On tämä tulosurheilu aika mielenkiintoista. Raja onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on loppujen lopuksi aika pieni. Perjantain kisassa Keuruulla oli waterloo lähellä. Alkoi nimittäin satelemaan noin tuntia ennen kisoja ja verryttely suoritettiin kevyessä sateessa. Puolituntia ennen starttia tuli jo kunnolla vettä ja naisten 3000m juoksijat kärsivät eniten kovasta sateesta. Ennen miesten kisaa sade kuitenkin onneksi lakkasi. Edellispäivän verryttely ei luvannut kovin loisteliasta kisaa. Juoksu tuntui jäykältä ja väsytti lisäksi raakasti. Perjantaina verryttelin aamulla vain 4km oikein hitaasti juosten ja aamupäivän kulutin aikaani siivoamalla. Valmentaja Anteron kyydillä menin Keuruulle ja matkalla otin vielä nokkaunet. Kisajännitystä oli kuitenkin havaittavissa ja se tietää aina hyvää. Verryttelin poikien kanssa ja sanoin haaveilevani ennätyksestä. Kenian pojilta sain pukukopissa vaseliinia, jota laitoin käsiin ja hartoihin- ei puutunut kädet juoksun aikana. Alkuvedot eivät olleet kovia vaan lähinnä rentoja avareita. PAM ja matkaan. Lähdin kohtuu maltilla, mutta silti eka tonni oli 2.46. Huomasin juoksevani Säipän ja Pirkolan takana ja juoksu kulki kivasti. Toka tonni 2.49 ja ohitus Säipästä. Puolivälin kuulin kulkeneen aikaan 4.10. Vähän jännitti, mutta painoin menemään. 700 metriä ennen maalia lähdin kiristämään ja sain Hambergin perääni sovittamaan askeliaan omaan rytmiini. Takasuoralla mies karkasi mies irtosi edelle, mutta loppuaikani 8.22,75 sai mieleni hymyilemään. Tulihan se sieltä, 9 sekunnin ennätysparannus heti kerralla. Kunto on siis kohdillaan. Tästä on niinsanotust hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraava otatus taitaa olla Turussa paria päivää ennen 30v. synttäreitäni.