Suomen mestarina

Unelma Suomen mestaruudesta toteutui vihdoinkin eilen vuosien yrittämisen jälkeen. Henkilökohtainen mestaruus on aina eri asia kuin maastojoukkue- tai viestikulta. Vielä kun se tulee kuninkuusmatkalta niin mikäs sen mukavempaa. Finlandia maratonin yhteydessä juostu SM-maraton oli kuitenkin toivottavasti vielä välitavoite kohti ensi kesän Zurichin EM-maratonia. Sinne pääseminen vaatii lähes täydellistä onnistumista kevään näyttömaratonilla sekä tiukkaa treeniä. Olosuhteet ja tukirengas Jyväskylässä on kunnossa. Liitolta turha on odotella henkistä tai rahallista tukea. Mikäli saavutan rajan 2.18, mikä nyt on virallisesti annettu, tulee postista kirjekuori missä on liiton logo ja lentolippu. Siinä vaiheessa odotetaan menestystä ja niin edelleen. Sitä ennen on yksi ja sama mitä vuoden aikana tekee ja miten. Tähän on tultu. Ja kuten sanoin mun kohdalta 2.18 vaatii ns pöljää päivää. Se tarkoittaa hyvää keliä, terveitä jalkoja ja täydellistä peesiä.

Mutta oman tekemisen pariin. Kulunut viikko oli aika kiireinen. Veteraanimaanteiden jälkeen palauttelin maanantaina kahdella lenkillä (10+15). Päivän kohokohta oli kuitenkin sormusten vaihto rakkaan Hannen kanssa. Tiistai aamuna olin radio Keski-Suomen haastateltavana ja eetterissä 8.40. Haastatelija luuli minun tavoittelevan maratonin Suomen ennätystä ja korjasin tavoittelevani mestaruutta. Asiaan kun päästiin juttelimme ruokailusta, onnen amuleteista, kisapäivästä. Iltapäiväksi oli käyntiä myös radalla vauhtia hakemassa, missä juoksin 400/600/1000/1000/400/200. Tonnit oli 3min ja 2.55 ja lyhyemmät vedot suunilleen samalla rytmillä. Juoksu tuntui hyvältä vaikka mielessä kalvoi mahan kunto. Se oli ollut koko viikon verran sekaisin ja lenkillä tuli puskareissuja. Hyvin se kuitentenkin parani ja energiat imeytyivät lauantaiksi. Myös urheilujuoma imeityi hyvin kisan aikana. Ratatreenin verryttelyt 4+3km, käynti selkiä ja vatsoja tekemässä sekä illalla hieronta.

Keskiviikkona juoksin kaksi lenkkiä 6+15km. Torstaina vain 12km, minkä  juoksin Leppälahden hiekkamaastoissa samalla kun Hanne ajoi hevosta. Perjantaina opiskelin vielä normaalisti ja luento oli heti aamu kasilta. En jaksanut mennä aamulenkille vaan alkuillasta juoksin 7km +3x1min kisavauhtista vetoa. Kroppa tuntui latautuneen sopivasti ja juoksi kulki treenin lopussa. Tankkasin ruuan lisäksi hiilaripitoista urheilujuomaa, minkä pitäisi tehdä pieni pöhö olo. Sitä ei tullut ja ihmettelinkin, miten kroppa on latautunut. Huoli oli turha sillä kisassa energiaa riitti.

Perjantaina kävimme hakemassa numerolaput Kuokkalan Graniitista ja Keskisuomalainen nappasi kuvan. Kisapäivän lehdessä heti mua veikattii mestariksi. Kävin myös haastateltavana Urheiluruutu 50v juhlakiertueen rekalla puolitoista tuntia ennen kisaa. Aika kiirusta siis oli, mutta sain pidettyä mielen rauhallisena. Pyöräilimme Kuokkalaan Hannen kanssa, joka juoksi kympin lenkin 54minuuttiin. Ehdin hetken makoilla puupenkillä ennen verryttelemään lähtöä. Viivytin sitä mahdollisimman myöhään ja sellaiset 2km melko reipasta juoksua tein. Suoraan siitä sitten viivalle ja jutustelua juoksukavereiden kanssa. Startti tapahtui Finlandia hymnin jälkeen ja baana oli auki. Alkumatkasta pidin vain mielessäni että malttia malttia. Pikkasen reippaasti silti lähdin ja Hollannin Fijs olisi ollut hyvää juoksuseuraa, mutta hän jäi hieman alussa. Hyvin hän tuli yli puolimatkaan asti ja yhdessä olisimme aivan hyvin voineet juosta. Hän kuitenkin hyytyi pahasti ilmeisesti 30km jälkeen, mutta meinaa startata Amsterdamissa reilun kuukauden päästä!

Juoksu kulki kisassa tosi helposti alussa. Lämmintä oli aika lailla ja päätin juoda kaikki nesteet pulloista. Otin myös geelejä reippaasti. Puolimatka tuli pikkasen alle 1.13 ajassa, minkä jälkeen oli vaikea hetki. Oikea takareisi pikkasen ilmoitteli olemassa olostaan ja mietin pääsenkö maaliin. Vauhti pysyi kuitenkin tasaisena koko ajan, vaikka etukäteen ajattelin juoksevani 3.25 vauhtia. Nyt se vakioitui 3.30 paikkeille, mutta en ressannut asiasta. Edellä ajoi moottoripyörä eikä juoksijoita ollut väisteltävänä. Kannustus oli hienoa pitkin reittiä, mutta varsinkin satamassa ja Kuokkalan sillan alla. Juottajista Jari ja Ari tekivät tärkeää työtä Alballa ja Viherlandiassa. Kahdella muulla ei ollut ketään ja yhden pullon missasin 15km nurkilla kun joku seisoi pöydän edessä. Muuten suu pysyi kyllä kosteana ja neste imeytyi sitä kautta koko ajan. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olin jo aivan varma että maaliin ainakin pääsen. Sain koko ajan kannustusta, mikä teki hyvää. Pyrin pitämään juoksun ryhdikkäänä ja hengityksen rauhallisena. Ajattelin yrittäväni kauden kotimaista kärkiaikaa, mikä on Janne Holmenin nimissä 2.26. Se ei kuitenkaan mennyt, mutta 2.27.32 oli kyllä ihan tyydyttävä yksin juostuksi. Isoin asia kuitenkin oli SUOMEN MESTARUUDEN voittaminen monen vuoden yrittämisen jälkeen. Lewis Korir rahajuoksijana ilmeisesti päätti keskittyä ensi viikon Iso-Syöte mäkikisaan ja sitä seuraavan viikonlopun Lidingöloppettiin missä on voittajalle tuhansia euroja tarjolla. Hyvä näin ja meitsi sai voittaa. Ilmeisesti asia vaikutti Ylen toimintaan sen verran, että eivät tulleet kuvaamaan Finlandia/SM-marathonia ollenkaan eikä urheiluruudussa ollut mitään mainintaa skabasta. Viime vuonna oikein haastateltiin juoksijoita, mutta kisa olikin Vantaalla kehäkolmosen sisäpuolella. Niin tai näin ei tätä ihan pelkästään julkisuuden vuoksi tehdä.

Maalissa otin ilon irti kuten 2009. Tuulettelin, läpsyttelin käsiä ja JKU:n johtoporras oikein heitteli mua ilmaan. Näytin kuinka hyvältä tuntui ja toivottavasti myös yleisö nautti. Vanhemmat ja sisko sekä veli olivat paikalla myös onnittelemassa. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa doping testiin ja haastattelijoita/ onnittelijoita riitti. Väsy alkoi hiipiä mieheen pikku hiljaa ja pyöräilimme Hannen kanssa tyytyväisinä kämpille. Jalkapöytä kipeytyi aika lailla kisasta, mutta luulen sen menevän ohi aika nopeasti. Rakkoja tuli neljä sekä yksi mustunut varvas. Pikkujuttuja kuitenkin ja nyt aloitan ylimenokauden vieton! Moroo.