Huilikausi

Nyt on muutama päivä SM-maratonista vierähtänyt ja pöly hieman laskeutunut. Kisa-alueella Kuokkalan graniitin nurkilla oli melkoinen pörinä kisojen aikaan. Paljon näkyi tuttuja ja onnittelijoitakin riitti. Tuntui kun ihmiset olisivat saaneet itsekin virtaa mun juoksusta. Toivottavasti näin, sillä juoksu on sosiaalinen juttu. Jo viime keväänä Anteron kanssa päätimme juosta Jyväskylässä. Valinta oli oikea, vaikka Kalevan kisojen jälkeen väsytti ja tuntui että en ehdi maratonille reenata tarpeeksi. Viimeiset kolme viikkoa meni kuitenkin hyvin ja melko luottavaisena starttasin. Ainut huoli oli maha, joka tuntui olevan sekaisin kisaviikolla. Lisäksi oli tuota julkisuuden myllytystä, kun olin radiossa, lehdessä, netissä ja vähän vaikka missä. Onneksi ikää ja kokemusta on sen verran, että sain pidettyä mielen rauhallisena ja keskittymisen olennaisessa.

Maratonin jälkeen kipeytyi pikkasen jalkaterän oikea syrjä ja kinkkasin kisan jälkeen. Luulin murtuman tulleen siihen, mutta kohta rauhoittui jo parissa päivässä. Lihakset aloittivat muutenkin palautumisen välittömästi, eikä esimerkiksi etureidet tulleet kipeiksi kuten normaalisti maratonilla. En ehkä joutunut niin koville kuin normaalisti ja kyllä sen näki loppuajastakin että ihan ei urku auki tykitetty. Sunnuntaina vietimme veljen perheen, vanhempien ja siskon kanssa mitalijuhlia, kihlajaisia ja veljen tytön yksivuotissynttäreitä. Kävimme myös Hannen kanssa lohikeitolla veen-maan viljaa messuilla Paviljongissa. Kävely luonnistui melko hyvin eikä edes pahasti väsyttänyt. Koko viikko on muutenkin mennyt virkeissä merkeissä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sama juttu on aina maratonin jälkeen. Virtaa on vaikka muillle jakaa ja hyvä olotila on kokonaisvaltainen. Ei ihme jos joku jää jumiin maratonjuoksuun.

Kuluneella viikolla olen ulkoiluttanut palkinto polkupyörää ja viritellyt siihen lokarit kiinni. Ulkoilut ovat olleet lyhyitä ja rauhallisia. Poimimme yhtenä päivänä Finlandia marathonin reitille jääneitä kylttejä ja toisena päivänä ulkoilin veljen kanssa fillarilla. Juoksemaan tekisi mieli, mutta Anteron kanssa sovimme kahden viikon ylimenokaudesta. Eilen olimme katsomassa harjoitusraveja Killerillä vesisateessa, mutta muuten oli mukava olla ulkona. Alkaa muuten tulla tukkoinen olo, kun ei hikoile kahta kertaa päivässä. Ongelmaan auttanee edes pieni liikunta ja saunassa käynti. Hoidetaan päänuppi ja paikat nyt kuntoon. Sen jälkeen vasta alkaa uusi harjoituskausi.