Lepojakso vietetty

Pari viikkoa maratonista alkaa olla vierähtänyt. Se tietää myös huilikauden päättymistä ja hyvä niin sillä mieli tekee aloittaa jälleen juoksu. Melkein olen pystynyt olemaan juoksematta koko ajan lukuunottamatta paria ulkoilua. Viime viikon sunnuntaina pyöräilimme porukalla sellaiset 60km, minkä jälkeen jaloissa kyllä tuntui. Alla oli viikon treenitauko ja aika nopeasti sitä lihakset tulee jälleen kipeäksi kun liikkuu.

Viime viikolla yritin olla ahkera opiskelija ja taisin siinä onnistuakin. Ehkä liiankin hyvin, sillä alaselkä iski suojajumin päälle torstaina ilmeisesti liiallisen istumisen ja vähäisen liikunnan vuoksi. Alaselkä kaipaa pientä liikettä pysyäkseen kunnossa ja pelkkä pieni pyöräily ei näköjään riittänyt. Tiistaina olin kuitenkin käynyt Jaakon kanssa puntilla ja 20min vesijuoksemassa. Tein ihan perusjuttuja ja tarkoitus oli lähennä totuttaa lihaksia reeneihin. Ajatuksena on ollut, että pitkin syksyä kävisin salilla ja ehkä jopa voimaa yrittäisin hankkia. Tätä kautta myös veteraanin solut uusiutuvat ja pieni parannus lihaskunnossa ja jalkavoimissa saattaa näkyä myös maratonmatkoilla.

Istuskelin siis pitkin viikkoa joko luennoilla tai yliopiston kirjastolla, mikä on hyvä paikka keskittyä opiskeluun. Graduseminaari alkoi jälleen ja sen parissa liittää pakerrettavaa. Yritän lisäksi tehdä alta pois muita pakollisia kursseja niin, että kevääseen ei jäisi niin paljon tehtävää. Opiskellessa tosiaan huomasin, että kroppa kaipasi liikuntaa ehkä edes pieniä aamulenkkejä. Toisaalta kiva oli nukkua pitkään ja laiskotella ilman ulkoilupaineita. Silti päivän kohokohdaksi nousi pyöräily yliopistolle raikkaassa säässä tai pyöräileminen Hannea vastaan Vaajakoskelle. Kaupoillakin tuli viikolla käytyä jonkin ja myös siinä sai jonkin verran jaloitella.

Torstaina totesin selän olevan aivan jumissa ja aamupäivällä väkisin juoksin 8km. Juoksu ei kulkenyt yhtään ja ja selkä tosiaan oli jäykkä. Eilen kävimmekin siis pienellä sauvakävely/ juoksulenkillä, mikä kyllä teki älyttömän hyvää. Alkuun kun oltiin päästy ajoimme tänään Peurunkaan ulkoilemaan. Alle kävelimme viitisen kilometriä maastossa ennen punttisalille siirtymistä. Siellä ihan perusliikkeitä laitteilla puolisen tuntia ja lopuksi päälle uima-altaalla kevyttä uintia ehkä 300 metriä. Peurungan kupolihalli jyrättiin maan tasalle jokunen vuosi sitten ja tilalle tuli uusi. Sisällä oli juoksurata, missä jyväskylän hirmut vetivät vetoja ennen Hipposhallin valmistumista. Ympyrää juostuksi alle 3min tonnit kuulostavat aika kovilta ja jaloillekin setti saattoi olla kovaa puuhaa. Ehkä parhaiten halli tunnetaan Kekkosen seinälle maalatusta lauseesta "Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä".


Nyt siis tilalla oli uusi kylpylä, missä myös komea vesiliukumäki. Oli monenlaista poreallasta ja saunaa, mutta kilpauimarille paikka ei sovi. Kylpijöille siis ja bilettäjille. Vetovoimaisuutta yritetään lisätä kotimaisilla tähtiartisteilla ja hyvällä ruualla. Lounas oli kyllä todella maittava ja näköalat Peurunkajärvelle komeat. Peurunkahölkkääkin paikalla järjestettiin ja vuoden 2011 taidettiin perua. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Takaisin paluumatkalla ajattelimme kiepauttaa Vehniän kautta ja hieman eksyen löysimme Hitonhaudalle (video). Kyseessä on jääkauden aikainen kallioperän murtumalinja. Rotko on komea ja näkemisen arvoinen. Kävelyä reissulla tuli tunnin verran lisää, mutta aikaa ja energiaa oli syömisten jälkeen. Hienoa on ollut ulkoilla ja nauttia luonnosta ilman juoksua. Käveleskely on sekin ihan mukavaa puuhaa. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus palata perusasioiden pariin eli juoksuharjotteluun. Ensin pitää saada alaselkä taas toimimaan ja totuttaa jalat sen jälkeen pikkuhiljaa juoksumääriin. Virtaa ainakin pitäisi olla ja henkisesti akut on ladattu. Tervetuloa syksy ja talvi!

Huilikausi

Nyt on muutama päivä SM-maratonista vierähtänyt ja pöly hieman laskeutunut. Kisa-alueella Kuokkalan graniitin nurkilla oli melkoinen pörinä kisojen aikaan. Paljon näkyi tuttuja ja onnittelijoitakin riitti. Tuntui kun ihmiset olisivat saaneet itsekin virtaa mun juoksusta. Toivottavasti näin, sillä juoksu on sosiaalinen juttu. Jo viime keväänä Anteron kanssa päätimme juosta Jyväskylässä. Valinta oli oikea, vaikka Kalevan kisojen jälkeen väsytti ja tuntui että en ehdi maratonille reenata tarpeeksi. Viimeiset kolme viikkoa meni kuitenkin hyvin ja melko luottavaisena starttasin. Ainut huoli oli maha, joka tuntui olevan sekaisin kisaviikolla. Lisäksi oli tuota julkisuuden myllytystä, kun olin radiossa, lehdessä, netissä ja vähän vaikka missä. Onneksi ikää ja kokemusta on sen verran, että sain pidettyä mielen rauhallisena ja keskittymisen olennaisessa.

Maratonin jälkeen kipeytyi pikkasen jalkaterän oikea syrjä ja kinkkasin kisan jälkeen. Luulin murtuman tulleen siihen, mutta kohta rauhoittui jo parissa päivässä. Lihakset aloittivat muutenkin palautumisen välittömästi, eikä esimerkiksi etureidet tulleet kipeiksi kuten normaalisti maratonilla. En ehkä joutunut niin koville kuin normaalisti ja kyllä sen näki loppuajastakin että ihan ei urku auki tykitetty. Sunnuntaina vietimme veljen perheen, vanhempien ja siskon kanssa mitalijuhlia, kihlajaisia ja veljen tytön yksivuotissynttäreitä. Kävimme myös Hannen kanssa lohikeitolla veen-maan viljaa messuilla Paviljongissa. Kävely luonnistui melko hyvin eikä edes pahasti väsyttänyt. Koko viikko on muutenkin mennyt virkeissä merkeissä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sama juttu on aina maratonin jälkeen. Virtaa on vaikka muillle jakaa ja hyvä olotila on kokonaisvaltainen. Ei ihme jos joku jää jumiin maratonjuoksuun.

Kuluneella viikolla olen ulkoiluttanut palkinto polkupyörää ja viritellyt siihen lokarit kiinni. Ulkoilut ovat olleet lyhyitä ja rauhallisia. Poimimme yhtenä päivänä Finlandia marathonin reitille jääneitä kylttejä ja toisena päivänä ulkoilin veljen kanssa fillarilla. Juoksemaan tekisi mieli, mutta Anteron kanssa sovimme kahden viikon ylimenokaudesta. Eilen olimme katsomassa harjoitusraveja Killerillä vesisateessa, mutta muuten oli mukava olla ulkona. Alkaa muuten tulla tukkoinen olo, kun ei hikoile kahta kertaa päivässä. Ongelmaan auttanee edes pieni liikunta ja saunassa käynti. Hoidetaan päänuppi ja paikat nyt kuntoon. Sen jälkeen vasta alkaa uusi harjoituskausi.

Suomen mestarina

Unelma Suomen mestaruudesta toteutui vihdoinkin eilen vuosien yrittämisen jälkeen. Henkilökohtainen mestaruus on aina eri asia kuin maastojoukkue- tai viestikulta. Vielä kun se tulee kuninkuusmatkalta niin mikäs sen mukavempaa. Finlandia maratonin yhteydessä juostu SM-maraton oli kuitenkin toivottavasti vielä välitavoite kohti ensi kesän Zurichin EM-maratonia. Sinne pääseminen vaatii lähes täydellistä onnistumista kevään näyttömaratonilla sekä tiukkaa treeniä. Olosuhteet ja tukirengas Jyväskylässä on kunnossa. Liitolta turha on odotella henkistä tai rahallista tukea. Mikäli saavutan rajan 2.18, mikä nyt on virallisesti annettu, tulee postista kirjekuori missä on liiton logo ja lentolippu. Siinä vaiheessa odotetaan menestystä ja niin edelleen. Sitä ennen on yksi ja sama mitä vuoden aikana tekee ja miten. Tähän on tultu. Ja kuten sanoin mun kohdalta 2.18 vaatii ns pöljää päivää. Se tarkoittaa hyvää keliä, terveitä jalkoja ja täydellistä peesiä.

Mutta oman tekemisen pariin. Kulunut viikko oli aika kiireinen. Veteraanimaanteiden jälkeen palauttelin maanantaina kahdella lenkillä (10+15). Päivän kohokohta oli kuitenkin sormusten vaihto rakkaan Hannen kanssa. Tiistai aamuna olin radio Keski-Suomen haastateltavana ja eetterissä 8.40. Haastatelija luuli minun tavoittelevan maratonin Suomen ennätystä ja korjasin tavoittelevani mestaruutta. Asiaan kun päästiin juttelimme ruokailusta, onnen amuleteista, kisapäivästä. Iltapäiväksi oli käyntiä myös radalla vauhtia hakemassa, missä juoksin 400/600/1000/1000/400/200. Tonnit oli 3min ja 2.55 ja lyhyemmät vedot suunilleen samalla rytmillä. Juoksu tuntui hyvältä vaikka mielessä kalvoi mahan kunto. Se oli ollut koko viikon verran sekaisin ja lenkillä tuli puskareissuja. Hyvin se kuitentenkin parani ja energiat imeytyivät lauantaiksi. Myös urheilujuoma imeityi hyvin kisan aikana. Ratatreenin verryttelyt 4+3km, käynti selkiä ja vatsoja tekemässä sekä illalla hieronta.

Keskiviikkona juoksin kaksi lenkkiä 6+15km. Torstaina vain 12km, minkä  juoksin Leppälahden hiekkamaastoissa samalla kun Hanne ajoi hevosta. Perjantaina opiskelin vielä normaalisti ja luento oli heti aamu kasilta. En jaksanut mennä aamulenkille vaan alkuillasta juoksin 7km +3x1min kisavauhtista vetoa. Kroppa tuntui latautuneen sopivasti ja juoksi kulki treenin lopussa. Tankkasin ruuan lisäksi hiilaripitoista urheilujuomaa, minkä pitäisi tehdä pieni pöhö olo. Sitä ei tullut ja ihmettelinkin, miten kroppa on latautunut. Huoli oli turha sillä kisassa energiaa riitti.

Perjantaina kävimme hakemassa numerolaput Kuokkalan Graniitista ja Keskisuomalainen nappasi kuvan. Kisapäivän lehdessä heti mua veikattii mestariksi. Kävin myös haastateltavana Urheiluruutu 50v juhlakiertueen rekalla puolitoista tuntia ennen kisaa. Aika kiirusta siis oli, mutta sain pidettyä mielen rauhallisena. Pyöräilimme Kuokkalaan Hannen kanssa, joka juoksi kympin lenkin 54minuuttiin. Ehdin hetken makoilla puupenkillä ennen verryttelemään lähtöä. Viivytin sitä mahdollisimman myöhään ja sellaiset 2km melko reipasta juoksua tein. Suoraan siitä sitten viivalle ja jutustelua juoksukavereiden kanssa. Startti tapahtui Finlandia hymnin jälkeen ja baana oli auki. Alkumatkasta pidin vain mielessäni että malttia malttia. Pikkasen reippaasti silti lähdin ja Hollannin Fijs olisi ollut hyvää juoksuseuraa, mutta hän jäi hieman alussa. Hyvin hän tuli yli puolimatkaan asti ja yhdessä olisimme aivan hyvin voineet juosta. Hän kuitenkin hyytyi pahasti ilmeisesti 30km jälkeen, mutta meinaa startata Amsterdamissa reilun kuukauden päästä!

Juoksu kulki kisassa tosi helposti alussa. Lämmintä oli aika lailla ja päätin juoda kaikki nesteet pulloista. Otin myös geelejä reippaasti. Puolimatka tuli pikkasen alle 1.13 ajassa, minkä jälkeen oli vaikea hetki. Oikea takareisi pikkasen ilmoitteli olemassa olostaan ja mietin pääsenkö maaliin. Vauhti pysyi kuitenkin tasaisena koko ajan, vaikka etukäteen ajattelin juoksevani 3.25 vauhtia. Nyt se vakioitui 3.30 paikkeille, mutta en ressannut asiasta. Edellä ajoi moottoripyörä eikä juoksijoita ollut väisteltävänä. Kannustus oli hienoa pitkin reittiä, mutta varsinkin satamassa ja Kuokkalan sillan alla. Juottajista Jari ja Ari tekivät tärkeää työtä Alballa ja Viherlandiassa. Kahdella muulla ei ollut ketään ja yhden pullon missasin 15km nurkilla kun joku seisoi pöydän edessä. Muuten suu pysyi kyllä kosteana ja neste imeytyi sitä kautta koko ajan. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olin jo aivan varma että maaliin ainakin pääsen. Sain koko ajan kannustusta, mikä teki hyvää. Pyrin pitämään juoksun ryhdikkäänä ja hengityksen rauhallisena. Ajattelin yrittäväni kauden kotimaista kärkiaikaa, mikä on Janne Holmenin nimissä 2.26. Se ei kuitenkaan mennyt, mutta 2.27.32 oli kyllä ihan tyydyttävä yksin juostuksi. Isoin asia kuitenkin oli SUOMEN MESTARUUDEN voittaminen monen vuoden yrittämisen jälkeen. Lewis Korir rahajuoksijana ilmeisesti päätti keskittyä ensi viikon Iso-Syöte mäkikisaan ja sitä seuraavan viikonlopun Lidingöloppettiin missä on voittajalle tuhansia euroja tarjolla. Hyvä näin ja meitsi sai voittaa. Ilmeisesti asia vaikutti Ylen toimintaan sen verran, että eivät tulleet kuvaamaan Finlandia/SM-marathonia ollenkaan eikä urheiluruudussa ollut mitään mainintaa skabasta. Viime vuonna oikein haastateltiin juoksijoita, mutta kisa olikin Vantaalla kehäkolmosen sisäpuolella. Niin tai näin ei tätä ihan pelkästään julkisuuden vuoksi tehdä.

Maalissa otin ilon irti kuten 2009. Tuulettelin, läpsyttelin käsiä ja JKU:n johtoporras oikein heitteli mua ilmaan. Näytin kuinka hyvältä tuntui ja toivottavasti myös yleisö nautti. Vanhemmat ja sisko sekä veli olivat paikalla myös onnittelemassa. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa doping testiin ja haastattelijoita/ onnittelijoita riitti. Väsy alkoi hiipiä mieheen pikku hiljaa ja pyöräilimme Hannen kanssa tyytyväisinä kämpille. Jalkapöytä kipeytyi aika lailla kisasta, mutta luulen sen menevän ohi aika nopeasti. Rakkoja tuli neljä sekä yksi mustunut varvas. Pikkujuttuja kuitenkin ja nyt aloitan ylimenokauden vieton! Moroo.
 

Urheiluruudun juhlakiertue huipentuu Jyväskylään la 14.9.

 Aikataulu (muutokset mahdollisia)

 

11.10 Vieraana maratoonari Miika Takala

11.15 Vieraana yhdistetyn olympiavoittaja Samppa Lajunen

11.30 Vieraana kumparelaskija Arttu Kiramo

11.45 Pesäpallolla pitkät perinteet. Vieraina Kirittärien ja Kirin edustajia

 

12.15 Vieraana hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen

12.30 Jalkapallokauden loppuratkaisut lähestyvät. Vieraana JJK:n edustajia

12.45 Vieraana alamäkiluistelun maailmanmestari Arttu Pihlainen

 

13.15 SM-liigakausi on alkanut. Vieraana Jypin Jari Jääskeläinen

13.30 Vieraana telinevoimistelija Eetu Lahti

13.45 Vieraana suunnistuksen MM-mitalisti Merja Rantanen

 

Tapahtuman aikana on mahdollisuus kokeilla taitoja selostuskaraokessa. Paikalliset seurat esittelevät torilla toimintaansa ja järjestävät leikkimielisiä kilpailuja sekä esityksiä.

Urheiluruudun keväällä alkanut 50-vuotisjuhlakiertue on viimeistä pysähdystä vaille valmis. Kiertue huipentuu lauantaina 14. syyskuuta Jyväskylään, missä on tarjolla todella mielenkiintoinen ohjelma.

 

-      Urheiluruudun juhlakiertue on ennen Jyväskylää vieraillut yhdeksällä paikkakunnalla. Kiertue on ollut todellinen menestys ja onkin upeaa päättää se juuri Jyväskylään, jonka historia jo pelkästään urheilusaavutusten valossa on merkittävä, kertoo Yle Urheilun toimituspäällikkö Marko Krapu.

 

Tapahtumassa kerrataan Urheiluruudun värikästä historiaa hauskojen arkistopätkien muodossa. Jättiscreeniltä voi ihastella muun muassa Tommi Mäkisen legendaarista haastattelua Carlos Sainzin auton sytyttyä palamaan tai vaikkapa Jypin kultajuhlia.

 

Arvokisamenestyjistä paikalla nähdään muun muassa yhdistetyn olympiavoittaja Samppa Lajunen, hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen sekä tuore suunnistuksen MM-mitalisti Merja Rantanen. Myös alueen vahvat seurat Jypin, Kirin/Kirittärien ja JJK:n johdolla ovat menossa mukana.

 

-      Lisäksi samana päivänä Jyväskylässä juostaan SM-maraton. Saammekin tapahtuman alkuun vieraaksi yhden ennakkosuosikeista, Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustavan Miika Takalan, tapahtuman juontajat Maija Kautto ja Riikka Smolander iloitsevat.

 

Tapahtuman yhteydessä paikalliset urheiluseurat esittelevät toimintaansa, ja Jyväskylässä seuroja on mukana toistakymmentä.

 

-      On cheerleadingia, taitoluistelua, jääpalloa ja taekwondoa. Myös niin ikään 50 vuotta täyttävä liikuntatieteellinen tiedekunta esittäytyy Aren aukiolla. Tämä vain osoituksena siitä, kuinka monipuolisesta urheilukaupungista on Jyväskylän kohdalla kysymys, Marko Krapu sanoo.

 

Yleisöllä puolestaan on mahdollisuus osallistua selostuskaraokeen. Selostettava laji paljastetaan tuttuun tapaan vasta tapahtuman alussa, mutta se liittyy perinteisesti aina kohdekaupungin urheiluhistoriaan.

 

-      Selostuskaraokessa jokainen voi kokeilla miltä tuntuu olla urheiluselostaja. Luurit päähän, kuvanauha pyörimään ja olet ”suorassa” lähetyksessä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä tällaista mahdollisuutta ei kovin usein osu kohdalle, Marko Krapu sanoo.

 

Jyväskylän tapahtuma järjestetään Aren aukiolla klo 11-14.

Vetskujen SM-maantie, Turenki

Viime sunnuntaina kilpailtiin mielenkiintoinen veteraanikisa Turengissa. Oli päättänyt kokeilla siellä, josko pystyisin juoksemaan 31.20 alle. Jo alkumatka osoitti, että pikkasen liian kovaa tuli aloitettua (eka km 3.00) ja viimeistään kääntöpaikalla (15.39) huomasin tiukille menee. Alla oli Adidaksen Featherit, mitkä ei aivan yhtä hyvin pompottanut ja jaloista loppui puhti. Paluumatkalla tuli 3.15 kilometrejäkin ja varmasti myös edellisen viikon kovat treenit painoivat. Voitto kuitenkin tuli 31.43 ajalla!

Edellispäivänä olin tosin juossut vain kympin lenkin+4x100m teräviä vetoja Leppälahdessa. Perjantaina juoksin kaksi lenkkiä (10+15), mutta muuten viikko oli aika kova. Torstaina vedin 17km niin että lopussa tultiin alle neljää, keskiviikkona vedin 20km maastossa joka km 10s spurtin tehden ja tiistaina juoksin ennen hierontaa 15km pikkasen väsyneenä. Maanantaina juoksin kotiovelta lähdettynä hyvän puolimaratonin aikaan 1.14.32, minkä lisäksi vielä aamulenkkejä oli joka päivä ohjelmassa ja muutamana päivänä vielä tunnin mittaisenakin.

Viimeisen pitemmän lenkin 35km juoksin edellisiviikon lauantaina kirmaten Vaajakoskelle, mistä Leppävedelle ja Laukaan tietä takaisin Jyväskylään. Hanne tuli pyörällä mukana ja tarjoili vettä. Juoksu kulki todella hyvin ja helpon tuntisesti koko matkan. Keli oli kauniin syksyinen eikä ison tien laitaa juokseminen harmittanut yhtään. Lenkki oli tosiaan yhtenä reittinä ja aika miehekäs juostavaksi talvella. Oikomismahdollisuutta ei ole!

Pitkiksen jälkeen kyllä oli kova nälkä loppupäivän ja sunnuntaina otin kevyesti vain tunnin lenkin. Tuo viikko kulki muutenkin mainiosti sillä jalat tuntuivat vihdoin palautuneen ja askel rullasi hyvin. Torstaina olin kirmaillut Jyväsjärvellä hyvällä sykkeellä ja vauhdilla. Takaa rullaluistimilla tullut Tommikin ihmetteli meitsin tykitystä. Juoksin 15km vauhdinvaihtelua niin että en aivan täysiä tintannut, mutta en myöskään hölkännyt palautustonnia. Keskivauhti taisi olla 3.30 tuntumassa ja kovat 3.20 kevyen ollessa 3.40 rytmillä. Seuraavana päivänä juoksin 18km mäkisessä maastossa Leppälahdessa ja kävimme Hannen hevosen omistalla kyläilemässä ja saunomassa.