siis kevyeen hölkkään, joka ei sekään kulkenut kehuttavasti. Saldo kuitenkin 55min ja kävin hyvästelemässä urheilukentän.

Mitsubishi starttasi etelään ensiksi kuumista lähteistä tunnettuun Rotouruaan ja sitten illaksi Taupoon. Juoksija Wille Keihänen otti meikäläiseen yhteyttä blogin kautta ja ilmoitti olevansa Rotuarassa. Tapasimme maailmanmatkaajan bussiasemalla vartin verran. Mies oli menossa Aucklandin kautta Australiaan. Olimme Rotuarassa 11.30 ja bussi lähti 11.45. Tarkkaa aikataulutusta siis. Sain Willeltä pari matkaopasta ja niistä oli apua tälle päivälle.

Taupon läheltä keksimme benji- hyppypaikan ja Tuukka oli pienen suostuttelun jälkeen valmis haasteeseen. Ensin piti nähdä kun joku toinen tulee tornista alas ja siinä kesti hetken odotella. Hiljainen mies oli vielä hiljaisempi ennen hyppyä, mutta puhetta tuli suorituksen jälkeen. Fiilis oli kuulemma mahtava ja hyppy rahan arvoinen. Illalla kävin vielä toisella kevyellä tunnin lenkillä ja tein pari spurttia. Lisäksi menin Taupo järveen uimaan lenkin jälkeen ja ostin pizzan iltapalaksi. Huomenna on taas uusi päivä.

ulkoilua

Täällä rupesi olemaan liian lämmintä ja päätin tulla takaisin Suomeen ensimmäisellä lennolla. Oheinen kuva on otettu tunti sitten Alajärvellä.



No ei vaan, käännetään puukkoa lisää haavassa. Aamulla heräsin yhdeksältä eli Suomen aikaan kello kymmenen lauantai-illalla. Pistin murot naamaan ja lähdin pitkälle lenkille. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja syke pysyi 140 tuntumassa koko tunnin ja 50min ajan. Edellisen viikon pitkällä syke nousi lukemaan 165 lenkin lopussa eli jotain sopeutumista on tapahtunut. Pientä vastoinkäymista sen sijaan ollut. Polven jänne alkaa olla kunnossa, mutta eilen meni jalkapohjan nahka rullalle, kun mondoradalla näytin Saijalle kuinka juosta satasta. Aamulla vuosi nenä eli trooppinen nuha on iskenyt.

Lämmintä sen sijaan on piisannut. Vielä kun ollaan meren rannalla ei kosteudesta ole pulaa. Positiivista sen sijaan on, että lämpöön alkaa tottua eika aikaerokaan enää haittaa. Huomenna edessä on kahden tonnin vetoja ja sen jälkeen jatkamme turisteilua. Tiedossa on kuumia lähteitä ja jotain muutakin kivaa. Reenit pyrin tekemään edelleen normaalisti. Eilisen kisan raportti.

Tauranga triathlon puolikas

Päivän kisaraportin aika. Aamulla oli herätys neljän jälkeen. Siinä vaiheessa oli jo Tuukka käynyt aamuverkalla. Kello viisi auto kohti kisapaikkaa ja startti tapahtui puoli seiskalta. Siinä vaiheessa oli jo täysin valoisaa, mutta keli viileähkö. Tunnelmallinen oli hetki urheilijoiden viedessä kisakamojaan starttialueelle vielä aamuhämärässä. Kukaan ei töninyt, vaikka porukkaa oli paljon paikalla.
Uinti starttasi hiukan sen jälken, kun paikallinen laiva oli rantautunut viereiseen satamaan. Tuukka iski kipinää kaminaan ja tuli vaihtoon siinä parinkymmenen paikkeilla ja aloitti nousun kymppi sakkiin. Huumaavaa oli näky satojen ja satojen uimareiden käydessä kääntymässä rannassa ennen uudelle kierrokselle lähtöä.Tuosta mustavalkokuvasta välittyy hyvä tunnelma ja taustalla möllöttää se laiva. Paikallinen satama muuten sponsoroi kisaa ja se järjestettiin jo 22 kerran eli jonkinlaisesta perinteestä voi jo puhua.



Meikäläinen keskittyi seuraamaan kisaa sataprosenttisella maratonkeskittyneisyydellä. Eilen kipeytynyt polvi petti vielä aamun kävelyssä, mutta vertyi päivän mittaan. Tuukan hyökätessä pyöräilyn kimppuun iskin lenkkarit jalkaan ja lähdin tekemään reeniä. Juoksin yhteensä 40min reipasta ja päälle verrailin niin että tunti tuli täyteen. Valokuvailin siinä samalla ja siirryin paikasta toiseen. Tarkoituksena oli saada Tuukasta kerrankin kunnon valokuvia ;)

Kisan seuraamisen hankalaksi teki hitaampien hölkkäreiden liikkuminen samalla reitillä. Yritimme Saijan kanssa pysyä perillä Tuukan sijoituksesta ja huudella kannustavia kommentteja. Miehen startatessa puolimaratonille oli keli jo lämmennyt kunnolla. Meikäläinen hakeutui varjon puolelle ja yritin viilentää itseäni kaikin keinoin. Urheilijat sen sijaan painoivat menemään asvalttia takoen ja kannustus reitin varrella oli takuulla parempaa kuin HCM:llä.

Tätä kirjoitettaessa on vielä hiukan auki Tuukan loppuaika, mutta siihen neljän tunnin pintaan se meni. Kovan reenin keskellä tehty kisa on peruskuntokaudelle hyvä suoritus ja mies voi olla itseensä tyytyväinen. Seuraavaksi lomailu jatkuu ja meikäläinen yrittää vääntää reenejä.

lomamatka osa 2

Nyt on jälleen pitkän päivityksen aika. Keskiviikkona olimme siis Wellingtonissa yötä ja illalla kävimme futismatsia katsomassa. Seuraavana päivänä ajoimme pohjoissaaren eteläkärjestä kohti pohjoista. Ajomatkaa kertyi reilut 500 kilometriä ja tunteja reilu kahdeksan. Ennen matkustusta kävin juoksemassa kympin mäkisessä maastossa. Johnssonvillen esikaupunki oli rakennettu aika lailla mäkeen ja ihmettelin, miten ahtaasti ihmiset tykkäävät asua. Asia on ilmeisesti perua englantilaisilta. Tuukka ei pelimiehenä halunnut lähteä kiipeämään vaan valitsi aamu-uinnin. Mäkin menin uimahallille ajatuksena käydä salilla heilumassa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt vaan päädyin myös altaan pohjalle. Tunnin verran siis uin ja vesijuoksin aamulenkin lisäksi.

Kello lähestyi puolta päivä kun Mitsubishi starttasi liikkeelle. Edessä oli vaihtelevaa maastoa aina tasamaasta vuoristoon ja kuumiin lähteisiin. Puolessa välissä matkaa vasemmalle jäi 2700m korkeuteen yltävä Ruapehu vuoren. Kasvillisuus oli niukkaa, mutta jo hieman myöhemmin muuttui sademetsäksi. Jossain vaiheessa pysähdyimme pikkukaupunkiin kiinalaiselle lounaalle, joka irtosi hintaan kuusi dollaria eli kolme euroa. Edes Keniasta samaan hintaan ei safkaa aina saa. Noin muuten hintataso on hiukan Suomea edullisempaa.

Illlalla kahdeksan jälkeen saavuimme Taurangaan ja ilokseni huomasin urheilukentän sijaitsevan aivan hotellin vieressä. Kävimme siellä illan pimetessä tekemässä vielä Etiopialaisen iltaverryttelyn. Yhteensä 25minuuttia juoksua niin että vauhti kiihtyy salakavalasti reippaaseen ja avaa kropan hyvin. Päälle pari satasta ja se oli siinä.

Tänään sitten toivoa täynnä lähdin tekemään rataharjoitusta. Antero oli laittanut sen verran kovan setin, että hiukan jänskätti. Lenkkareilla mondolla juoksin tuulessa ja helteessä seuraavan sarjan 200m 31s/200pal, 400m 67s/400pal, 600m 1.45s/600pal, 800m 2.25s/800pal, 800 2.23s/800pal, 600m 1.43s/600pal, 400m 64s/400pal, 200m 28s. Maanantaille olisi luvassa kahden tonnin vetoja ja katsotaan missä päin saarta siinä vaiheessa ollaan. Tuukalla on puolimatkan kisa lauantaina. Kyseessä on maan mestaruuskisa. Suoritushan kestää sen nelisen tuntia ja on verrattavissa rasitukseltaan maratoniin. Tuukka on kyllä iskussa ja meikäläisen tehtävänä on ottaa hyviä kuvia sponssoreille.

Joo ja tuli ostettua uusi pipokin. Uusi Seelanti järjestää rugbyn MM-kisat ensi syksynä.

lomamatkalla 1

Tänään oli matkustuspäivä. Harvinaisesti heräsin aamulla jo kuuden jälkeen ja kävin juoksemassa 35minuuttia. Ennen kahdeksaa oli auto pakattu ja starttasimme 330km matkan kohti pohjoissaarta. Välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia ja hylkeitä jotka röhnöttivät kallioilla. Maisemat olivat silmiä hivelevät ja komea yhdistelmä oli jyrkät vuoret ja merenranta. Laivamatka Pictonista Wellingtoniin kesti kolmisen tuntia ja siinä välissä ehti jatkaa maisemien ihailua.

Perillä Wellingtonissa, maan pääkaupungissa ei ollut aikaa lorvimiseen sillä ostimme liput illan futismatsiin. Wellington pelaa Australian liigaa ja vastassa oli Melbourne. Tuukka voitti vetomme kotijoukkueen voittaessa 2-0. Meteli pelissä oli mahtava ja stimmunki muutenkin kohdallaan.

Jossain välissä ehdin illalla juosta puolisen tuntia Wellingtonin tai Jacksonvilleen lähiön mäkiä teitä kierrellen. Huomenna on toinen matkustuspäivä saaren pohjoisosaan kisapaikalle. Ajo kestää viitisen tuntia.

Matka pohjoiselle saarelle alkaa huomenna. Tuukalla on siellä lauantaina puolimatkan kisa. Hieman sitä ennen ja jälkeen on siis tarkoitus harrastaa turismia. Lenkkarit otetaan kuitenkin mukaan ja niitä on tarkoitus ulkoiluttaa normaaliin tahtiin. Tuukka ja Saija ovat vuokranneet auton ja sillä on kätevä liikkua. Huomenna siis autolla saaren toiseen päähän ja lautalla pohjoissaarelle.

Treenien puolella setti oli tänään kympin aamulenkki ja iltapäivästä 4km vr+10x100m +pakara/polvennostojuoksua+ yhdenjalan kyykkyä ja verryttely 6km takaisin asunnolle. Reenin tein paikallisen urheilukenttää ja uimahallia kiertävällä 2,3km reitillä. Lisäsin itse ohjelmaan muutamat hypyt kun aitoja ei löytynyt sekä leukoja ja penkille nousuja. Tuntuma kaikkinensa oli todella huono, ja kantapää hiukan tuntui. Luule, että se ärtyi reippaasta juoksusta uimarannalla. Toisaalta leirin alkuvaiheessa on aina tuskaista ja paranee usein loppua kohti. Toivotaan myös tällä kertaa.

Uudessa-Seelannissa satoi iltapäivästä hiukan vettä. Muuten on ollut lämmintä viime päivinä. Äkkiseltään jopa tuskaisen kuumaa. Eteläisellä pallonpuoliskolla on kuulemma otsonikerros ohuempi ja iho kärventyy helpommin. Etelämannerkin on tuossa ”melko” lähellä ja siksi merivesi hiukan viileää. Tässä päivän biologian tunti

Maanantai oli ensimmäinen kahden reenin päivä. Aamupäivästä tein 15km kiihtyvän. Sykkeet ovat edelleen hiukan koholla ja pientä väsymystä aikaerosta. Lenkkivauhti kiihtyi gps:än mukaan aika kivasti 5.00(131)/4.52(136)/4.43(140)/4.28(149)/4.10(163)/ tässä vaiheessa käännyin vastatuuleen juoksemaan 4.07(160)/4.15(163)/4.05(166)/3.59(168)/3.55(170)/3.58(172) ja ukko hyytyi totaalisesti. Juoksin siis hiekkarannalla, joka oli kyllä kovapohjainen mutta välillä hiukan upottava. Päätin hölkätä vikat kolme kilsaa ja tehdä muutamia rullauksia. Juoksin 6x100m ja meno tuntui hyvältä. Lounaan jälkeen väsytti ihan kivasti ja makoilin vaakatasossa. Tuukka oli aloittanut reenin kello kuusi ja uinut 7,3kilsaa sekä heilunut 50min salilla.

Iltapäivästä oli mukavan tekemisen vuoro. Kävelimme uimarantaa pitkin ja kävimme Subwayssä smoothiella. Tuukalle iski pikkunälkä ja sortui patonkiin. Kuva oheisesta tilanteesta. Kävimme myös uimassa meressä ja oli oikeen hauskaa bodysurffata eli uida aaltoja vastaan ja niiden mukana. Samalla se oli mulla keskivartaloreeni pysyä pystyssä aallokossa.

Iltareeniä menimme juoksemaan Christchurchin keskustassa sijaitsevaan puistoon. Kokoa sillä oli sen verran, että kympin lenkin aikana ehdimme kiertämään puiston kerran. Täällähän on ollut jonkin verran maanjäristyksiä ja keskustan taloista osa on korjauksessa tai aidattu.

Aamulenkin jälkeen paukahti kumma kipu oikeaan kantapäähän. Juoksin iltalenkin buranalla ja toivon että kyseessä ei ole isompi juttu.

sunnuntai kiwien maassa

No niin, reenaus lähtee pikku hiljaa käyntiin. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen lähdin pitkälle lenkille. Tuukka ja Saija oli menossa uimaan alle ennen pyöräreeniä ja sain autokyydin pohjoispuolella kaupunkia sijaitsevaan metsikköön. Kiertelin siellä tunnin ja juoksin motellille. Lämpötila päivän mittaan nousi aika lailla ja meikäläisellä tuli tosi tukala olo. Sykkeet nousivat 140 sykkeestä muutenkin hiukan treenin edetessä, mutta yli 150 oli jo hiukan liikaa. Se kertoo siitä, että elimistössä on rasitusta matkustamisesta ja lämpötilaan kestää sopeutua jonkin aikaa. Tällä kertaa ei olla korkealla, mutta omat haasteensa on 11 tunnin aikaerolla. Tällä hetkellä täällä on ilta puoli yhdeksän ja Suomessa 9.30 aamupäivästä. Hetken siis kestää ennen kuin kroppa sopeutuu uuteen rytmiin. Jonkun arvion mukaan tahti on tunti per päivä.

Juoksubaanat täällä tuntuisivat olevan loistavat. Asvalttia ei tarvi juurikaan takoa ja urheilukenttäkin löytyy. Triatlonistille tämä on huippumesta, kun uimapakkoja löytyy avovedestä uima-altaaseen ja fillarireittejä tasaisesta vuoristoon. Mites se Tuukka tänään reenas, 45min uintia + pyöräilyä kolme tuntia päälle. Siihen nähden meikäläisen tunti neljäviis oli aika kevyt lenkki.

Päivä meni makoillessa ja nyrkkeilijä Eva Walströmistä kertovaa kirjaa lukiessa. Alkuillasta käytiin ruokakaupassa. Tänään oli ilmeisesti normaalia lämpimämpi päivä ja vesisadettakin voi olla joskus tarjolla. Uuden-Seelannin kesä vastaa ehkä Suomen kesää. Kaikin puolin siis siedettävää länsimaalaiselle asukille. On se jännä, miten tännekin päin maapalloa on porukkaa tullut ja jäänyt asumaan.

42k

Kotiutuminen Uuteen-Seelantiin on aloitettu. Väsyneenä ja kaksi ja puoli vuorokautta reissattuani saavuin määränpäähän. Sanotaan, että kauas on pitkä matka. Niin myös tässä asiassa.

Torstaina ehdin käydä pikaisen aamulenkin ennen aamujunaa Helsinkiin. Jyväskylästä ei junaa kulkenut kello kymmenen ja yhden välillä. Toinen oli hiukan aikaisin Hesassa ja toinen liian myöhään. Ei siinä mitään, otin aikaisemman. Kävin veljellä kylässä ja sain häneltä autokyydin lentokentälle.

Pekingin kentälle saavuin reilun kahdeksan tunnin istumisen jälkeen. Ajattelin mennä tutustumaan kylille, kun odotusta oli yhdeksän tuntia. En kuitenkaan uskaltanut, vaan tutustuin maailman suurimman terminaalin tarjontaan. Iltalento Sydney:hin kesti yksitoista tuntia ja onnekseni vierekkäiselle paikalle ei tullut ketään istumaan. Sain siis lisää nukkumatilaa, mutta ei siinä silti ketaroita kunnolla saanut oiottua.

Kolmas lento kesti enää vain kolme tuntia pelipaikalle Christchurchiin. Lentokoneena oli eksoottinen Emiraattien lentofirma ja istumapaikakseni valikoitui aika vekkulisti 42k. Siis maratonin mittainen numero.

Perillä otin pienet kauneusunet, mutta totesin että parempi jättää nukkuminen yöaikaan. Juoksin kevyen tunnin lenkin sortseissa ja teepaidassa. Lämmintä piisasi ja mieli oli positiivinen. Tästä on hyvä jatkaa.