Jouluviikko ja matka Etiopiaan

Jouluviikolla juoksin ensin sunnuntaina lauantain pitkän 30km lenkin jälkeen Hannen kanssa kevyen 20km. Edellispäivän lipsuttelu ja kiihdyttely painoi pikkasen jaloissa. Päivä meni nopeasti kun kävimme hevosta ajamassa ja viemässä joululahjoja veljen perheelle. Illasta pakkailimme kamoja joulun viettoa varten. Maanantaina aamulla  hoidin yhden tulkkauskeikan, minkä jälkeen kipikipi suuntasin Hippokselle treenaamaan. Olo oli tukkoinen ja jopa flunssainen ja ennakkoon ajattelin juoksevani vain muutaman vedon. Olotila kuitenkin parani, eikä vetojen vauhdit olleet maksimissaan. Jaksoin juosta kahdeksan kappaletta, minkä jälkeen riitti. Päälle kuitenkin kirmasimme 2x200m 31-30 sen jälkeen kun viimeisen vedon vikat 200m oli hieman kiihdytelty. Vauhdit tonneissa eikat kaksi 3.20 sitten 3.15 ja vika 3min alle. Mies oli sen verran väsynyt, että en palautuksen aikana hölkännyt 200m vaan seisoskelin paikallaan. Treeneissä mukana oli Daniel ja Ross, jotka antoivat buustia treeniin.

Hallilta selvittyäni oli Hannekin jo päässyt töistä ja nopean tankkauksen jälkeen starttasimme auton kohti Teuvaa. Edessä oli pieni koukkaus Seinäjoen kautta, mistä Supertsportista hain uudet Sarvan Xerot nastakenkät. Odotettavissa oli liukkaita kelejä, mutta vesisade ja plussa kelit sulatti aika hyvin myös syrjäiset pikkutiet. Edessä oli siis musta joulu vesisateen kera. Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, vaan saimme viettää mukavan joulun ensin Hannen vanhempien luona ja sen jälkeen mun vanhempien. Joululahjojakin tuli jaettua kahteen otteeseen ja joulupukki kävi muorinsa kanssa Hannen veljen lapsia ilahduttamassa.

Jouluaattona juoksin vain 15km kevyttä +4x100m tukkoisella kululla. Loppupäivä meni joulukaupalla käydessä, vieden kynttilöitä haudalle sekä joulun vietossa. Jouluruoka oli hyvää sitä oli paljon tarjolla ja seurakin mainiota. Testasin Sarvoja lyhyen pätkän pellon jäätiköllä juosten ja ihan hyvin tuntuivat toivan. Ice Bugeihin verrattyna tuntuma oli lenkkarimaisempi. Sarvat ovat kevyemmät, kiertolöysemmät ja kapeammat lestiltään. Tuntuma on napakka ja nastoitus yhtä hyvä kuin Icebugeissa. Myös iskunvaimennus tuntuu pikkasen paremmalta joskaan ei yhtä hyvä kuin suosimissani Niken Pegasuksissa tai Adidaksen Glideissa.

Ensimmäisenä joulupäivänä kiiruhdimme Alajärvelle vanhempiani ja siskoani tapaamaan. Nukuin jäälleen pitkään ja hämärää oli niin pitkään, että ei meinannut sängystä ylös päästä. Flunssainen ja tukkoinen olo jatkui ja juoksin vain kevyen kympin lenkin parilla rullauksella. Joulupuuron jälkeen ajelimme pari tuntia ja kävimme illalla porukalla kevyellä kävelylenkillä. Pimeää oli ja vettä sateli. Joulupöytä oli jälleen koreaksi katettu ja nautimme toistemme seurasta. Ennen lahjojen jakoa kävimme seurakunnassa kuuntelemassa kuoroa, missä isäni laulaa. Joululahjaksi saimme mm auton takakonttiin sopivan lumilapion. Ipadin Angry Birds osoittautui kiinnostavaksi peliksi.

Toinen joulupäivä oli yllättäen aurinkoinen kun kiersimme Alajärveä juosten. Välillä oikein häikäisi naamalle tuo outo valoilmiö. Juoksu kulki jo pikkasen paremmin ja kiihdyttelin (3.40) lenkin loppua kohti. Kilsoja 23km+3x100m kohtalaisella kululla. Lounaan jälkeen oli edessä taas pari tuntia autolla ajoa Jyväskylään. Hämärä jo ehti tulla ennen kuin edes pääsimme liikkeelle. Perille kuitenkin päästiin  ja edessä oli uudelleen pakkausta.

Lentopäivänä ulkoilin tunnin (12km+3x100m) verran aamusta ja jatkoin pakkausta. Kroppa oli väsynyt ja alaselässä tunsi että paljon on istuttu autossa. Kävin yliopistolla lounaalla ja 13.30 Jaakko tuli hakemaan kotiovelta autolla. Jari napattiin kyytiin Keltinmäestä ja matka jatkui Pirkkalan lentoasemalle. Markku tavattiin Tukholman lentokentältä, minne hän oli lentänyt Turusta. Vaihtoaika oli nelisen tuntia ja ehdime syödä kunnon buritot.  Valokuvaus ja videointi alkoi saman tien ja olen saanut jo yhden videokoosteen tehtyä. Sen nettiin saanti voi kestää hieman, mutta onnistuu viimeistään Suomessa.

Pitkä lento Addis Abebaan onnistui melko kivuttomasti. Olin lähtiessä laittanut pohkeisiin ZeroPoint tukisäärystimet, mitkä otin kesken lennon pois nilkat kun alkoivat turvota. Ehkä pitäisi olla paremmat tukisukat tai sitten ei käyttää mitään lennettäessä. Lentokoneen huonoilla penkeillä nukkuessa paikat tahtoivat puutua koko ajan eikä varmaankaan paria tuntia enempää tullut nukuttua. Addis Abeban lentokentällä meni vielä pari tuntia saapumisen jälkeen ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Taksi Yaya Villageen Resorttiin Sulultaan (neljä tähteä) vei puolisen tuntia. Kuskin lisäksi kyytiin tuli muuan mies maastopyörän kanssa, joka osoittautui Lontoon olympialaisten 7ksi ja 8ksi vitosella ja kympillä juosseen brittinaisjuoksijan siipaksi.

Yaya Village on Joseph Kiburin omistama (Haile osaomistaja) idyllinen hotelli 10km Addiksesta vuorien toisella puolella, missä on puhtaampaa ilmaa ja korkeutta 2750m. Alue on lähes asumatonta seutua ja tarjoa metsikköä ja nurmea juostavaksi kilometrikaupalla. Neljä vuotta sitten kun Jarin kanssa kävimme Sulultassa juoksemassa tutuksi tuli Sateliittiantennien ympäristö. Ajoimme sinne aina taksille keskustasta reenaamaan. Myös paikalliset huiput ja seurajuoksijat suosivat seutua. Tänään aamulla metsiköstä pujahti aina vähän väliä joku juoksija ja kerran Dibaban siskoksista joku miesjäniksen vetämänä. Aamulenkki oli 10km tunnissa+6x100m. Välillä tuli käveltyä kun katselin josko kioskista löytyisi banaania ostettavaksi.

Eilen aamupäivällä siis saavuimme perille. Pienen huilimisen jälkeen menimme lounaalle ja aika pian sen jälkeen puolentoista tunnin (9km) kävelylenkille. Selvitimme reitin laakson pohjalle, missä voi myös kirmailla. Lopussa juoksin muutaman kilometrin ja kävin myös Bekelen tartankentän tsekkaamassa. Bekele avasi elokuussa oman hotellin, joka ei ainakaan päälle päin vaikuttanut yhtä hienolta kun tämä. Nyt meidän pitää maksaa 10 dollaria, kerta mikäli haluamme radalle vetoja vetämään.  Ehkä muutaman kerran käymmekin, mutta nyt on korkeaan ilmaan totuttelujakso edessä. Alun löysäilyt kyllä jeesaavat leirin lopussa.

Eilisen ulkoilun jäkeen kävimme salilla jumppaamassa. Teimme penkille nousua, aitakävelyä sekä penkkiä. Myös selkiä/vatsoja/kylkiä oli ohjelmassa sekä saunomista. Harvian kiukaasta irtosi 60 asteen lämmöt, mikä oli ihan sopivasti. Etiopian pojat eivät uskaltautuneet löylyihin samaan aikaan. Salin puolelle alkoi valua juoksiporukkaa enemmänkin ja ilmeisesti Djiboutin juoksukone ja muitakin kovia tyrkki reenejään. Aika heppoisiltä näytti punttiharjoittelu parilla kaverilla. Viereisellä pöydällä naishieroja käsitteli juoksijoita ja Yaya Girls-järjestön tytöt opiskelivat hierojan taitoja. Kyseessä on järjestö, joka auttaa ja kouluttaa tyttöjä. Netistä ja facebookist löytyy sivut ja tietoa. 

Hyvää paikassa on siis puhdas ja ohut ilma sekä maaseutumainen ympäristö vieressä olevaan miljoonakaupunkiin verrattuna. Saimme 20% alennuksen 60 dollarin täyshoitohinnasta (3ruokaa päivässä). Huoneet ovat tosi siistejä ja ruokaa saa tilata kattavasta listasta. Netti ei toimi nyt huoneissa ja tietoa ei ole koska toimii. Kannattaa käydä ehkä keskustan nettikahvilassa. Vettä kannattaa juoda korkealla ja kolme litran pulloa saa jokaisen aterian yhteydessä. Alueelle on rakennettu 950m pitkä juoksupätkä ja 400m juoksurata lievästi loivaan rinteeseen. Keskellä on pari futiskenttää sekä lentopallokenttiä. Hevosia voi ratsastaa jos siltä tuntuu, mutta punttisali on myös ehkä olennaisempi juttu. Vapaita painoja ja laitteita löytyy jonkin verran sekä aitoja. Pilatesrullaa, jumppapalloa ym on myös hankittu kivasti. Luulen että kyseessä on Hailen oman salin (keskustassa yhdessä business rakennuksen ja elokuvateatterin) lisäksi maan kattavimpia. Ei vedä vertoja Jyväskylän Hippokselle, mutta täällä juostaankin juoksulahjoilla ja voimaharjoittelua tarjoa luojan luoma luonto.

Kuvia ja päivityksiä myöhemmin lisää!