Lepojakso vietetty

Pari viikkoa maratonista alkaa olla vierähtänyt. Se tietää myös huilikauden päättymistä ja hyvä niin sillä mieli tekee aloittaa jälleen juoksu. Melkein olen pystynyt olemaan juoksematta koko ajan lukuunottamatta paria ulkoilua. Viime viikon sunnuntaina pyöräilimme porukalla sellaiset 60km, minkä jälkeen jaloissa kyllä tuntui. Alla oli viikon treenitauko ja aika nopeasti sitä lihakset tulee jälleen kipeäksi kun liikkuu.

Viime viikolla yritin olla ahkera opiskelija ja taisin siinä onnistuakin. Ehkä liiankin hyvin, sillä alaselkä iski suojajumin päälle torstaina ilmeisesti liiallisen istumisen ja vähäisen liikunnan vuoksi. Alaselkä kaipaa pientä liikettä pysyäkseen kunnossa ja pelkkä pieni pyöräily ei näköjään riittänyt. Tiistaina olin kuitenkin käynyt Jaakon kanssa puntilla ja 20min vesijuoksemassa. Tein ihan perusjuttuja ja tarkoitus oli lähennä totuttaa lihaksia reeneihin. Ajatuksena on ollut, että pitkin syksyä kävisin salilla ja ehkä jopa voimaa yrittäisin hankkia. Tätä kautta myös veteraanin solut uusiutuvat ja pieni parannus lihaskunnossa ja jalkavoimissa saattaa näkyä myös maratonmatkoilla.

Istuskelin siis pitkin viikkoa joko luennoilla tai yliopiston kirjastolla, mikä on hyvä paikka keskittyä opiskeluun. Graduseminaari alkoi jälleen ja sen parissa liittää pakerrettavaa. Yritän lisäksi tehdä alta pois muita pakollisia kursseja niin, että kevääseen ei jäisi niin paljon tehtävää. Opiskellessa tosiaan huomasin, että kroppa kaipasi liikuntaa ehkä edes pieniä aamulenkkejä. Toisaalta kiva oli nukkua pitkään ja laiskotella ilman ulkoilupaineita. Silti päivän kohokohdaksi nousi pyöräily yliopistolle raikkaassa säässä tai pyöräileminen Hannea vastaan Vaajakoskelle. Kaupoillakin tuli viikolla käytyä jonkin ja myös siinä sai jonkin verran jaloitella.

Torstaina totesin selän olevan aivan jumissa ja aamupäivällä väkisin juoksin 8km. Juoksu ei kulkenyt yhtään ja ja selkä tosiaan oli jäykkä. Eilen kävimmekin siis pienellä sauvakävely/ juoksulenkillä, mikä kyllä teki älyttömän hyvää. Alkuun kun oltiin päästy ajoimme tänään Peurunkaan ulkoilemaan. Alle kävelimme viitisen kilometriä maastossa ennen punttisalille siirtymistä. Siellä ihan perusliikkeitä laitteilla puolisen tuntia ja lopuksi päälle uima-altaalla kevyttä uintia ehkä 300 metriä. Peurungan kupolihalli jyrättiin maan tasalle jokunen vuosi sitten ja tilalle tuli uusi. Sisällä oli juoksurata, missä jyväskylän hirmut vetivät vetoja ennen Hipposhallin valmistumista. Ympyrää juostuksi alle 3min tonnit kuulostavat aika kovilta ja jaloillekin setti saattoi olla kovaa puuhaa. Ehkä parhaiten halli tunnetaan Kekkosen seinälle maalatusta lauseesta "Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä".


Nyt siis tilalla oli uusi kylpylä, missä myös komea vesiliukumäki. Oli monenlaista poreallasta ja saunaa, mutta kilpauimarille paikka ei sovi. Kylpijöille siis ja bilettäjille. Vetovoimaisuutta yritetään lisätä kotimaisilla tähtiartisteilla ja hyvällä ruualla. Lounas oli kyllä todella maittava ja näköalat Peurunkajärvelle komeat. Peurunkahölkkääkin paikalla järjestettiin ja vuoden 2011 taidettiin perua. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Takaisin paluumatkalla ajattelimme kiepauttaa Vehniän kautta ja hieman eksyen löysimme Hitonhaudalle (video). Kyseessä on jääkauden aikainen kallioperän murtumalinja. Rotko on komea ja näkemisen arvoinen. Kävelyä reissulla tuli tunnin verran lisää, mutta aikaa ja energiaa oli syömisten jälkeen. Hienoa on ollut ulkoilla ja nauttia luonnosta ilman juoksua. Käveleskely on sekin ihan mukavaa puuhaa. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus palata perusasioiden pariin eli juoksuharjotteluun. Ensin pitää saada alaselkä taas toimimaan ja totuttaa jalat sen jälkeen pikkuhiljaa juoksumääriin. Virtaa ainakin pitäisi olla ja henkisesti akut on ladattu. Tervetuloa syksy ja talvi!