Viimeista viedaan

Torstaina oli ulkoilupäivä.  Aamulla juoksin 15km ja illalla toisen mokoman. Lenkin päälle tein aina vauhdikkaita satasia loivaan alamäkeen Yayan pihassa 6x100m. Perjantaina ei käyty enää kaupungilla rilluttelemassa vaan keskityttiin illan treeniin ja huilaamiseen. Se tekikin hyvää ja 5x8minuuttia kulki jo kivasti. Vauhti 160 sykkeillä oli 3.35-25 luokkaa ja maitohapot juuri anakynnyksellä eli 3.1. Ensimmäinen koe näytti 4.1 neljännen vedon jälkeen, mikä pikkasen säpsäytti. Pyrin kuitenkin, että en kirraa vauhteja edes viimeisessä vedossa ja sen jälkeen siis tuo 3.1. Treeni osoitti, että sopeutuminen korkealle on hyvässä vauhdissa ja myös vauhdit petraantuvat sykkeiden pysyessä samana kuin edellisellä viikolla.

Lauantaina oli aamulla 10km+6x100m ja illalla 12km kevyttä kiihtyvää reipasta. Kyseesä oli siis palautuspäivä enkä reippaassa antanut sykkeen nousta yli 150. Silti vauhdit olivat jo parempaa luokkaa ja 4min/km vauhtia jo lähenneltiin. Sunnuntaille päätin jättää viikon maratontreenin edellisviikon tapaan. Silloin nousin kolmeen tonniin ja laskeuduin 2600 metriin takaisin korkealle palaten. Nyt suunnittelin juoksevani Entoton kirkolle päin, missä olemme jo pari kertaa käyneet kääntymässä. Nyt vain päätin jatkaa eteenpäin niin pitkälle kuin pääsen. Matkaoppaan mukaan korkein kohta ulottuu 3300 metrin korkeuteen. Ehdin pikkasen alle 3200 kun olin jo juossut 15km yhteen suuntaan. Oli siis käännyttävä takaisin ettei mene ylipitkäksi. Juoksu tuntui hyvältä ja kuljetin mukana juomavyötä. Matkalla ihastelin kirkkoon menevää Timkat (Johannes kastaja juhla) juhlijaa. Kaikilla oli valkoista päällä ja selkeästi oli vuoden ykkösjuhla menossa.

Menomatkan ensimmäiseen kymppiin käytin 57min. Seuraava vitonen ja paluu yhteensä 53min. Alamäki jatkui ja viimeinen kymppi tuli jo 42min kun jo pikkasen reippailin lopun asvalttipätkällä. Energiaa riitti hyvin kropassa eivätkä jalatkaan olleet pahemmin puhki nousuista. Loppupäivän kyllä väsytti, mutta mikäs sitä on juoksuleirillä loikoilla sängyllä ja kerätä voimia. Gradu ei ole tällä leirillä edennyt ollenkaan, mutta se oli vähän oletettavissakin. Viikon päästä ollaan kuitenkin Suomessa ja arki on siellä edessä. Helmikuun 2. päivä on tiedossa maastojuoksukisa Portugalin Albufeirassa JKU:n porukalla, mutta muuten maratontreenit jatkuvat normaalisti. Vielä kuitenkin on yksi viikko aikaa tehdä hyviä harjoituksia Sulultan 2750metrin korkeudessa ja nauttia lämmöstä.