Kulunut viikko meni aika vaihtelevasti. Lauantain pitkän lenkin jälkeen nilkkaa jomotti illalla. Kävelimme Paviljonkiin joulumessuja katsomaan. Ihan tavallista arkiliikuntaa siis. Sunnuntaina päätin tehdä peliliikkeen ja lähdin uimahallille kuntoilemaan. Setiksi suunnittelin tunnin vesijuoksua ja puolen tunnin uintia. Tämän myös toteutinkin ja koskaan aiemmin ei korvaava treeni ole sujunut yhtä vaivatta. Uima-hallin seinälle on nimittäin kiinnitetty jumboiso televisionäyttö ja sieltä näytettiin Rukan maailmancupin hiihtokisoja. Aina välillä piti pää kääntää pois näytöltä kun altaan mitta on 50metriä. Ongelma se ei kuitenkaan ollut, sillä voihan sitä vesijuoksua tehdä peruuttamallakin. Tunti polskimista tuli kuitenkin nopeasti mittariin ja siirryin toiselle radalla uimaan. Uinti tuntui sujuvan ja kroppa oli muutenkin vireessä.
Maanantaina kokeilin kepillä jäätä eli aamulenkkiä ja normi 9km+3x100m meni ihan kivasti. Illaksi verkkasin 3km hallille, missä juoksimme 6x2km/1,5min palautuksella. Jaakko oli harjoittelemassa maitohappomittarin käyttöä ja otti näytteet neljästä ekasta vedosta. Ihan hyvältä ne näyttivät, sillä lukemat olivat muistaakseni 1.9, 2.6, 2.7 ja 2.7. Syke noin 3.25 vauhdissa nousi vasta loppupuolella 160 tuntumaan, mikä oli hyvä asia se. Vielä parempi oli, että mattotestissä anaerobiseksi kynnykseksi mitattiin 3.20 vauhti, 170 syke ja 3.0 happolukema. Nyt mentiin sen alle ja tarkoitushan on treenaamalla saada tuota kynnystä nostettua ylemmäksi. Yhtään ei haittaisi jos se olisi 3.15 paikkeilla niin maratonilla olisi hiukan pelivaraa enemmän. Toivotaan, että talven treenit tekevät tehtävänsä.
Maitohappojen mittaaminen oli valmistelua Etiopian leiriä varten, missä myös mittailemme laktaatteja. Ajatuksena on treenata oikealla tehoalueella korkealla kun helposti vetää liian kovaa. Malttia vaan vauhteihin niin kyllä se kunto siellä kohoaa.
Tiistaina oli normaali 3km+maksimipuntti+3km. Rauta nousi hyvin, vaikka edellispäivänä oli ollut kova päivä. Jalat tuntui muutenkin hyviltä. Istuin kirjastolla neljään asti gradua kirjoittamassa, minkä jälkeen siirryin lyhyen matkan uimahallille. Siellä melkein sama kuin sunnuntaina. Ainut ero, että venytin vesijuoksua 10min pidempään ja uinti jäi 20 minuuttiin. Sen verran tehokas päivä oli, että illalla ehdimme vielä Hannen kanssa jouluostoksillekin.
Keskiviikko oli varsin mielenkiintoinen päivä. Aamulla normi 9km+3x100m ja päivällä hieronta Tommi Mäkisen ralliautotehtaalla Puuppolassa. Oli itse rallikuski käsiteltävänä mua ennen sanoi oikein käsipäivää. Hieroja käsitteli hyvin jalkapohjaa, joka tuntui olevan jumissa. Kireyttä oli myös peroneus jänteen seudulla sekä pikkasen pohkeessa. Jalkapöytä alkoi toimia heti paremmin käsittelyn jälkeen ja ongelman ydin alkoi selvitä. Jalkapöytä ja -nilkka on syksyn mittaan mennyt jumeksiin ja käsittely oli enemmän kuin suotavaa.
Keskiviikon iltatreeni oli 15km reipasta, joka kulki ihan kivasti 3.50 vauhdilla 150 sykkeellä. Askellus tuntui paljon paremmalta ja tasapainoisemmalta päivällisen käsittelyn jälkeen. Prosessi jatkui vielä seuraavana päivänä kun kävimme aamupilateksessa klo 8. Vasta sen jälkeen hölkkäilin aamulenkin. Päivällä kävin vielä kiropraktikolla, joka käsitteli nilkkaa helmikuussa kun siinä oli vaivaa. Ilmeisesti aiemmat pari murtumaa jalkapöydissä aiheuttaa pientä liikkumattomuutta ja saattaa aiheuttaa lukkotiloja. Nyt sitä kuitenkin availtiin hiukan ja ensi kerran tiedän mennä heti jos vastaavaa vaivaa ilmenee. Ei kannata odottaa että jumi ja nilkan jäykkyys aiheuttaa nilkkavaivaa.
Torstai illan treeni oli mäkijuoksua 6x2min/500m Kyllä terveysaseman takana. Mukana oli Daniel ja Ross tsemppaamassa veteraania. Tämän jälkeen teimme Hipposhallilla 6x30m pakara/polvennostojuoksua+ 5x10 loikkaa pehmeällä matolla ilman kenkiä sekä 10x100m rullauksia. Päivän kilometrimäärä 9+17.
Perjantaina aamulla juoksin yön aikana sataneessa lumessa 12km ja illalla Parkanossa 16km puolireipasta mutu tuntumalla. Juoksu nimittäin kulki sen verran hyvin, että annoin mennä. Vauhti arviolta 4.10-20, mutta saatan olla väärässäkin. Garmin ei ollut päällä toisin kuin seuraavan päivän pitkällä lenkillä. Lähdin rohkeasti 5cm lumeen juoksemaan Lapinnevan kautta. Kello hyytyi tunnin juoksun jälkeen, mutta mies vasta kahden tunnin. Kiihdyttelin vikat 5km niin että syke saattoi olla 150 luokkaa. Lunta oli tosiaan sadellut sen verran, että askel pyöri tossun alla. Toisaalta jaloissa oli hyvä ja vahva fiilis. Polvi nousi ja nilkat tekivät aktiivisesti töitä. Alaselkää ei alkanut jomottaa kuten yleensä liukkaalla juostessa, mikä on hyvä merkki sekin. Kotona tein heti 10 leukaa ja venyttelin.
Huomenna kisataan EM-maastoissa suomalaisittan pienellä porukalla. Toivotaan, että ensi helmikuun Armaghin 5km katukisaan lähtee miehiä. Ei muuta kuin järjestäjiin vain yhteyttä ottamaan ja tyrkylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti