Seuraavaksi meillä on sellainen kohta kuin tavoitteellisuus

Meikäläisestä on tullut todella laiska. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Toisaalta tiedän sen, että ei musta saa yö/pimeäjuoksijaa tekemälläkään. Lamppu otsassa ravaaminen on edelleen kokematon osa-alue mun juoksukärriäärillä. Voin vain kuvitella, kuinka maaseudulla juostaan metsäteitä lamppu otsassa tähän aikaan vuodesta. Joskus Parkanossa kiersin tuttua mestälenkkiä keskellä tietä juosten kuun valossa (peläten ojaan vahingossa juoksemista). Tunnelmaa oli, se täytyy myöntää, mutta hauskaa se ei enää ollut. Lisäksi siihen kun lisätään elementti, että tienpinta on jäinen ja askel lipsuu jokaisella askeleella, alkaa leikki olla kaukana. Joskun olen tämänkin kärsimyksen kestänyt, enää en.

Eilen marssin töiden päätteeksi Kesporttiin ja ostin uudet Icebugit mallia Pytho. Malli taitaa olla juoksutuntumaltaan parasta mahdollista, mutta aika kovat ne on silti. Iskin ne jalkaan, kun lähdimme Henan kanssa kiertämään Jyväsjärveä (16km). Jalat alkoivat kipeytyä loppumatkasta, mutta pitoa kyllä löytyi. Toivon, että lumi hiukan vaimentaa askellusta kunhan talvi saapuu.

Eilen en siis luonnollisestikaan jaksanut lähteä aamulenkille, mutta tänään tsemppasin 10km+3x100m. Juoksu oli aivan kauhean tuntuista. Vasen nivunen oli aika kipä ja jäykkä. Molempiin jalkateriin tuntui hiukan, eikä juoksu niin sanotusti kulkenut. Tämä ajatus mielessä odottelin innolla illan 20km reipasta. Jouni ilmoitti pitävänsä lepopäivän ja kutsui työpäivän jälkeen kahville. Suostuin kohteliaasti ja mietin pystyväni käymään lenkillä myöhemminkin. Kämpille päästyäni realismi kuitenkin iski mieheen. Käynnistin "sosiaalityön oikeudelliset perusteet luentosarjan" netistä, mistä mulla on luentotentti ensi keskiviikkona. Asia on aika mielenkiintoista, mutta melko vaikeaa muistaa. Jos joskus meikä tulee tekemään sosiaalityötä täytyisi työhön liittyvät oikeuspykälät muistaa aika tarkasti kakistelematta.

Tätä kirjoittaessani haen oikeudellisia perusteita olla lähtemättä lenkille ja uskon perusteen löytyvän. Perustelut ovat seuraavat: 1. jalat on kipeät reeneistä ja liukastelusta. 2. laiskuus, kesään on vielä aikaa. 3. ei ole muita päteviä peruseita kuin se, että yhtenä päivänä viikossa voi ottaa laiskasti.

Fida International - Bank4Hope

Katso tämä video YouTubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=zDZ-HzVTyKg&feature=youtube_gdata_player

www.bank4hope.org
www.takalapro.fi

hohhoijaa

Pakko vähä elvistellä vaikka aihetta siihen ei olisikaan. Väsyttää ja puuduttaa tämä syksy, mutta eteenpäin on silti lykittävä. Aivan hetken aikaa olin aamupäivällä fiiliksissä, mutta nopeasti sekin meni ohi. Juoksin nimittäin tulkkaamaan Pupuhuhdan koululle ja takaisin (6km+4km). Eilen illalla kun olin ensimmäisen adventtisunnuntain kirkossa sateli lunta noin 5cm. Se oli aikaisin aamulla aurattu melko hyvin, mutta muutama pyörätien pätkä oli auraamatta kun juoksin tulkauskeikalle.

Lumi suli hiukan päivän mittaan, mutta luulen että juoksukelit ovat liukkaat ainakin seuraavan viikon. Jalat on prakannu hiukan viime päivinä, kun torstaina pikkuvarvas kipeytyi hiukan ja lauantaina vasen jalkaterä. Ehkä varoin varvasta ja siis rasitin toista jalkaa. Hallissa 200m radalla juokseminen kyllä rasittaa jalkoja, mutta olen ajatellut hallireenejä kuitenkin hyödyntää.

Tänään oli illalla tarkoitus juosta reipasta, mutta ulkona lipsuttelu ei kauheesti huvittanut. Anssi ja Dennis oli menossa juoksemaan tonneja ja tuuppasin mukaan. Alku mentiin säyseätä vauhtia, mutta pikku hiljaa kiihdyteltiin. Puoentoista minuutin ja 200m palautushölkän jälkeen vedot kulki noin 3.35, 3.30, 3.16, 3.16, 3.06, 3.02, 3.10 ja 3.07. Päälle olis voinu vetää pari kaksisatasta, mutta säästin ne torstaille. Sen sijaan pyörähdin salilla tekemässä selkiä/vatsoja ja kylkiä. Verkat tänään oli 5+3km.

Eilen juoksimme Markun ja Jarin kanssa ihan hyvän 27km. Huumori oli totutun laadukasta ja aika kului. Kiersimme Laajavuoren purua, missä seuraavan kerran voi juosta varmaan ensi keväänä..

happea ja happoa

Veljen poika, Joonatan, vietti yksivuotissynttäreitä viime viikolla. Varsinaiset synttäribileet oli viime viikonloppuna kun Joelin ja Johannan vanhemmat kävi Hesassa niitä viettämässä. Mulla oli avoimen yliopiston luentoja enkä päässyt bilettämään. Tänä viikonloppuna oli kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien harjoitukset pe ja la. En siis päässyt JKU:n palkintogaalaan eilen enkä tänään Vaajakosken kuohun testijuoksuun. En ole silti kovasti harmissani, sillä tiesin olevani estynyt jo kauan aikaa sitten. Opinnot ovat tällä hetkellä tärkeällä sijalla, sillä monesti keväisin olen missannut kursseja ollessani leireilemässä. Nyt tulevana keväänä olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden harjoittelu sekä tyrkästä kandin työ.

Treenien puolella on tapahtunut seuraavaa. Keskiviikkona skippasin aamulenkin, mikä oli ihan hyväkin sillä sain pikakutsun lähteä kärjäjille. Keikan piti olla to ja pe, mutta tilaus oli tehty ke ja to. No meikä sitten reippaana tupsahti täyteen istuntosaliin ja ilmoitin olevani tulkki. Aivan heti en salista poistunutkaan, sillä vasta seiskalta pääsin iltalenkille. Se olikin varsin tukkoinen ja pakko oli laittaa kävelyksi pariin kertaan. Mies oli henkisesti tyhjä, mutta reippailu Huhtasuon pururadalla teki päänupille hyvää. Tai ainakin siihen asti kun lipsuttelin tulemaan jäistä rinnettä alas jalat kristalleilla. Vältyin kaatumiselta, mutta jalkoihin iski superjumi. Treeni oli siis 13km+3x100m.

Torstaina olin jälleen kärppänä käräjillä tietoisena siitä minkälainen päivä tulisi koittamaan. En taaskaan jaksanut lähteä aamulenkille vaan panostin palautumiseen. Illalla suuntasin Hippokselle vetämään talven ekaa hallireeniä. Se oli 6km vr+3x100m +8x400m/ 1,5min pal 70 sekuntiin (käytännössä 67-69 ja vika 63). Kroppa oli reenistä vähä ihmeissään ja hikeä eli soijaa puski aika lailla. Vähäisen reenin ja tiistaisen hieronnan ansiosta juoksu kuitenkin kulki. Päälle tein 10x6kpl aitakävelyjä ja hölkkäsin 3km kämpille. Paluumatkalla poikkesin Harjun kuntoilulaitteilla. Tuuli humisi puissa kun pumppasin selkiä ja vatsoja hirsipölkyillä. Todella terapeuttista!

Eilen istuttiin siis iltaa SPSS-ohjelmaa tuijottaen ja tutkimusmenetelmiä oppien. Onneksi olin aamupäivällä ehtinyt hipsiä 18km+3x100m. Illlalla kahdeksan jälkeen oli sen verran naatti olo, että oma perjantai sauna teki terää. Silti en tänään jaksanut aamulenkille lähteä. Tuskainen päivä oli siis tiedossa pienessä atk-luokassa. Luennoitsija eteni onneksi varsin verkkaisesti ja hidas nylkkykin pysyi perässä. Vaikeinta oli ehkä paikallaan istuminen ja luiset pakarat tahtoivat puutua. Kahviakin tuli juotua pari kuppia päivän aikana, mikä on puolet enemmän kuin normaalisti..

Kämpille päästyäni seurasin Janne Ryynäsen toisen sijan tuuletusta Rukan yhdistetyssä ennen omaa tuulettelulenkkiä. Aivot saivat kaipaamaansa happea ja lihakset tarvitsemaansa happoa.

muista levätä!

Tähän aikaan vuodesta ei kannata intoilla liikaa treenien puolella. Auringon valon vähyys ja lähestyvät liukkaat kelit ei ole kovin juoksijaystävällinen yhdistelmä. Meikäläistä on ainakin väsyttänyt siihen malliin parina päivänä, että on ollut järkevää himmata. Sunnuntaina hölkkäsin Jarin kanssa 1.55 eli sellaset 25km. Iltapäivä meni hiihtoa katsellessa (näkyi vielä mtv kolmosella). Alkuillasta menin Anterolle pitämään juoksupalaveria. Sain uuden kauden harjoitusohjelman sekä mahan täydeksi syömällä.

Eilen hölkkäsin Jounin kanssa aamusta kevyen kympin ja juoksu tuntui väsyneeltä. Töiden jälkeen avasin ostamani sipsipussin ja läsähdin sohvalle. Olin suunnitellut hölkkääväni Hippokselle tekemään kuntopiiriä, mutta se jäi suosiolla väliin. Päätin panostaa palautumiseen.

Tänään aamulla oli maa valkoisena kun suuntasin aamulenkille (9km+3x100m). Lenkkari tuntui pitävän ihan kivasti, mutta silti loppumatkasta alkoi painamaan. Iltalenkin olin suunnitellut seuraavasti: Hölkkään juoksukuvaukseen Mankolaan, mistä jatkan lenkkiäni. Keli oli kuitenkin sen verran hämärä, että kuvaussessiosta ei tullut mitään. Kiersin Palokan kautta kämpille ja sain mittariin tunti kymmenen (14km+3x10m). Ukko oli totaalisen puhki ja iloinen siitä että palauttava hieronta oli reilun tunnin päästä. Iskin pitsan uuniin ja rentouduin. Taipaleen Timon käsittely oli yhtä mainio kuin aina ennenkin. Jatkossa käyn hänellä parin viikon välein. Vanha näyttää vaativan palautelua kohtuu usein. Kesällä kävin Timolla kerran viikossa.

Ylläotettu kuva on otettu Addiksen harjoitusleiriltä. Olimme siellä Jarin kanssa tammikuussa 2009 ja leiri oli ehkä tähän astisista hienoin. Ensinnäkin Etiopia maana tarjosi historiaa ja mielenkiintoisen kulttuurin. Toiseksi korkeutta löytyi väliltä 2400-3000m ja kolmanneksi maa tuottaa kestävyyskoneita.