Maanantaina pyörähdin radalla ottamassa tuntumaa rataan. Vasen nivunen, joka oli kipeytynyt lauantaina pitkän lenkin jälkeen aiheutti pikkasen kysymyksiä. Sunnuntaina se oli kipeä yölläkin nukuttaessa ja juoksin vain vajaan tunnin vauhtileikittelyn. Itse juoksu tuntui hyvältä ja oli tasapainoisen tuntuista.
Maanaantain ratareeni siis 4km vr+ 5x80m +vetoja 400/600/500/200 pikkasen alle kisavauhdin. Juoksu ja kunto tuntuivat hyviltä. Vain nivunen aiheutti kysymyksiä. Hölkkäilin 10min nurmikolla ja nautin kesästä Jaakon ja Anssin juostessa huomattavasti kovempaa treeniä. Kun pojat olivat saaneet reeninsä valmiiksi jutustelimme ja teimme aitakävelyitä. Antero käsitteli lonkan seutua. Treenin päälle juoksin Tuomiojärveen uimaan, mistä oli aiemmin löydetty nauloja putkepätkiin kiinnitettyinä. Aika onneton on kaveri, joka kyseisiä tekoja suorittaa. Menis lenkille.
Tiistaina oli matkustuspäivä ensin Henrin ferrarilla Helsinkiin, missä lentokentällä hyvä ja kohtuu edullinen lounasmättö. Aamulla olin hölkkäillyt kasin aamulla ja törmännyt Jaakkoon ja Tommiin. Puheeksi tuli nivusvaiva ja Tommi suostui käsittelemään heti lenkin jälkeen. Mies työskenteli 20min ja palasin kämpille pakkaamaan ja aamupalaa syömään.
Lentokoneen vaihto Tukholmassa meni tunnissa ja pian olimme Amsterdamin kentällä. Palvelu muuttui heti ystävälliseksi ja ihmiset mukavan tuntuisiksi. Kisajärjestäjäkin piti hyvin yhteyttä ja informoi tapahtumasta ym. Hotelli Ede-Wageningenista löytyi Henrin navigaattorin avulla pienellä lisäkierroksella autotietä pitkin piti edetä. Kamat huoneeseen, mikä oli kolmannessa kerroksessa. Viimeiset portaat piti nousta superkapeaa ja jyrkkää portaikkia pitkin. Onneksi matkassa oli luihuja jalkataiteilijoita.
Iltapalan jälkeen pyörähdimme keskustassa, mikä vaikutti aika pieneltä ja hiljaiselta. Netti hotellista onneksi löytyi ja aikaa kului sen parissa seuraavanakin päivänloä. Kyseessa oli pitkä odottelu kisa kun oli vasta illalla kymmenen hujakoilla. Lounaalla kävimme subwayssa ja mukaan otimme vielä nysät 15cm välipalat, minkä kiskaisin iltakuudelta. Seiskan jälkeen tilailimme taksia kisapaikalle.
Itse pelipaikalla oli täysi tohina päällä ja tunnelma hyvä. Heti tuli juoksijaa juttelemaan ja vanhoja vuoden 2009 Etelä-Afrikassa tapaamiani hollantilaisia näkyi. Organisaattori selvitti osallistujalistaa ja näytti siltä että hyviä porukoita muodostuisi.
Verkka 20min tuntui tosi hyvältä ja tein yhden 1min avaavan kiihdytyksen. Käynti vielä kerran vessassa ja palasin kevyitä rullauksia tekemään. Stimmunki oli hyvä ja odotin vain starttia. Viivalla oli yli 20 jamppaa ja alussa pli pikkasen seilaamista. Katselin Ronald Shoerin selkää, jonka piti vetää 3min vauhtia. Edelle meni porukka, jolla oli 29.40 aikatavoite. Tuohon porukkaan olisi pitänyt iskeytyä. Juoksu kulki kuin unelma ja vauhti oli tasaista. 5km väliaika helpolla kululla 15min, mutta yhtäkkiä jänis hyppäsin sivuun pari kierrosta myöhemmin. Edellä veteli tatuoitu kaveri jonka ohitin pari kierrosta myöhemmin. Juoksin yksin ja tein huomattavasti enemmän töitä. Silti vauhti tippui ja mies masentui. Päätin yrittää ottaa edellä meneviä kiinniä ja yhden vihreäpaitaisen sainkin. Tatskakaveri tuli myöhemmin takaa ohi enkä päässyt hänen peesiinsä. Mies veti lopun todella hyvin sillä juoksi 30.01 kun meitsin aika oli 30.15. Vika tonni tuli 2.57, mutta sillä ei enää loppuaikaa korjailtu. Pettymys maalissa oli melkoinen, mutta päätin pitää mielen positiivisena. Yhden puolen tunnin alituksen olen jo saanut, mikä antaa elinikäisen tyytyväisyysssuojan ratakymppiä kohtaan.
Jarkko ja Henri taistelivat hyvin kärjessä, vaikka hiukan etykäteen harmittelivat jäniksen puutetta. Ajat 29.29 ja 29.32 olivat kohtalaiset vaikka toki kovempaa lähdettiinkin tavoittelemaan. Wageningenin kisa oli kyllä loistava ja voin suositella muillekin suomipojille. Porukkaa oli, jäniksiä tilattu, musiikki pauhasi, ilta oli viileä ja lähes tuuleton sekä hyvä kannustus. Itellä ei sittenkään ollut ns. pöljää päivää vaikka sitä toivoin. Rohkeutta ei ollut kovempaan alkuvauhtiin ja lopun yksin juoksi söi loppuaikaa. Niin tai näin kunto tuntuisi olevan ihan hyvä ja nyt kesäkuussa juoksen vain tonnivitosia. Heinäkuussa reenailen ja yritän Kalevan kisoissa juosta kaksi hyvää kisaa.
Syyskuussa on maraton että siihen malliin. Toivottavasti myös uusi veteraanien M35 sarjan maantie Suomen ennätys (nyt Keron Jaakolla 31.20) on mun nimissä syksyllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti