Kesaflunssaa

Edellinen treeniviikko päättyi sunnuntaina reippaaseen 20km lenkkiin. Päätimme lähteä kokeilemaan kepillä jäätä ja katsoa kauanko pysyisimme olympiafinaalistin peesissä. Jo alkumatka  näytti, että kärsimystä olisi edessä. Laskeuduimme kivikkoista tietä alas laakson pohjalle ja vauhti näytti neljää. Kroppa teki töitä alusta lähtien ja katsoimme Jaakon kanssa parhaaksi jättäytyä suosiolla jonon hännille. Edellispäivänä vedetty hyvä vetotreeni painoi selkeästi kropassa. Syke naputti lähemmäs lukemaa 150 ja keuhkot tekivät töitä. Alkavasta sääriluun murtumasta toipuva Jaakko oli vielä kovemmalla ja jäi myös minusta. Kärkiporukka jatkoi loittonemistaan, missä suomen Aki Nummela piti Suomen lipun värejä yllä. Hotellin työntekijä oli onneksi mukanamme, joka johdatteli meidät paluumatkalle. Paluu oli niin tiukkaan ylämäkeen, että piti laittaa kävelyksi. Jaakolle annoin yhden geelin, joka ilmeisesti auttoi hetkellisesti, mutta jo seuraavana päivänä mies oli vatsataudin kourissa. Tauti oli niin voimakas, että piti sängyssä koko maanantai päivän ja ensimmäisiä juoksuaskeleitä Jaakko otti vasta torstaina.

Sunnuntain lenkin pituus oli vain 20km, mutta rasittavuudeltaan vastasi pidempää lenkkiä. Maanantaina oli edessä palauttelua ja aamupäivästä teimme Jarin, Akin ja Caritan kanssa mukavan vaelluslenkin Entotoon. Reilussa kahdessa tunnissa ehdimme nousta vuoren päälle, kävellä isolta tieltä Entoton kirkolle, heittää pieni lenkura Entoton nurmikolla ja palata juosten takaisin ison tien varteen. Tässä vaiheessa päätimme ottaa autokyydin takaisin Yayaan, mutta Jari rullasi alamäen juosten ja sai parikymppiä täyteen. Meille tuli 16km+6x100m Entoton nurtseilla. Illalla oli hyvä kulku ja Akin kanssa juoksimme 11km jopa alle 5min vauhdilla.

Flunssainen olo iski kroppaan maanantai-tiistai välisenä yönä. Aamulenkki (10km+6x100m) oli tukkoinen, mutta illalla intouduin vielä juoksemaan 15km reippaan. Alku 5km oli loivaan alamäkeen sateliitti nurmikolle 140 sykkeellä. Seuraava 5km oli yksi kierros laajaa nurmialuetta kiertäen 150 sykkeellä ja seuraava 5km loivaa nousua takaisin hotellille 155 sykkeellä. Vauhti oli 4min/km tuntumassa koko ajan ja maastosta johtuen rasitustaso nousi kuten oli tarkoituskin. Illalla mies oli melko väsynyt ja seuraava päivä oli vielä flunssaisempi. Keskiviikon aamulenkki oli todella nihkeä 10km+3x100m ja loppupäivän käytin sängyllä maaten. Pojat lähtivät käymään Addiksen keskustassa, mutta itse päätin säästellä voimia illan lenkkiä varten. Otin lounaan jälkeen parin tunnin päikkärit ja mittasin kuumeen. Se näytti pientä lämpöä 37.1c ja päätin skipata illan treenin (20km). Pojat palasivat rasittavalta kaupunkireissulta pari Etiopian paitaa rikkaampana. Päätin kuvata Yayan kukkia ja tehdä taas uuden videon. Niitä on jonossa You Tubeen laitettavaksi nelisen kappaletta ja toivon mukaan huomenna saan ne sinne tyrkättyä kun seuraavan kerran käymme Addiksessa.

Torstaina oli jälleen freesimpi olo, kun Jaakon kanssa ulkoilimme aamusta 6km ja kävimme puntilla. Nyt vuorostaan Jari oli vatsataudissa ja poissa pelistä. Teimme salilla hieman normaalia kevyemmän setin sisältäen selkiä/vatsoja, penkille nousua, kyykkyä, askelkyykkyä, takareisiä sekä lisäbonuksena yksi liike käsille. Päälle rullailimme Yayan nurmikolla avojaloin 10xn.60m ja treeni alkoi olla paketissa. Ennen aamupalaa nautin palautumisjuomaa ja toivon etteivät lihakset pahemmin kipeytyisi. Päivä kului jälleen rötvätessä ja flunssainen olo helpotti pikku hiljaa. Illan tunnin vauhtileikittelyssä oli superhyvä kulku päällä. Juoksimme eukaliptusmetsässä siksakkia Jaakon määrätessä tahdin ja vedot olivat 1/2/3min mittaisia. Palautus oli Suomen mittapuun mukaan mummohölkkää, mikä sopii hyvin näihin korkeuksiin.  Suorastaan nautin metsikössä juoksentelusta, enkä enää ihmettele miksi se on niin suorittua Etiopiassa. Kilsoja ei tule paljoa, mutta kello käy ja hengitys tekee töitä. Samalla juoksija vaihtelee rytmiään jatkuvasti kevyesti juosten vaihtelevassa maastossa. Ei onnistu aivan helposti meiltä länsimaalaisilta, jotka olemme tottuneet juoksemaan aina tasaisilla alustoilla.

Nilkka on toistaiseksi kestänyt hyvin juoksemista. Olen jumpannut sitä päivittäin,  mutta pieni huolenaihe se edelleen on. Aika näyttää miten se tulee kestämään ja osaanko tehdä oikeita ratkaisuja tarvittaessa. Lähinnä se tarkoittaa korvaavien tekemistä. Suomeen palattua pitäisi alottaa kovempi luukutus maratonvauhtia etsien. Leiriltä haettu hyvä pohja ja veriarvot tulisi siirtää siis vauhtikestävyydeksi ja maratonia palvelevaksi treeniksi. Hallikausi jää väliin ja keskittyminen tulisi olla vain ja ainoastaan kevään maratonilla (Rotterdam). 

Videoita laitoin tanaan kuusi kappaletta you tubeen. Kannattaa myos tsekkailla niita.