Kankaanpää

Talven ensilumet satoivat jo lokakuun puolella. Sinänsä ne tulivat juuri harmittavaan aikaan, kun oli tarkoitus ajaa viikonloppuna kesärenkailla Parkanoon talvirenkaita vaihtamaan. Samaan syssyyn olisi ollut kymppi Kankaanpäässä/Niinisalossa ja lehtiäkin olisimme ehtineet haravoida. Lunta kuitenkin oli maassa perjantaina sen verran, että päätimme siirtyä vaihtehtoon b. Se oli autokyyti Jaakon talvirenkain varustetulla kyydilla varhain lauantai aamuna kisoihin ja paluumatkalla talvirenkaat auton takakontissa Jyväskylään. Näin toimimmekin ja renkaat vaihtuivat kivasti ostoskeskuksen parkkihallissa alle puolessa tunnissa lauantai-illalla.

Perjantaina juoksin jäisellä tiellä vain 8km+kiihdyttelin 4xminuutin. Tuntuma tuntui olevan hukassa ja reidet jäässä. Loppuviikko oli kuitenkin aika kevyt harjoituksellisesti ja tiesin juoksun kulkevan. Niinisalon ala-asteella lähellä tykistörykmenttiä,  missä kävin armeijan syksyllä 1998 sijaitsi kisapaikka. Olimme aamulla kello 6.15 lähteneet liikkeelle ja valoisuus lisääntyi samaa vauhtia kuin lähestyimme Virtoja. Siellä pidimme pienen pullakahvitauon ja yhdeksä maissa olimme pelipaikalla. Parkkipaikkana toimineelle pellolle kurvasi samaan aikaan Mikko Tynin ja Annemari Sandellin autot ja tunnelma alkoi nousta. Liikkeellä oli selkeästi latojia ja hyvät kisat tiedossa.

Ilmassa oli pari astetta pakkasta, mutta järjestäjät saivat suolaamalla reitin sulaksi ja melko kuivaksi. Maratonin aikana tuli pieni lumikuuro ja tuulta oli ajoittain. Kympin reitillä oli sopivasti mutkaa eikä vastatuulta ollut kovin pitkää matkaa kerralla. Ampasin liikkeelle 3.02 kilometrillä ja juoksu tuntui tosi helpolta. Seuraava 3.06 oli myötäseen ja edelleen ihmettelin kulkia. Seuraavat alkoivat jo hidastua ja 4km kääntöpaikan jälkeen vauhti pyssäsi 3.20 tuntumaan. Lisälenkki varuskunta-alueen henkilökunnan lähiön ja pääportin sekä sotkun ohi oli nopeaa juostavaa asvalttia. Verrytellessä kiersimme vastasuuntaan ja sain hiukan hitaammassa vauhdissa fiilisteltyä vanhoja muistoja. Menimme mm varuskuntasairaalan ohi, missä joskus tuli itsekin vietettyä aikaa. Upseerikerholle ei sen sijaan ollut asia, mutta sotilaskotiin sitäkin useammin.

Oma juoksu tuntui siis hyvältä varsinkin kun alla oli Niken Lunaracerit. Matkan aikana haaveilin veteraanien Suomen ennätyksestä ja myöhemmin 32min alittamisesta. Yritin lopussa pitää vauhtia, mutta totesin päälle 32min menevän. Maalissa oli kuitenkin tyytyväinen mies ja pääsin antamaan haastattelua vanhana Satakuntalaisena. Kuuluttaja muisti minut vanhana Parkanon Urheilijoiden edustajana ja itsekin muistin miehen lakonisen äänen. Alkuverkka oli 4km paikkeilla ja loppuverkkaa (5km) teimme kisareitillä puolimaratonin menijöitä kannustaen. Kiva oli seurata toisten juoksua monta tuttua naamaa näkyi. Aikani 32.23 tyydytti kyllä ja vähän teki mieli puolimaratonillekin. Parempi lienee edetä askel kerrallaan treenejä koventaen kohti kevättä. Näin homma pysyy nousujohteisena ja tekeminen mielekkäänä.

Kisan jälkeen tarjolla oli lämmin suihku ja hernekeittoa. Mukana matkassa ollut vaihtari Daniel Espanjasta nautti varmasti suomalaisesta hölkkäkulttuurista. Saimme talvirenkaat tosiaan kyytiin Parkanosta ja vaihettua illalla alle. Sunnuntaina juoksin 2h kevyttä juoksua Jarin, Aapon, Jussin ja Denniksen kanssa. Juoksu kulki hyvin ja tuntui sopivalta vauhdilta. Päivän mittaan käynti urheiluliikkeessä tarjosi Adidaksen Glidet työvälineiksi jalkaan niille aina kun riittää kysyntää. Jalat tuntuisivat olevan hyvässä kunnossa ja juoksu on kivaa!

Kankaanpää maraton 2013