Tänään sitten menin hermot ja lähdin hermolenkille. Ei vaan. Selkä ja pakarat oli jo aika lailla jumissa istumisesta ja makoilusta, joten päätin lähteä ulkoiluttamaan niitä Antin kanssa. Kova seiska viiden minuutin vauhtia hienoilla hiekkabaanoilla. Olo oli vielä sen verran vaisu, että juoksemisesta ei juuri nauttinut. Tuntuma oli kuin ei olisi koskaan juossut. Nyt tiedän miltä valmennuspäälliköstä tuntuu. Löysä olo jaloissa.
Karhu viesti lähestyy ja samoin JKU:n joukkueen kokoonpano. Tunkua tuohon maineekkaaseen porukkaan on. Ongelmana on, että osuuksia on vain seitsemän. Antti tähyää a-porukan paikkaa ja varmasti pistää junnut tiukoille karsinnassa Teivo cupissa tai omassa Palokka cupissa. Spekulointi jatkuu keiden ei tarvitse karsia ja ketkä kisaavat.

viides paiva

Kylla sita alkaa vakistenkin jo laskemaan juoksemattomia paivia. Viides on menossa nyt ja vielakin vilutta aina valilla. Viime yona oli kuumetta ja sen laskiessa jarkyttava tuskanhiki.

En ole kuitenkaan taysin jaanyt tuleen makaamaan, vaan kevytta turismia on tullut harrastettua. Tanaan menimme 3km paahan bussilla, missa sijaitsee Santo Antonio. Kaupungista nakyy levean joen toiselle puolelle, missa sijaitsee Espanja. Mukana reissulla oli Joona Ojapalo, joka on yksin leireilemassa asenteella. Tulomatkalla tuli poikettua Lidl nimisessa ruokakaupassa

Tama Monte Gordo on elakelaisten, lahinna hollantilaisten, suosima lomapaikka. Urheilijoita on ilmeisesti melko paljon, mutta en ole viela lenkilla tai urheilukentalla kaynyt, joten heita ei juuri ole nakynyt. (kuva) Parempia aikoja odotellessa ostin kioskista oikein hienon tikkujaatelon.

Neljas paiva menossa ilman juoksua ja fiilikset sen mukaiset. Kiva tulla etelaan makoilemaan ja sairastamaan. Ajateltu puolimaraton ei siis toteudu ja sekin harmittaa. Katselin tuossa harjoitus paivakirjaa ja huomasin, etta ihan hyvaa settia tuli vedettya pari viikkoa sm-hallien jalkeen. Vauhdit oli kisan jalkeen kohdillaan ja siihen ajattelin vetaa maaraa hieman. Eka viikko 175 ja toinen jo 200 sisaltaen pitkia kiihvytavauhtisia ja reippaita. Fiilikset oli kylla tosi hyvat viime perjantaina kun Erikin kanssa juostiin 10+10 reipasta. Reenin jalkeen menin Parkanoon viikonlopuksi porukoita morjestamaan, mista virus yllattaen sitten tuli. Aina ei voi voittaa, mutta seuraavina kertoina otan fobia asenteen kun tarkea kisa on tulossa. Viimeksi olin noro viruksen kourissa ennen sm-maastoja ja kovassa flunssassa ennen Frankfurttia. Taitaa olla niin, etta kun on ukko kunnossa niin silloin tautu iskee helpommin. Huumori pois seuraavilla kerroilla ja parempi jaada omaan huussiin keskittymaan.
Viereinen kuva on otettu ensimmaisena paivana. Antti tutkailee harjoitusohjelmaa (karttaa) Kalajoen hiekkasarkilla.

Niin vain piti käydä, että tämä mies kehitti itselleen kuumeen heti tänne Portugaliin saavuttuani. Lennot menivät hyvin ja yötä piti olla Franfurtin kentällä. Siellä söin illalliseksi kunnon 300 gramman pihvin, eikä hintakaan ollut kalleimmasta päästä. Suomessa hinta olisi ollut tuplana. Aamun herätys oli viideltä ja olo oli jo tuolloin tukkoinen. Jatkolento lähti 6.50. Peruspositiivisen asenteen omaavana toivon taudin menevän nopeasti ohi niin, että valmistautuminen sunnuntain Lissabonin puolikkaalle voi jatkua.

Antti ja Tuija Leskinen ovat siis matkakumppaneina ja tarkoitus on saada JKU:n valmennuspäällikkö jälleen reenin makuun. Työkiireiden vuoksi hän ei ole aivan täysiä pystynyt panostamaan juoksuun, mutta eilen löimme lukkoon jo suunnitelmia Berliinin maratonista syksymmällä. Itse voin tässä parempia aikoja odotellessa vaikka tehdä Swahilin kielen käännöksiä.

Edellinen teksi oli kirjoitettu eilen. Tanaan tilanne on sama ja yolla oli lampoa aika lailla. Tulin tanne nettikahvilaan ja peruin Lissabonin majoituksen. Osallistumismaksua ei voi siirtaa eika rahaa tule takaisin. Se raha siis meni sinne, ehka ensi vuonna uudestaan. Harmi vaan, kun kuntokin olisi ollut hyva puolikasta ajatellen. Testataan sita sitten sm-maantiella.

Saavuin myöhään eilen illalla tänne Parkanoon. Ennen matkalle lähtöä tein Erikin kanssa pari kymppiä niin että jälkimmäinen kymppi oli reipasta. Nopein mitattu kilometri oli 3.40. Päivän saldoksi tulikin 33km. Illalla kyllä hieman väsytti, mutta junaan oli raahauduttava laukkuineen. Tampereella oli tunnin odotus ja morjestin Ristoa, joka kiiruhti Pirkkahallin treeneistä vanhaa seurakaveria tervehtimään.

Tänään ohjelmassa oli vain yksi lenkki, mutta sitäkin pitempi. Paperilla luki 30km, mutta juoksin 2.20 ajallisesti, mikä on noin 28km. Kyllä siihenkin sai lykkiä. Juoksu kuitenkin kulki kohtuu hyvin ja mielessä oli seuraavan sunnuntain Lissabonin puolikas. Yksin juostessa kyllä lenkit tuntuu pidemmiltä. Toisaalta ei kulu energiaa jutusteluun ja saat juosta juuri niin hiljaa tai kovaa kuin huvittaa. Lenkki kiersi tutun Lapinnevan kautta, josta olen aikaisemmin kirjoittanut.

Riston etelän leiri lähestyy. Pari päivää sitten ääniä pojilla oli 400 ja nyt lukema huitelee jo 500 paremmalla puolella!