kulkevaisuutta tiedossa

Ratakisat tekevät tuloaan. Samoin myös meikäläisen yritys päästä maaliin ratakympillä. Maastojen jälkeen olen keskittynyt harjoittelemaan tavoiteltua matkavauhtia. Kolmen minuutin kilsavauhdeista kun puhutaan, niin se on hyvän kunnon mittari. Tavoitteena olisi pystyä juoksemaan tuota vauhtia kilometri perän jälkeen yhteensä kymmenen kappaletta. Coopperin 12min juoksutestin tuloksena se olisi kaksi 4000m suoritusta peräkkäin ja pikkasen päälle. Tänään Harjun kentällä juoksi jääkiekkovalmentajia puolen tunnin testiään ja sivukorvalla kuulin jonkun juosseen 5km puolessa tunnissa...

Torstaina tein oivallisen treenin Palokan kentällä. Harjulla pelasi JJK ja siksi siirtyminen muualle. Aikaa treeniin kului enemmän, mutta hyvässä seurassa viihtyy aina. Sain paikalle myös Maunon, joka veteli pidempiä vetoja. Avustin miestä aina kierroksen verran ja sain samalla itsekin puhtia reenin. Se oli 15x400m/200m hölkkäpalautuksella noin 71-69 aikoihin todella hyvällä ja helpolla tunteella. Pariin vikaan pistin jo pikkasen hönkää, mutta muuten ei liian hapoille vedetty. Kympin juoksussa ei paljoa nopeuskestävyydestä ole hyötyä.

Treeni oli siis 4km verkkaa 5x100m avarit, pilatesliikkeitä ja pakaran aktivointijuttuja mitkä kyllä auttoi huomattavasti. Vedoissa etusuoralla puhalteli mukava myötäinen tuuli, mikä ei yhtään harmittanut. Vetojen (vika 62s) jälkeen hölkkäilin nurmikolla 10min avojaloin ja toisen mokoman lenkkareilla. Treeneihin Antero haki kotiovelta puoli kuusi ja asunnolla oltiin taas kahdeksan maissa. Perussettiä.

Perjantaina palauteltiin numeroin 9km+3x100m ja illalla 1h=13km+6x100m ennen saunaa. Lauantaina hölköttelin kevyesti 25km+6x100m hyvällä kululla ja nautistelin kesästä ilman paitaa juosten. Sunnuntaina oli poikkeuksellisesti helppo päivä ja ohjelmassa vain 1h kevyt lenkki ja 10x100m rullauksia. Illasta kävin katsomassa kun Henri veteli viikon kolmatta kovaa reeniä (15x300m) hyvällä askeleella. Samalla tuli pientä kävelylenkkiä kukkiakin ehti katsella.

Tänään maantantaina oli jälleen kulkevaisuus päällä vaikka peruspessimistinä Harjulle verryttelin. Tein kunnon 5km verkan koneen lämmittämiseksi. Radalla oli paljon porukkaa, mikä on tietysti hyvä asia mutta Palokassa oli rauhallisempaa. Jalkaani asettelin piikarit pitkästä aikaa, kun päätin ottaa tuntumaa noihin oivallisiin työvälineisiin.

Avareiden 5x100m jälkeen iskin 2km vedon aika mallikkaasti 5.58. Tuntuma juoksun aikana oli todella hyvä ja vahva. Liian kovaa en mennyt kuin 10 sekunttia, mikä kyllä tuntui seuraavissa tonnin vedoissa. Ensimmäinen meni 2.55 helposti, toinen 2.54 jo pikkasen väsyen ja 2.54 vielä enemmän hapottaen. Sanoin Anterolla jättäväni viimeisen juoksematta ja kokeilevani sen sijaan lyhkääsempää matkaa. Jaakko veti nelisatasia joten niitä sitten. Ensimmänen helposti 64 ja toinen 63. Vedoista ekat 200m tuli hyvin ja pikkasen lopussa hyydähti. Ajat kertoo ainakin mulle tosi paljon, että aikataulussa ollaan ja kunto on nousussa.

Harjulla tapasin vanhan Alkio-Opiston rehtorin Jorma Keräsen. Opiskelin Korpilahdella vuosituhannen vaihteessa ja muistan Jorman lupsakkaaksi hiihtomieheksi. Meillä oli hyvät jutut ja sain häneltä kannustusta. Treenin loppuosio sisälsi aitakävelyitä sekä selkiä/vatsoja ja normaalia pidempi kahden Harjun kierroksen verryttely (4km).

Eilen telkusta tuli koskettava tarina hiihdon vaikuttajahahmosta Pekka Vähäsöyringistä, joka Lahden MM-hiihtojen jälkimainingeissa joutui kärsijäksi. On se sportti vakava asia, mutta kohtuus pitäisi kaikessa olla varsinkin kun muistetaan Mika Myllylän tarina.  http://areena.yle.fi/tv/1916714

Ratakausi lähestyy

Blogin päivitystahti alkaa hidastua hidastumistaan. Toivottavasti kuitenkin juoksija hidastuu hiukan hitaampaan tahtiin. Blogipuolella kiva olisi saada neljäs 450 sivuinen kirja vielä kirjoihin ja kansiin. Juoksupuolella olisi alittaa vielä se puolituntinen kerran ja tonnivitosella neljä minuuttia ensimmäistä kertaa elämässä. Näissä juoksupuolen asioista vastaa valmentaja Antero, jonka kokemukseen olen luottanut vuodesta 98 lähtien. Oheinen kuva on otettu Hotelli Tikkurilasta SM-maastojen aikaan. Komea oli juliste seinällä. Tarkkasilmäinen varmaan tuntee Emil Zatopekin ja matkana on maraton. Kyseessä saattaa olla maratonin kääntöpaikka, mutta kilpakumppanista ei ole tietoa.

SM-maastojen jälkeen ollaan elelty hissukseen ja keskitytty harjoitteluun ja palautumiseen. Mielelläni olisin jo viikonloppuna kilpaillut Suolahden maantiekympillä, mutta valmentaja oli toista mieltä. Hänen mielestään nyt tässä vaiheessa kautta kannattaa kevyet lenkit pitää riittävän kevytvauhtisina ja keskittyä koviin kehittäviin harjoituksiin. Tätä onkin alettu noudattamaan rataharjoituksissa.

Vielä keskiviikkona en lähtenyt juoksemaan reipasta vaikka sellainen oli merkattu ohjelmaan vaan hölkkäilin oikeen hiljaa 13km sekä reippailin 10x100m. Torstain ratavedot oli ihan miehekkäät 15x400m 200m hölkkäpalautuksella, mutta vauhdeista ei vielä kannattanut puhua. Ne pyörivät siinä 71-73 paikkeilla viimeistä 68 lukuunottamatta. Ukko kyllä jaksaa juosta, mutta tuntuma on vähän heikko ja vauhdeissa on parannettavaa. Reenissä kuitenkin 4+3 verkat, 5x100m avarit ja 10x100m loppukiiharit, aitakävelyä sekä selkiä ja vatsoja.

Perjantaina oli ns. kevyt päivä numeroin 9km+6x100m ja illalla ennen saunaa 12km+6x100m. Lauantaina oli poikkeuksellisesti pitkä lenkki. Yksin hipsittynä 27km+10x100m meni ihan kivasti ja loppuvedot jopa hyvin. Loppupäivästä kyllä väsytti melkoisesti, mutta sehän kuuluu asiaan. Sunnuntaina reippailin 15km 3.56 keskivauhdilla 145 keskisykkeellä. Verryttelyt olivat 3+1km. Seuraavana päivänä eli maanantaina tiedossa oli 2+4x1km vetoja ruhtinaallisella 3min palautuksella. Tarkoituksena oli jo oikeasti juosta, mutta haaveeksi jäi. Eka kaksitonninen tuli 6.14 eli pikkasen liian hitaasti ja tonnit 3.00/2.59/2.56 ja runtaamalla 2.46. Antero oli tyytyväinen kun ukko totteli vikassa vedossa ja oli sitä mieltä että hampaat ulos meiningillä mennään jatkossakin. Verryttelyt oli 4+3km ja avarit 5x100m ilman loppu kiihdytyksiä. Eilen palauttelin numeroin 10km kevyttä maastossa+4x100m ja illalla Henan kanssa kevyt tunnin (13km+4x100m) lenkki ennen hierontaa. Positiivista oli tunne jaloissa ja hyvä kulku. Ehkä se lupailee hyvää!

Kesä kolkuttelee siis ovella ja mieli vaeltaa väkisinkin tulevassa ratakaudessa. Uskaltauduin lähtemään Hollantiin ratakymppiä juoksemaan 5 kesäkuuta ja kohta pitäisi järjestellä matkaa. Sen jälkeen suunnitellaan kesän jatkoa ja tekemistä varmaan tulee piisaamaan.

SM-maastot 2013

Mitalikahveilla (Pena tarjosi)

Vuoden 2013 SM-maastot on käyty. Tällä kertaa ne käytiin Vantaan Hakunilassa, mitkä kyllä tarjosivat loistavat puitteet maastojuoksennalle. Niin keli kuin reittikin olivat hyvässä kunnossa. Viivalla oli aika lailla tämän hetken parhaat juoksijat. Oma juoksu oli aikaisin kello 11, minkä jälkeen oli aikaa seurailla toisten edesottamuksia. Valmistautuminen kisoihin eteni seuraavasti:

Saksasta kotiutumisen jälkeen palauttelin pari päivää. Sunnuntaina tosiaan juoksin puolipitkän 21km ja maanantaina muistaakseni 9km+3x100m ja illasta kevyen tunnin lenkin. Tiistaina päivän lenkkinä ainoastaan jo aika hyvä 21km reipahko 3.53 keskivauhdilla Joonaksen pyöräillessä vieressä. Vauhti oli sopivaa niin että jutellakin pystyi, mikä varmaan kertoo jotain hyvästä juoksukunnosta. Päälle pari satasen vetoa ja lyhyen palautuksen jälkeen hierojalle palautumaan. Vasta sen jälkeen iski väsymys, mutta olipahan loppupäivä aikaa rötvätä.

Keskiviikkona aamulla 9km+3x100m ja illasta ulos radalle juoksemaan. Kyseessä oli kevään ensimäinen reeni Harjun stadionilla. Keli oli lämmin +17c eikä tuultakaan liikaa. 4km verryttelyn jälkeen 5x100m avausvetoa+ 2/1/2/1 kilometrin vetoja aikoihin 6.16/3.04/6.12/2.55 melko hyvällä kululla. Edellispäivän hieronta tuntui pikkasen jaloissa, mutta muuten olotila oli hyvä. Päälle nyppäsin 2x200m juoksurytmyn jakemiseksi aikoihin 32-31. Kiskoin vetotossut jalasta ja juoksin nurmikolla pari kierroasta avojaloin. Se oli todella hienoa, vaikka vahtimestari tulikin melko pian ajamaan pois. Seuraavana päivänä kun oli JJK:n peli ja kenttää piti säästää. Ohjelmassa oli vielä aitakävelyä+selkiä/vatsoja+3km verryttelyä kämpille.

Torstaina kevyttä juoksua 9km+3x100m ja illasta Maunon kanssa 10km+2x10x100m sen jälkeen kun Mauno oli hyytynyt kuuteen+selkiä/vatsoja+2km vr. Jalat alkoivat toimimaan aina paremmin joka vedolta, mikä oli luultavasti hyvä merkki. Perjantaina kevyttä numeroin 9km+3x100m ja illasta ennen saunaa 8km+5x100m tunteella, että kroppa alkaa jo palautua ja kerätä energiaa sunnuntain kisaa varten. Lauantaina jätin aamu-ulkoilut väliin ja kevyt verryttelylenkki oli vasta hotellilta Tikkurilassa. Hölkkäilin 6km ja tein 3x1min noin kisavauhtista vetoa. Tuntuma oli pikkasen väsynyt, mutta parani juoksun edetessä.

Sunnuntaina oli jännityspäivä. Saimme nukuttua kohtalaisesti, vaikka hotellihuoneessa oli kuuma ja teinit piti meteliä ulkona. Herätys 6.30 ja kevyt 10min hölkkä ennen aamupalaa. Yhdeksän jälkeen siirtyminen kisapaikalle ja elimistö alkoi heräillä pikku hiljaa. Verryttelemään lähdimme hyvissä ajoin 50min ennen starttia. Hölkkä oli kevyttä ja loppua kohti kirrasin pikkasen vauhtia. Hengitys tuntui toimivan ihan hyvin. Kymmenen minuuttia ennen starttia kisakenkien vaihto ja callingiin. Pientä paikalla hyppelyä ja siirtyminen lähtöpaikalle.

Startin tapahduttua JKU:n miehet asettautuivat hyviin asemin kärjen tuntumaan. Lewis spurttasi karkuun jo 500m juoksun jälkeen, kun me muut tyydyimme "hölkkäilemään" 3.05 vauhtia. Toisella kierroksella Henri sai nykäyksellään porukan hajalle ja meitsi tippui sijoja alas kuin eno veneestä. Oli menossa niin sanottu heikko hetki ja hetken jo ihmettelin että missä mennään. Olin jo Pajusen, Randelinin ja Tuokon porukassa kun näin Niinistön ja Utriaisen selkien loittonevan. Kiristin vauhtia ja pojat tippuivat peesistä. Tasaisesti saavutin Niinistöä ja Utriaista ja seurailin heidän kisataktikointiaan. AP alkoi hyytyä neljännellä kierroksella ja jäädä Utriaisesta. Tässä vaiheessa kiristin ruuvia ja menin isossa mäessä Niinistön ohi. Jussin selkä oli aivan lähellä ja pääsin jo miehen rinnalle viidennellä kierroksella. Valmistauduin jo henkisesti raastavaan viimeisen kierroksen taisteluun ja katselin missä iskeä Jussilta karkuun. Näin ei kuitenkaan missään vaiheessa tapahtunut, sillä viimeisen kierroksen alkaessa Jussi kiristi selkeästi ja jäin noin 50m päähän. Etäisyys pysyi samana koko kierroksen ajan ja olin pikkasen pettynyt esitykseeni. Maaliin tultaessa oli vielä 300m juostavaa radalla ja yritin loppuun saakka Jussin löysätessä. Eroa seitsemän sekuntia ja viidentenä maalissa.

Henri oli siis kisassa kolmas ja taisteli upeasti Rotichin kanssa hopeasta. Jaakolla tuli pistos jo alkuvaiheessa kisaa, mutta taisteli hyvin maaliin sijalla 15. Joukkueena otimme siis hopeaa, mikä oli hyvä sijoitus sekin kun ottaa huomioon että Turkuun meni sijat 1 ja 2. Kisan jälkeen hölkkäilin 20min ja katselin muiden juoksuja. Palkintojenjaon jälkeen kävimme uimahallilla saumomassa ja menimme syömään. Päivää oli vielä jäljellä ja monta mielenkiintoista starttia seurattavana. 

Kuvia Picasassa

Dnf ja elämä jatkuu

Saksan reissusta ei jäänyt lapsille kerrottavaa. Tai ehkä jäi, mutta ei ainakaan hyvistä juoksusaavutuksista. Katastrofin ainekset alkoivat olla ilmassa jo varhain, mutta mitä sitä muuta juoksija kuin on peruspositiivinen ja rohkeasti lähtee isoa kalaa tavoittelemaan.

Lauantaiaamulla herätys oli puoli kuusi, kun juna Tampereelle lähti 6.20. Ehdin siihen hyvin ja Tampereella olin 7.50. Pirkkalan lentokentälle meni kätevästi Ryanairin bussi suoraan rautatieasemalta. Ehdin napata Ärrältä kahvin mukaan ja sorruin ostamaan Raiderin kylkiäisenä halvalla kun sai. Kaikki näytti hyvältä ja odottelin vain, että tapaan Akin. Lähtöselvitykset jne onnistuivat kivutta vanhalla maailmanmatkaajan kokemuksella. Aamupalaksi puputin ruisleipää ja kroppa tuntui varsin hyvältä.

Edes parin tunnin istuskelu ahtaassa koneessa ei vähentänyt juoksijoiden optimismia. Yleensä lentomatkustaminen turvottaa aina jalkoja, mutta nyt oli lyhyt lento ja reissuun lähdetty sillä mielellä, että katsotaan mitä tästä tulee. Aki oli tutustunut ennakolta hyvin Bremeniin ja tiesi mistä ottaa ratikkaa majapaikkaan jne. Homma sujui edelleen mallikkaasti ja majapaikkakin löytyi. Kello oli tuossa vaiheessa vasta puoli kaksitoista ja huoneisiin pääsi vasta kolmelta. Tämäkin oli etukäteen tiedossa.

Saimme vaihdettua juoksukamat ylle majapaikan aulassa ja lähdimme kevyelle herättelylenkille. Lämmintä oli melkein +20c, mikä äkkiseltään tuntui tosi lämpimältä. Aurinko paisteli myös kivasti ja jalatkin tuntuivat hyviltä. Kevyen 15min hölkän ja venyttelyn jälkeen menimme Subwayhyn patongille, missä aikaa kului kivasti. Tämän jälkeen päätimme mennä puistoon rötväämään vielä tunniksi ennen kuin pääsisimme huoneisiin. Aikaa kului nurmella rötvätessä, mutta uni ei tullut vaikka oli kaunis keväinen sää.

Pension Annan työntekijä, nigerialainen huulenheittäjä, oli paikalla sovittuna aikana ja saimme avaimet. Nettitunnus piti hakea vielä erikseen, jotta voisimme tarkistaa missä urheilukenttä sijaitsee ja milloin startti on. Aki selvitteli asoita jälleen ammattimaisesti ja roikuin vain miehen mukana. Hotellihuoneessa rojahdin sängylle huilimaan ja ehkä tunnin verran makoilin. Uni oli levotonta ja kuumotti. Ajatukset olivat hieman epävarmat ja kisaviritystä sai hakea. Pieni pessimismi alkoi hiipumaan mieleen, mutta siirsin sen sivuun niin kuin usein ennenkin.

Viiden jälkeen aloimme suunnitella kentälle menoa. Kävelimme lähimmälle ratikkapysäkille, mistä menimme ns pelipaikalle. Isoa stadionia ei näkynyt missään, sen sijaan pieni urheilukenttä missä oli eri ikäluokkien juoksuja menossa. Kisatoimisto löytyi, mistä saimme numerolaput. Palvelu oli pääsääntöisesti saksaksi, mutta muutama englannin kielinenkin sana toimitsijoiden suista kuului. Palvelu oli asiallaista. Löysimme pukukopit, missä ehti vielä hetken rötävät ennen verryttelyä. Numerolappujen hakaneulat sain vieressä istuvalta veteraanilta, joka oli jo juoksunsa juossut.

Noin 50min ennen starttia lähdimme Akin kanssa verraamaan. Noin 15min kevyttä, minkä päälle rentoja satasia hiekkakentällä. Jalat tuntuivat hyviltä, enkä tehnyt pidempää hengitystä avaavaa pätkää mikä olisi ehkä kannattanut. 20min ennen starttia kävin haistelemassa tunnelmaa radalla. Ilma oli viilenemässä, mutta tuuli takasuoralla kova vastainen. Naisten kisa oli menossa ja etiopialaistaustainen saksalaisjuoksija paineli 32min aikaan komealla askeleella. Tein lenkkarit jalassa pari parinsadan mittaista pätkää. Käväisy vielä kerran vessassa ja lähdin kiristämään piikkarin nauhoja.

Astuin tartanille ja koitin saada stimmungin päälle. Vierellä juoksi keskittyneitä kavereita, olihan kyseessä yhden maan mestaruuskymppi. Myös alle 22 vuotiaat starttasivat samaan aikaan ja yhteensä porukkaa oli 20 paikkeilla. Eka tonni iskettiin sumpussa juosten ja vauhtia vaihdellen 3.03. Vauhti tuntui todella helpolta ja seuraava kiristyi pikkasen 3.00. Tässä vaiheessa porukka alkoi hajota kuten mun juoksurytmikin. Huomasin melko pian olevani porukan hännillä. Seuraavat kolme kilometriä tulivat 9.30 paikkeille eli jonkin moisesta vauhdin tasaantumisesta voi puhua. Motivaatio meni saman tien ja ajattelin vain juoksevani reeniä. Järkeilin, että kuinkakohan monta kilometriä sitä kannattaisi juosta piikkareilla ilman että pohkeet menee tukkoon. Päätin katsoa 5km asti. Sen väliaika meno onneksi huomaamatta ohi, mutta pikkasen ennen 6km kohtaan pistin jo kävelyksi. Ehkä juoksin huonolla tekniikalla, kun oikea takareisi pikkasen tuntui. Kroppa ei vain ollut valmis kisaamaan.

Soitin pari puhelua kotijoukoille kertoakseni tilanteen ja seurasin muitten maaliintuloa. En ollut edes kovin pettynyt. Iän ja kokemuksen myötä on opinnut ottamaan vastaan sen mitä annetaan. Ajatuksena tälle kisareissulle oli juosta hyvä kymppi vahvalla kestopohjalla ilman ratavirittelyjä. Se tuli nyt todistettua, että ei onnistu sekä että matkustus kisapäivänä ei toimi. Kepillä lähdettiin jälleen jäätä kokeilemaan sekä tavoittelemaan isoa kalaa. Luu jäi käteen, mutta pettymykselle ei silti ole sijaa. Joskus onnistuu ja toisinaan taas ei. Aina kannattaa yrittää kun tilaisuus tarjoutuu ja varmistelemalla aina ei juoksupuolellakaan saavuta omia maksimeja. Taloudellisesti ajateltuna olisi kannattunut juosta Pyynikillä viime viikonloppuna ja tienata tämän reissun rahat. Päätin kuitenkin palautella ja keskittyä tähän kisaan. Uhkapeli ei kannattanut.

Seuraavaksi katseet suunnataan kohti SM-maastoja ja miesten 12km matkaa. Luvassa on Akin mukaan parin jyrkän ylämäen reitti ja muutenkin raskas maasto. Kannattanee ensi viikolla juosta lenkit maastossa ja toivoa, että ukko on vireessa viikon päästä. Raportti Riigan lentokentältä päättyy tähän.

Iloa kisan jälkeen toi kun löysin etsin tuloksia PM-kympiltä. Sellainen juostiin samana päivänä Ruotsissa, mutta rakkaalla urheiluliitolla ei ollut tänä vuonna rahaa lähettää juoksijoita kisaan mikä sinänsä on uskomatonta. Muutaman juoksijan lähettäminen ei olisi tullut kalliiksi ja voisi luulla, että mailla on jopa velvollisuus lähettää joukkueita. Sen vuoksihan PM-kisat on luotu, että pohjoismaalaiset pääsevät yhdessä tekemään hyvän kisan kuten viime vuonna. Aivan tarkoituksella lähdin kisaamaan omilla kustannuksilla muualle kuin sinne. Ehkä olisin päässyt mukaan kisaan, mutta tavoitteena oli hyvän ajan juokseminen. Katsoin, että norjalainen voitti siellä pari sekuntia alle puolen tunnin ajalla. Kisa lienee mennut loppukirikisaksi. Niin tai näin, viime vuonna juoksin PM-kympillä elämäni juoksun. Löysin myös valokuvia kisasta vuoden etsimisen jälkeen.

https://picasaweb.google.com/118291315114562165478/Nordic10000mChallenge#

Videota eilisestä kisasta pikkasen myöhemmin.

Saksan Bremen kutsuu

Huomenna käy matkamiehen tie heti aamusta junalla Tampereelle, mistä bussilla Pirkkalan lentokentälle. Lentsikka suhaa Bremeniin parissa tunnissa, missä olen ennen puolta päivää. Siitä sitten Akin kanssa hotellille rötväämään ja kisaan keskittymään. Kello kahdeksan illalla olisi startti ja viivalla ihan mukavasti jamppaa. Onhan kyseessä Saksanmestaruus kymppi. Pääsin mukaan Erik Hassin avustuksella, mistä miehelle iso kiitos. Päätin tarttua tarjottuun mahdollisuuteen, eikä sitä tiedä vaikka sattuisi ns pöljä päivä. Mikäli ei satu en ota nokkiini, sillä olen juoksun kautta jo saavuttanut niin paljon.

Kuluneen viikon valmistautuminen on mennyt ihan mallikkaasti. Viikko sitten perjantaina ulkoilin kevyesti mielessä palautuminen edellisviikonlopun puolimaratonista. Suoritteina siis 9km+3x100m ja illasta 12km+3x100m. Lauantaina oli vain yksi reeni ja se oli 21km 3.53 keskivauhdilla niin että eka ja vika kilsa oli hölkkävauhtia. Kroppa tuntui reippailussa hyvältä ja nautin juoksusta. Loppupäivä olikin lepoa, kun ohjelmaan oli laitettu veljen muutossa avustamista. Se päätettiin kuitenkin siirtää seuraavalle päivälle ja niinpä aamulla kello 9 oli rapsakka puolentoista tunnin kantosessio. Homma hoitui mallikkaasti ja nopeasti. Yhteistyö oli saumatonta ja tavara liikkui. Pääsin jo ennen puoltapäivää pois ja arvoin lähteäkö jouksemaan vai syödäkö lounas. Päädyin juokemaan puolipitkän lenkin energiapatukoilla ja söin lounaan pikkasen myöhemmin. Osaksi lenkkiä sain Jounin lähtemään mukaan ja lenkistä tuli saman mittainen kuin päivää aiemmin eli 21km+6x100m.

Kropassa alkoi tuntumaan väsymystä kun viikko edellisestä hieronnasta oli kulunut. Maanantaina tuuppasin hallissa 1/2/1/1 kilometriä 200m hölkkäpalautuksella aikoihin 3.04/6.13/2.56/2.51. Päälle reippailuna 3x200m 31-32 sekunnin tuntumaan. Itse vedot kulkivat aika hyvin ja kestoa tuntuisi löytyvän. Kaikista herkintä ei juoksu ollut, mutta sekin asia korjaantui loppuviikkoa kohti mentäessä. Verkat kyseisessä reenissä oli 4+3 ja avasvetoina perinteiset 10x80m. Päälle käynti salilla selkiä ja vatsoja tekemässä normaalisti.

Tiistaina oli vappuaatto ja meikäläisellä kahden kevyen treenin päivä (9km+6+100m ja 15km+6x100m). Antero oli lisännyt loppuvetojen määrää siihen kuuteen, mikä oli radikaali muutos harjoitteluun se. Kesää kohti mentäessä rennon juoksun merkitys kasvaa vauhtien kasvaessa ja siksi siis näin. Keskiviikko aamuksi sain Jaakon ja Tommin mukaan kun juoksin kevyen tunnin lenkin (13km+10x100m) hyvällä kululla. Parin tunnin jälkeen siitä ja kevyen kävelylenkin jälkeen Jyväskylän vappuhulinoihin tutustuen oli Tommin taitava hieronta. Jalkojen lisäksi muokkausta saivat alaselkä ja hartiat sekä alaselkään sain kinesioteipit. Hartiat on ollu pikkasen jumeksissa koko viikon ja toivotaan, että viimeistään huomenna mies ei muista koko vaivaa.

Eilen 9km+6x100m ja illalla käynti hallilla juoksemassa 5x400 (72-69) sekä 4x200 (32-30) sekä 5x80m lopuksi piikkareiden tuntumaa hakien. Avausvetoja oli 6x80m ja verkat 4+3km. Kävin salilla ja tein aitakävelyä. Mieli alkoi olla kisassa, mutta koitin olla positiivinen ja mahdollisimman normaali. Tänään ohjelmassa on vain kevyt 6km lenkki ja laukkujen pakkausta. Hyvin se kisa menee.

Lähtölistat, missä on jo meitsinkin nimi.